Valeri Lobanovskyi

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Valeri Lobanovskyi
Henkilötiedot
Koko nimi Valeri Vasylovytš Lobanovskyi
(ukr. Валерій Васильович Лобановський)
Syntymäaika 6. tammikuuta 1939
Syntymäpaikka Kiova, Ukrainan SNT, Neuvostoliitto
Kuolinaika 13. toukokuuta 2002 (63 vuotta)
Kuolinpaikka Zaporižžja, Ukraina
Junioriseurat
Neuvostoliiton lippu Dynamo Kiova
Seurat
Vuodet Seura O (M)
1957–1964
1965–1966
1967–1968
Neuvostoliiton lippu Dynamo Kiova
Neuvostoliiton lippu Tšornomorets Odessa
Neuvostoliiton lippu FK Šah’tar Donetsk
144 (42)
59 (15)
50 (14)
Maajoukkue
1960–1961 Neuvostoliiton lippu Neuvostoliitto 2 (0)
Valmennusura
1968–1973
1973–1982
1975–1976
1984–1990
1982–1983
1986–1990
1990–1992
1994–1996
1996–2002
2000–2001
Neuvostoliiton lippu Dnepr Dnepropetrovsk
Neuvostoliiton lippu Dynamo Kiova
Neuvostoliiton lippu Neuvostoliitto
Neuvostoliiton lippu Dynamo Kiova
Neuvostoliiton lippu Neuvostoliitto
Neuvostoliiton lippu Neuvostoliitto
Arabiemiirikuntien lippu Arabiemiraatit
Kuwaitin lippu Kuwait
Ukrainan lippu Dynamo Kiova
Ukrainan lippu Ukraina

Seurajoukkueuran tilastot kattavat vain kansalliset sarjat.

Valeri Vasylovytš Lobanovskyi (ukr. Валерій Васильович Лобановський, 6. tammikuuta 193913. toukokuuta 2002) oli ukrainalainen jalkapalloilija ja jalkapallovalmentaja.

Ura pelaajana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pelaajauransa Lobanovskyi aloitti vasempana laiturina kotikaupunkinsa joukkueessa Dynamo Kiovassa, missä hän voitti sekä Neuvostoliiton liigamestaruuden että cupin. Hän pelasi joukkueessa kaikkiaan seitsemän vuotta, minkä jälkeen pelasi myös Tšornomorets Odessassa ja Šah’tar Donetskissa ennen kuin lopetti uransa 29-vuotiaana kaikiaan 253 ottelun ja 71 tehdyn maalin jälkeen. Neuvostoliiton maajoukkueessa hän pelasi kaksi ottelua.

Ura valmentajana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Parhaiten Lobanovskyi tunnetaan menestyksestään valmentajana. Vuoden kuluttua uransa lopettamisestä hän aloitti Dnepr Dnepropetrovskin valmentajana, minkä hän nosti aluesarjoista kolmessa vuodessa Neuvostoliiton korkeimmalle sarjatasolle. Ennen kauden 1974 alkua hän siirtyi Kiovan Dynamoon, mitä valmensi 17 seuraavan vuoden aikana 15 vuoden ajan, käytyään välissä Neuvostoliiton maajoukkuevalmentajana.

Lobanovskyin valmennusfilosofia oli hyvin tieteellinen ja matemaattinen, eikä hän jättänyt pelaajien luovuudelle sijaa. Hän noudatti totaalisen jalkapallon pelitapaa, jota itse nimitti ”pelaajien sosialistiseksi kollektiivisuudeksi”. Pelaajien keskinäinen liikkuminen kentällä oli sovitettu yhteen äärimmäisen tarkasti. Lobanovskyin valmennusmenetelmät tuottivat tulosta ja Dynamo Kiova kykeni murtamaan venäläisjoukkueiden ylivallan Neuvostoliiton jalkapalloliigassa. Joukkue voitti liigamestaruuden kahdeksan ja kertaa ja cupin kuudesti. Lisäksi joukkue voitti Cup-voittajien cupin vuosina 1975 ja 1986.

