Ero sivun ”Valeri Lobanovskyi” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Selaa historiaa interaktiivisesti
[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
p wikilinkin/-linkkien oikaisua (olympialaisohjaukset)
w
Rivi 1: Rivi 1:
[[Kuva:RIMG0582 Valery Lobanovsky.JPG|thumb|350px|Valeri Lobanovskyn muistomerkki [[Kiova]]ssa]]
[[Kuva:RIMG0582 Valery Lobanovsky.JPG|thumb|250px|Valeri Lobanovskyn muistomerkki [[Kiova]]ssa.]]
'''Valeri Vasilovytš Lobanovsky''' ({{k-uk|Валерій Васильович Лобановський}}, [[6. tammikuuta]] [[1939]] – [[13. toukokuuta]] [[2002]]) oli [[ukraina]]lainen [[jalkapallo]]ilija ja jalkapallovalmentaja.
'''Valeri Vasylovytš Lobanovsky''' ({{k-uk|Валерій Васильович Лобановський}}, [[6. tammikuuta]] [[1939]] – [[13. toukokuuta]] [[2002]]) oli [[ukraina]]lainen [[jalkapallo]]ilija ja jalkapallovalmentaja.


Pelaajauransa Lobanovsky aloitti vasempana laiturina kotikaupunkinsa joukkueessa [[Kiovan Dynamo]]ssa, missä hän voitti sekä Neuvostoliiton mestaruuden että Cupin. Hän pelasi joukkueessa kaikkiaan seitsemän vuotta, minkä jälkeen pelasi myös [[FK Tšornomorets Odessa|Tšornomorets Odessassa]] ja [[FK Šahtar Donetsk|Šahtar Donetskissa]] ennen kuin lopetti uransa 29-vuotiaana kaikiaan 253 ottelun ja 71 tehdyn maalin jälkeen. [[Neuvostoliiton jalkapallomaajoukkue|Neuvostoliiton maajoukkueessa]] hän pelasi kaksi ottelua.
Pelaajauransa Lobanovsky aloitti vasempana laiturina kotikaupunkinsa joukkueessa [[FK Dynamo Kiova|Dynamo Kiovassa]], missä hän voitti sekä Neuvostoliiton liigamestaruuden että cupin. Hän pelasi joukkueessa kaikkiaan seitsemän vuotta, minkä jälkeen pelasi myös [[FK Tšornomorets Odessa|Tšornomorets Odessassa]] ja [[FK Šahtar Donetsk|Šahtar Donetskissa]] ennen kuin lopetti uransa 29-vuotiaana kaikiaan 253 ottelun ja 71 tehdyn maalin jälkeen. [[Neuvostoliiton jalkapallomaajoukkue|Neuvostoliiton maajoukkueessa]] hän pelasi kaksi ottelua.


Parhaiten Lobanovsky tunnetaan menestyksestään valmentajana. Vuoden kuluttua uransa lopettamisestä hän aloitti [[FK Dnipro Dnipropetrovsk|Dnipro Dnipropetrovskin]] valmentajana, missä vietti neljä vuotta ilman mainittavampaa menestystä. Ennen kauden [[1974]] alkua hän siirtyi kiovan Dynamoon, mitä valmensi 17 seuraavan vuoden aikana 15 vuoden ajan, käytyään välissä Neuvostoliiton maajoukkuevalmentajana.
Parhaiten Lobanovsky tunnetaan menestyksestään valmentajana. Vuoden kuluttua uransa lopettamisestä hän aloitti [[FK Dnipro Dnipropetrovsk|Dnipro Dnipropetrovskin]] valmentajana, missä vietti neljä vuotta ilman mainittavampaa menestystä. Ennen kauden 1974 alkua hän siirtyi kiovan Dynamoon, mitä valmensi 17 seuraavan vuoden aikana 15 vuoden ajan, käytyään välissä Neuvostoliiton maajoukkuevalmentajana.


