Oleksi Myh’ailytšenko
| ||
| Henkilötiedot | ||
|---|---|---|
| Koko nimi | Oleksi Oleksandrovytš Myh’ailytšenko (Олексій Олександрович Михайличенко) | |
| Syntymäaika | 30. marraskuuta 1963 | |
| Syntymäpaikka | Kiova, Ukrainan SNT, Neuvostoliitto | |
| Pelipaikka | hyökkäävä keskikenttäpelaaja | |
| Seura | ||
| Seura |  Dynamo Kiova
| |
| Tehtävä | urheilutoimenjohtaja | |
| Junioriseurat | ||
| 1973–1981 |  Dynamo Kiova
| |
| Seurat | ||
| Vuodet | Seura | O (M) |
| 1981–1990 1990–1991 1991–1996 |
Dynamo Kiova UC Sampdoria Glasgow RangersYht. |
137 (39) 24 (3) 110 (20) 271 (62) |
| Maajoukkue | ||
| 1987 1987–1992 1993–1994 |
Neuvostoliiton olympiaj. Neuvostoliitto/ IVY UkrainaYht. (A-mj.) |
14 (7) 41 (9) 2 (0) 43 (9) |
| Valmennusura | ||
| 2002–2004 2004–2008 2008–2009 2012–2013 2019–2020 |
Dynamo Kiova Ukraina U-21 Ukraina Dynamo Kiova (apuv.) Dynamo Kiova
| |
|
Seurajoukkueuran tilastot kattavat vain kansalliset sarjat. | ||
Oleksi Oleksandrovytš Myh’ailytšenko (s. 30. marraskuuta 1963 Kiova) on ukrainalainen jalkapallovalmentaja ja entinen keskikenttäpelaaja. Häntä pidetään eräänä kaikkien aikojen parhaista ukrainalaisista jalkapalloilijoista. Hän toimii Dynamo Kiovan urheilutoimenjohtajana.
Pelaajaura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hyökkäävänä keskikenttämiehenä pelannut Myh’ailytšenko aloitti uransa kotikaupunkinsa suurseurasta Kiovan Dynamosta. Hän pelasi seuran edustusjoukkueessa vuodet 1985–1990 ja voitti Neuvostoliiton mestaruuden kolmesti ja Neuvostoliiton Cupin neljästi. Lisäksi hän saavutti joukkueessa vuonna 1986 Euroopan Cup-voittajien Cupin voiton. Vuonna 1988 Myh’ailytšenko pelasi Neuvostoliiton maajoukkueessa, joka saavutti hopeaa Länsi-Saksan EM-kisoissa. Myöhemmin samana vuonna hän voitti olympiakultaa Soulin kisoista. Kyseisenä vuonna hänet valittiin Neuvostoliiton vuoden pelaajaksi.
Kauden 1990/1991 Myh’ailytšenko pelasi Italiassa Sampdorian joukkueessa ja hän voitti kauden päätteeksi Serie A:n mestaruuden. Uransa loppuvuodet 1991–1996 hän pelasi Skotlannissa Rangersin joukkueessa, missä hän voitti Skotlannin liigamestaruuden viidesti ja Skotlannin Cupin kolmesti.
Maajoukkueurallaan Myh’ailytšenko pelasi kaikkiaan 44 A-maaottelua, joista Neuvostoliiton paidassa 36. Näissä otteluissa hän teki yhteensä (9 maalia), IVY:n joukkueessa viisi ja Ukrainan joukkueessa kaksi. 1988 EM-turnauksesta hän sai hopeaa. Sen lisäksi hän oli mukana vielä IVY:n joukkueessa 1992 EM-kisoissa. Loukkaantumisen takia Myh’ailytšenko joutui jättämään väliin vuoden 1990 MM-kisat.
Valmentajaura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lopetettuaan oman uransa pelaajana Myh’ailytšenko palasi takaisin Kiovaan ja toimi Dynamossa Valeri Lobanovskyn apuvalmentaja aina tämän kuolemaan saakka vuoteen 2002, minkä jälkeen hän nousi päävalmentajaksi. Hän johdatti joukkueen kahteen peräkkäiseen liigamestaruuteen vuosina 2003–2004 ja cup-voittoon vuonna 2003. Myh’ailytšenko toimi Ukrainan alle 21-vuotiaitten maajoukkueen päävalmentajana vuodesta 2004 lähtien ennen kuin siirtyi A-maajoukkueen peräsimeen tammikuussa 2008.
Myh’ailytšenkon pesti maajoukkueessa jäi kuitenkin lyhyeksi Ukrainan jäätyä ulos MM-kisoista 2010, sillä Ukrainan liitto ei halunnut jatkaa hänen sopimustaan karsintojen jälkeen. [1] Myh’ailytšenko palasi maajoukkuevalmentajan pestinsä jälkeen Dynamo Kiovaan, jossa toimi vuosina 2011–2019 urheilutoimenjohtajana sekä 2012–2013 Oleh Bloh’inin apuvalmentajana.[2]
Elokuun alussa 2019 hän palasi päävalmentajan tehtävään kymmenen vuoden tauon jälkeen, kun Dynamo Kiova nosti hänet edustusjoukkueen päävalmentajaksi.[3] Myh’ailytšenkon johdolla Dynamo Kiova voitti Ukrainan cupin mestaruuden heinäkuussa 2020. Kauden jälkeen hän kuitenkin jätti päävalmentajan tehtävät ja palasi urheilutoimenjohtajan rooliin.[4]
Saavutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pelaajana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Neuvostoliiton mestaruus 1985, 1986 ja 1990 (Kiovan Dynamo)
- Neuvostoliiton mestaruus -hopeaa 1982 ja 1988
- Neuvostoliiton mestaruus -pronssia 1989
- Neuvostoliiton Cupin voitto 1982, 1985, 1987 jа 1990 (Kiovan Dynamo)
- Italian mestaruus 1991 (Sampdoria)
- Skotlannin mestaruus 1992, 1993, 1994, 1995 ja 1996 (Rangers)
- Skotlannin Cupin voitto 1992, 1993, 1996 (Rangers)
- EM-hopea 1988 (Neuvostoliitto)
- Olympiakulta 1988 (Neuvostoliitto)
- Neuvostoliiton vuoden pelaaja 1988
- Ukrainan vuoden pelaaja 1987 ja 1988
Valmentajana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Ukrainan mestaruus 2003 ja 2004 (Kiovan Dynamo)
- Ukrainan Cupin voitto 2003 ja 2020 (Kiovan Dynamo)
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Henkilökuva Ukrainan jalkapalloliiton sivuilla (Arkistoitu – Internet Archive) (ukrainaksi)
- Tilastoja (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)
- RSSSF: Maaottelut (englanniksi)
- Henkilökuva Venäjän maajoukkueen sivuilla (venäjäksi)
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Edeltäjä: Valeri Lobanovskyi Aljaksandr H’atskevitš |
FK Dynamo Kiovan päävalmentaja 2002–2004 8/2019–2020 |
Seuraaja: József Szabó Mircea Lucescu |
| Edeltäjä: Oleh Bloh’in |
Ukrainan maajoukkueen päävalmentaja 1/2008–11/2009 |
Seuraaja: Myron Markevytš |