Neuvostoliiton maajoukkueen peräsimessä hän työskenteli kolme kautta. Hän valmensi joukkueen pronssille 1976 Montrealin olympialaisissa, mutta eniten julkisuutta sai hänen kolmas kautensa, johon kuului myös vuoden 1986 Meksikon MM-turnaus. Neuvostoliiton joukkue kilpailuissa koostui pääasiassa Dynamo Kiovan pelaajista ja pelitapa noudatti perinteistä lobanovskyilaista kaavaa. Joukkue voitti alkulohkonsa, mutta putosi ensimmäisellä pudotuspelikierroksella hävittyään Belgialle 4–3. Kaksi vuotta myöhemmin Saksan EM-kilpailuissa joukkue eteni loppuotteluun, missä se kuitenkin hävisi Alankomaille. Perestroikan jälkiaikoihin monet Lobanovskyin luottopelaajat lähtivät Euroopan rahaliigoihin pelaamaan. Hän ei saanut edes kaikkia Dynamo Kiovan pelaajia suostuteltua 1990 MM-kilpailuiden joukkueeseen ja joukkue sijoittui lopulta alkulohkossaan viimeiseksi.

Heikon MM-kilpailumenestyksen jälkeen Lobanovskyi lähti Dynamo Kiovasta ja siirtyi Arabiemiirikuntien maajoukkueen päävalmentajaksi. Neljän vuoden ajan tehtävässä toimittuaan ilman mainittavampaa menestystä hänet erotettiin tehtävästä, minkä jälkeen hän siirtyi Kuwaitin peräsimeen, mutta tämä pesti kesti vain kaksi vuotta. Tammikuussa 1997 hän palasi takaisin Dynamo Kiovan valmentajaksi, mutta ajat eivät olleet enää entisenlaiset. Dynamo oli suljettu lahjontaskandaalin vuoksi eurocup-kilpailuista, eikä menestys kotimaankaan liigassa häikäissyt. Lobanovskyi kuitenkin sai kurssin nopeasti kääntymään ja johdatti joukkueen viiteen peräkkäiseen mestaruuteen ja vuonna 1999 aina Mestarien liigan välieriin saakka. Monet Dynamo Kiovan pelaajista ovat lähteneet muihin Euroopan liigoihin pelaamaan, kuitenkin Lobanovskyin kasvateista ainoastaan Andri Ševtšenko on kyennyt tekemään todellisen läpimurron maailman terävimmälle huipulle. Maaliskuussa 2000 Lobanovskyi siirtyi valmentamaan Ukrainan maajoukkuetta, mutta sai potkut joukkueen hävittyä ratkaisevan MM-jatkokarsintaottelun Saksalle.

7. toukokuuta 2002 Lobanovskyi sai aivoveritulpan juuri kun hänen joukkueensa Dynamo Kiova oli voittanut Metalurh Zaporižžjan. Hän kuoli kesken aivoleikkauksen. Lobanovskyi on eräs Ukrainan suurimmista jalkapallosankareista ja Dynamo Kiovan kotistadion on nimetty uudelleen hänen mukaansa. Hänelle on myönnetty myös korkein Ukrainan kansalaiselleen antama tunnustus, Ukrainan sankarin arvonimi. Vuodesta 2002 lähtien on hänen kunniakseen järjestetty vuosittainen muistoturnaus.

Saavutuksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pelaajana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Neuvostoliiton mestaruus 1961
  • Neuvostoliiton Cup 1961

Valmentajana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Neuvostoliiton mestaruus (8): 1974, 1975, 1977, 1980, 1981, 1985, 1986, 1990
  • Neuvostoliiton Cup (6): 1974, 1978, 1982, 1985, 1987, 1990
  • Ukrainan mestaruus (5): 1997, 1998, 1999, 2000, 2001
  • Ukrainan Cup (3): 1998, 1999, 2000
  • EM-hopeaa 1988
  • Cup-voittajien Cupin voitto (2): 1975, 1986
  • Euroopan supercupin voitto 1975

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]


Edeltäjä:
Aleksandr Sevidov
Juri Morozov
Jozef Sabo
FK Dynamo Kiovan päävalmentaja
1973–1982
1984–1990
1996–2002
Seuraaja:
Oleh Bazilevitš
Anatoli Puzatš
Oleksi Myh’ailytšenko
Edeltäjä:
Carlos Alberto Parreira
Arabiemiirikuntien maajoukkueen päävalmentaja
1990–1992
Seuraaja:
Antoni Piechniczek
Edeltäjä:
Jozef Sabo
Ukrainan maajoukkueen päävalmentaja
2000–2001
Seuraaja:
Leonid Burjak