Lobanovskin valmennusfilosofia oli hyvin tieteellinen ja matemaattinen, eikä hän jättänyt pelaajien luovuudelle sijaa. Hän noudatti [[totaalinen jalkapallo|totaalisen jalkapallon]] pelitapaa, jota itse nimitti "pelaajien sosialistiseksi kollektiivisuudeksi". Pelaajien keskinäinen liikkuminen kentällä oli sovitettu yhteen äärimmäisen tarkasti. Lobanovskyn valmennusmenetelmät tuottivat tulosta ja Kiovan Dynamo kykeni murtamaan venäläisjoukkueiden ylivallan [[Neuvostoliiton jalkapalloliiga]]ssa. Joukkue voitti liigamestaruuden kahdeksan ja kertaa ja cupin kuudesti. Lisäksi joukkue voitti [[Cup-voittajien Cup]]in vuosina [[1975]] ja [[1986]].
Lobanovskyn valmennusfilosofia oli hyvin tieteellinen ja matemaattinen, eikä hän jättänyt pelaajien luovuudelle sijaa. Hän noudatti [[totaalinen jalkapallo|totaalisen jalkapallon]] pelitapaa, jota itse nimitti ”pelaajien sosialistiseksi kollektiivisuudeksi”. Pelaajien keskinäinen liikkuminen kentällä oli sovitettu yhteen äärimmäisen tarkasti. Lobanovskyn valmennusmenetelmät tuottivat tulosta ja Dynamo Kiova kykeni murtamaan venäläisjoukkueiden ylivallan [[Neuvostoliiton jalkapalloliiga]]ssa. Joukkue voitti liigamestaruuden kahdeksan ja kertaa ja cupin kuudesti. Lisäksi joukkue voitti [[Cup-voittajien cup]]in vuosina 1975 ja 1986.


Neuvostoliiton maajoukkueen peräsimessä hän työskenteli kolme kautta. Hän valmensi joukkueen pronssille [[Kesäolympialaiset 1976|1976 Montrealin olympilaisissa]], mutta eniten julkisuutta sai hänen kolmas kautensa, johon kuului myös [[Jalkapallon maailmanmestaruuskilpailut 1986|vuoden 1986 Meksikon MM-turnaus]]. Neuvostoliiton joukkue kisoissa koostui pääasiassa Kiovan Dynamon pelaajista ja pelitapa noudatti perinteistä lobanovskilaista kaavaa. Joukkue voitti alkulohkonsa, mutta putosi ensimmäisellä pudotuspelikierroksella hävittyään [[Belgian jalkapallomaajoukkue|Belgialle]] 4-3. Kaksi vuotta myöhemmin [[Jalkapallon Euroopan mestaruuskilpailut 1988|Saksan EM-kisoissa]] joukkue eteni loppuotteluun, missä se kuitenkin hävisi [[Alankomaiden jalkapallomaajoukkue|Alankomaille]]. Perestroikan jälkiaikoihin monet Lobanovskyn luottopelaajat lähtivät Euroopan rahaliigoihin pelaamaan. Hän ei saanut edes kaikkia Kiovan Dynamon pelaajia suostuteltua [[Jalkapallon maailmanmestaruuskilpailut 1990|1990 MM-kisojen]] joukkueeseen ja joukkue sijoittui lopulta alkulohkossaan viimeiseksi.
Neuvostoliiton maajoukkueen peräsimessä hän työskenteli kolme kautta. Hän valmensi joukkueen pronssille [[kesäolympialaiset 1976|1976 Montrealin olympilaisissa]], mutta eniten julkisuutta sai hänen kolmas kautensa, johon kuului myös [[jalkapallon maailmanmestaruuskilpailut 1986|vuoden 1986 Meksikon MM-turnaus]]. Neuvostoliiton joukkue kilpailuissa koostui pääasiassa Dynamo Kiovan pelaajista ja pelitapa noudatti perinteistä lobanovskylaista kaavaa. Joukkue voitti alkulohkonsa, mutta putosi ensimmäisellä pudotuspelikierroksella hävittyään [[Belgian jalkapallomaajoukkue|Belgialle]] 4–3. Kaksi vuotta myöhemmin [[jalkapallon Euroopan-mestaruuskilpailut 1988|Saksan EM-kilpailuissa]] joukkue eteni loppuotteluun, missä se kuitenkin hävisi [[Alankomaiden jalkapallomaajoukkue|Alankomaille]]. [[Perestroika]]n jälkiaikoihin monet Lobanovskyn luottopelaajat lähtivät Euroopan rahaliigoihin pelaamaan. Hän ei saanut edes kaikkia Dynamo Kiovan pelaajia suostuteltua [[jalkapallon maailmanmestaruuskilpailut 1990|1990 MM-kilpailuiden]] joukkueeseen ja joukkue sijoittui lopulta alkulohkossaan viimeiseksi.


Heikon MM-kisamenestyksen jälkeen Lobanovsky lähti Kiovan Dynamosta ja siirtyi [[Arabiemiraattien jalkapallomaajoukkue|Yhdistyneiden arabiemiirikuntien jalkapallomaajoukkueen]] päävalmentajaksi. Neljän vuoden ajan tehtävässä toimittuaan ilman mainittavampaa menestystä hänet erotettiin tehtävästä, minkä jälkeen hän siirtyi [[Kuwaitin jalkapallomaajoukkue|Kuwaitin]] peräsimeen, mutta tämä pesti kesti vain kaksi vuotta. Tammikuussa [[1997]] hän palasi takaisin Kiovan Dynamon valmentajaksi, mutta ajat eivät olleet enää entisenlaiset. Dynamo oli suljettu lahjontaskandaalin vuoksi Eurocup-kilpailuista, eikä menestys kotimaankaan liigassa häikäissyt. Lobanovsky kuitenkin sai kurssin nopeasti kääntymään ja johdatti joukkueen viiteen peräkkäiseen mestaruuteen ja vuonna [[1999]] aina [[Mestarien liiga]]n välieriin saakka. Monet Kiovan Dynamon pelaajista ovat lähteneet muihin Euroopan liigoihin pelaamaan, kuitenkin Lobanovskyn kasvateista ainoastaan [[Andri Ševtšenko]] on kyennyt tekemään todellisen läpimurron maailman terävimmälle huipulle. Maaliskuussa [[2000]] Lobanovsky siirtyi valmentamaan [[Ukrainan jalkapallomaajoukkue|Ukrainan maajokkuetta]], mutta sai potkut joukkueen hävittyä ratkaisevan MM-jatkokarsintaottelun [[Saksan jalkapallomaajoukkue|Saksalle]].
Heikon MM-kilpailumenestyksen jälkeen Lobanovsky lähti Dynamo Kiovasta ja siirtyi [[Arabiemiirikuntien jalkapallomaajoukkue|Arabiemiirikuntien maajoukkueen]] päävalmentajaksi. Neljän vuoden ajan tehtävässä toimittuaan ilman mainittavampaa menestystä hänet erotettiin tehtävästä, minkä jälkeen hän siirtyi [[Kuwaitin jalkapallomaajoukkue|Kuwaitin]] peräsimeen, mutta tämä pesti kesti vain kaksi vuotta. Tammikuussa 1997 hän palasi takaisin Dynamo Kiovan valmentajaksi, mutta ajat eivät olleet enää entisenlaiset. Dynamo oli suljettu lahjontaskandaalin vuoksi eurocup-kilpailuista, eikä menestys kotimaankaan liigassa häikäissyt. Lobanovsky kuitenkin sai kurssin nopeasti kääntymään ja johdatti joukkueen viiteen peräkkäiseen mestaruuteen ja vuonna 1999 aina [[Mestarien liiga]]n välieriin saakka. Monet Dynamo Kiovan pelaajista ovat lähteneet muihin Euroopan liigoihin pelaamaan, kuitenkin Lobanovskyn kasvateista ainoastaan [[Andri Ševtšenko]] on kyennyt tekemään todellisen läpimurron maailman terävimmälle huipulle. Maaliskuussa 2000 Lobanovsky siirtyi valmentamaan [[Ukrainan jalkapallomaajoukkue|Ukrainan maajokkuetta]], mutta sai potkut joukkueen hävittyä ratkaisevan MM-jatkokarsintaottelun [[Saksan jalkapallomaajoukkue|Saksalle]].


[[7. toukokuuta]] [[2002]] Lobanovsky sai aivoveritulpan juuri kun hänen joukkueensa Kiovan Dynamo oli voittanut [[FK Metalurh Zaporižžja|Metalurh Zaporižžjan]]. Hän kuoli kesken aivoleikkauksen. Lobanovsky on eräs Ukrainan suurimmista jalkapallosankareista ja Kiovan Dynamon kotistadion on nimetty uudelleen hänen mukaansa. Hänelle on myönnetty myös korkein Ukrainan kansalaiselleen antama tunnustus, [[Ukrainan sankari]]n arvonimi. Vuodesta 2002 lähtien on hänen kunniakseen järjestetty vuosittainen [[Valeri Lobanovskyn muistoturnaus|muistoturnaus]].
7. toukokuuta 2002 Lobanovsky sai aivoveritulpan juuri kun hänen joukkueensa Dynamo Kiova oli voittanut [[FK Metalurh Zaporižžja|Metalurh Zaporižžjan]]. Hän kuoli kesken aivoleikkauksen. Lobanovsky on eräs Ukrainan suurimmista jalkapallosankareista ja Dynamo Kiovan kotistadion on nimetty uudelleen hänen mukaansa. Hänelle on myönnetty myös korkein Ukrainan kansalaiselleen antama tunnustus, [[Ukrainan sankari]]n arvonimi. Vuodesta 2002 lähtien on hänen kunniakseen järjestetty vuosittainen [[Valeri Lobanovskyn muistoturnaus|muistoturnaus]].


[[Luokka:Ukrainalaiset jalkapalloilijat|Lobanovsky, Valeri]]
{{DEFAULTSORT:Lobanovsky, Valeri}}
[[Luokka:Ukrainalaiset jalkapallovalmentajat|Lobanovsky, Valeri]]
[[Luokka:Ukrainalaiset jalkapalloilijat]]
[[Luokka:Ukrainalaiset jalkapallovalmentajat]]
⚫
[[Luokka:Neuvostoliittolaiset jalkapalloilijat|Lobanovsky, Valeri]]
[[Luokka:Neuvostoliittolaiset jalkapallovalmentajat|Lobanovsky, Valeri]]
[[Luokka:Neuvostoliittolaiset jalkapalloilijat]]
⚫
[[Luokka:Neuvostoliittolaiset jalkapallovalmentajat]]


[[ar:فاليري لوبانوفسكي]]
[[ar:فاليري لوبانوفسكي]]

Versio 29. maaliskuuta 2008 kello 17.14

Tiedosto:RIMG0582 Valery Lobanovsky.JPG
Valeri Lobanovskyn muistomerkki Kiovassa.

Valeri Vasylovytš Lobanovsky (ukr. Валерій Васильович Лобановський, 6. tammikuuta 1939 – 13. toukokuuta 2002) oli ukrainalainen jalkapalloilija ja jalkapallovalmentaja.

Pelaajauransa Lobanovsky aloitti vasempana laiturina kotikaupunkinsa joukkueessa Dynamo Kiovassa, missä hän voitti sekä Neuvostoliiton liigamestaruuden että cupin. Hän pelasi joukkueessa kaikkiaan seitsemän vuotta, minkä jälkeen pelasi myös Tšornomorets Odessassa ja Šahtar Donetskissa ennen kuin lopetti uransa 29-vuotiaana kaikiaan 253 ottelun ja 71 tehdyn maalin jälkeen. Neuvostoliiton maajoukkueessa hän pelasi kaksi ottelua.

Parhaiten Lobanovsky tunnetaan menestyksestään valmentajana. Vuoden kuluttua uransa lopettamisestä hän aloitti Dnipro Dnipropetrovskin valmentajana, missä vietti neljä vuotta ilman mainittavampaa menestystä. Ennen kauden 1974 alkua hän siirtyi kiovan Dynamoon, mitä valmensi 17 seuraavan vuoden aikana 15 vuoden ajan, käytyään välissä Neuvostoliiton maajoukkuevalmentajana.

Lobanovskyn valmennusfilosofia oli hyvin tieteellinen ja matemaattinen, eikä hän jättänyt pelaajien luovuudelle sijaa. Hän noudatti totaalisen jalkapallon pelitapaa, jota itse nimitti ”pelaajien sosialistiseksi kollektiivisuudeksi”. Pelaajien keskinäinen liikkuminen kentällä oli sovitettu yhteen äärimmäisen tarkasti. Lobanovskyn valmennusmenetelmät tuottivat tulosta ja Dynamo Kiova kykeni murtamaan venäläisjoukkueiden ylivallan Neuvostoliiton jalkapalloliigassa. Joukkue voitti liigamestaruuden kahdeksan ja kertaa ja cupin kuudesti. Lisäksi joukkue voitti Cup-voittajien cupin vuosina 1975 ja 1986.

Neuvostoliiton maajoukkueen peräsimessä hän työskenteli kolme kautta. Hän valmensi joukkueen pronssille 1976 Montrealin olympilaisissa, mutta eniten julkisuutta sai hänen kolmas kautensa, johon kuului myös vuoden 1986 Meksikon MM-turnaus. Neuvostoliiton joukkue kilpailuissa koostui pääasiassa Dynamo Kiovan pelaajista ja pelitapa noudatti perinteistä lobanovskylaista kaavaa. Joukkue voitti alkulohkonsa, mutta putosi ensimmäisellä pudotuspelikierroksella hävittyään Belgialle 4–3. Kaksi vuotta myöhemmin Saksan EM-kilpailuissa joukkue eteni loppuotteluun, missä se kuitenkin hävisi Alankomaille. Perestroikan jälkiaikoihin monet Lobanovskyn luottopelaajat lähtivät Euroopan rahaliigoihin pelaamaan. Hän ei saanut edes kaikkia Dynamo Kiovan pelaajia suostuteltua 1990 MM-kilpailuiden joukkueeseen ja joukkue sijoittui lopulta alkulohkossaan viimeiseksi.

Heikon MM-kilpailumenestyksen jälkeen Lobanovsky lähti Dynamo Kiovasta ja siirtyi Arabiemiirikuntien maajoukkueen päävalmentajaksi. Neljän vuoden ajan tehtävässä toimittuaan ilman mainittavampaa menestystä hänet erotettiin tehtävästä, minkä jälkeen hän siirtyi Kuwaitin peräsimeen, mutta tämä pesti kesti vain kaksi vuotta. Tammikuussa 1997 hän palasi takaisin Dynamo Kiovan valmentajaksi, mutta ajat eivät olleet enää entisenlaiset. Dynamo oli suljettu lahjontaskandaalin vuoksi eurocup-kilpailuista, eikä menestys kotimaankaan liigassa häikäissyt. Lobanovsky kuitenkin sai kurssin nopeasti kääntymään ja johdatti joukkueen viiteen peräkkäiseen mestaruuteen ja vuonna 1999 aina Mestarien liigan välieriin saakka. Monet Dynamo Kiovan pelaajista ovat lähteneet muihin Euroopan liigoihin pelaamaan, kuitenkin Lobanovskyn kasvateista ainoastaan Andri Ševtšenko on kyennyt tekemään todellisen läpimurron maailman terävimmälle huipulle. Maaliskuussa 2000 Lobanovsky siirtyi valmentamaan Ukrainan maajokkuetta, mutta sai potkut joukkueen hävittyä ratkaisevan MM-jatkokarsintaottelun Saksalle.

7. toukokuuta 2002 Lobanovsky sai aivoveritulpan juuri kun hänen joukkueensa Dynamo Kiova oli voittanut Metalurh Zaporižžjan. Hän kuoli kesken aivoleikkauksen. Lobanovsky on eräs Ukrainan suurimmista jalkapallosankareista ja Dynamo Kiovan kotistadion on nimetty uudelleen hänen mukaansa. Hänelle on myönnetty myös korkein Ukrainan kansalaiselleen antama tunnustus, Ukrainan sankarin arvonimi. Vuodesta 2002 lähtien on hänen kunniakseen järjestetty vuosittainen muistoturnaus.

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Valeri_Lobanovskyi&oldid=4548006”