Ero sivun ”Kansan vapautusarmeija” versioiden välillä
[katsottu versio] | [katsottu versio] |
Mur (keskustelu | muokkaukset) kiinankielisestä nimestä puuttui 中国 (Zhongguo) ja se on kirjoitettu perinteisin merkein, vaikka kiinassa ei niitä käytetä |
Mur (keskustelu | muokkaukset) vaihdettu perinteiset merkit pois infolaatikostakin |
||
Rivi 1: | Rivi 1: | ||
{{Sotilasyksikkö |
{{Sotilasyksikkö |
||
| nimi |
| nimi = 人民解放军<br>Rénmín Jiěfàngjūn<br>Kansan vapautusarmeija |
||
| kuva |
| kuva = People's Liberation Army Flag of the People's Republic of China.svg |
||
| kuvan leveys |
| kuvan leveys = 250px |
||
| kuvateksti |
| kuvateksti = Kansan vapautusarmeijan lippu |
||
| vuodet |
| vuodet = [[1927]]– |
||
| valtio |
| valtio = {{Kiina}} |
||
| haara |
| haara = [[Kansan vapautusarmeijan maavoimat]]<br>[[Kansan vapautusarmeijan laivasto]]<br>[[Kansan vapautusarmeijan ilmavoimat]]<br> |
||
[[Kansan vapautusarmeijan strategiset ohjusjoukot]] |
[[Kansan vapautusarmeijan strategiset ohjusjoukot]] |
||
<br> |
<br> |
||
[[Kansan vapautusarmeijan strategiset tukijoukot]] |
[[Kansan vapautusarmeijan strategiset tukijoukot]] |
||
<br> |
<br> |
||
| aselaji |
| aselaji = |
||
| rooli |
| rooli = |
||
| osa |
| osa = |
||
| koko |
| koko = 3 712 500 sotilasta |
||
| tukikohta |
| tukikohta = |
||
| kalusto = |
|||
| |
| lempinimi = |
||
| |
| motto = |
||
| |
| värit = |
||
| marssi = |
|||
| värit = |
|||
| |
| maskotti = |
||
| |
| taistelut = |
||
| |
| vuosipäivät = |
||
⚫ | |||
| vuosipäivät = |
|||
⚫ | |||
⚫ | |||
⚫ | |||
| tunnetut_komentajat = |
| tunnetut_komentajat = |
||
}} |
}} |
Versio 4. maaliskuuta 2021 kello 01.09
人民解放军 Rénmín Jiěfàngjūn Kansan vapautusarmeija |
|
---|---|
Kansan vapautusarmeijan lippu |
|
Toiminnassa | 1927– |
Valtio | Kiina |
Puolustushaarat |
Kansan vapautusarmeijan maavoimat |
Koko | 3 712 500 sotilasta |
Komentajat | |
Nykyinen komentaja | Xi Jinping |
Kansan vapautusarmeija (kiin. 中国人民解放军, Zhōngguó Rénmín Jiěfàngjūn) on Kiinan kommunistisen puolueen ja samalla Kiinan kansantasavallan asevoimat, jonka muodostavat neljä puolustushaaraa: maa-, meri- ja ilmavoimat sekä strategiset ohjusjoukot. Sen 2,2 miljoonaa sotilasta tekevät siitä miesmäärältään maailman suurimman. Kansanarmeija perustettiin 1. elokuuta 1927 Kiinan kommunistisen puolueen sotilassiiveksi, aluksi nimellä puna-armeija.[1]
Kiinan asevoimien osuus on 1,9 prosenttia BKT:stä. Yhdysvaltain asiantuntijoiden mukaan budjetti on maailman toiseksi suurin 228 miljardin (USD) summalla. Merivoimia on voimakkaasti modernisoitu esim. vuosina 2016–2017. Kiinan merivoimat on hankkinut muun muassa 32 uutta laivaa ja joukon uusia sukellusveneitä. Ilmavoimien puolella on kehitetty uusia konetyyppejä mm. J-20 häivehävittäjä. Kiinan ilmavoimat on maailman kolmanneksi suurin.[2]
Presidentti Xi Jinpingin aikana aktiivihenkilöstön määrä on hiukan leikattu, ja sen arvioidaan olevan noin 2–2,2 miljoonan luokkaa. Kansan vapatusarmeija on aktiivihenkilöstön määrällä mitattuna maailman suurin. Presidentti Xi Jinpingin aikana on panostettu merivoimien ja ilmavoimien kalustoon. Lisäksi on perustettu uusia strategisia yksiköitä liittyen mm. ohjustorjuntaan ja kybersodankäyntiin.[3][4]
Hallinto
Kiinan kansantasavallan hallinnon sisällä kansanarmeija ylläpitää puoli-itsenäistä asemaa. Se ei ole vastuussa Kiinan valtioneuvostolle, vaan ennemmin kahdelle keskussotilaskomissiolle, joista toinen kuuluu valtiolle ja toinen puolueelle. Periaatteessa komissiot eivät ole ristiriidassa keskenään, sillä jäsenet ovat miltei samat. Komentoketju komissioiden yläpuolella voi olla epäselvä. Puolueen KSK on kommunistipuolueen pääsihteerin alaisuudessa, kun taas vastaavasti valtion KSK toimii Kiinan kansankongressin alaisuudessa, jolla käytännössä on hyvin vähän valtaa KSK:ssa. Ylipäätään tämä epäselvyys kansanarmeijan johdossa voi aiheuttaa sekaannusta kriisiaikoina, kuten Kulttuurivallankumouksen ja vuoden 1989 Tiananmenin aukion mielenosoitusten aikana. Jälkimmäisessä tapauksessa puolueen pääsihteeri Zhao Ziyang ja valtion KSK:n puheenjohtaja Deng Xiaoping antoivat armeijalle ristiriitaisia käskyjä.
Yleisenä tapana on, että keskussotilaskomission puheenjohtaja ja varapuheenjohtaja ovat kommunistipuolueen siviilijäseniä, mutteivät välttämättä siviilihallinnon johtajia. Jiang Zeminin ja Deng Xiaopingin tapauksissa he pysyivät puheenjohtajan virassaan luovuttuaan muista viroistaan. Muut keskussotilaskomission jäsenet ovat aktiiviupseereja.
Merkittävänä erona muihin maihin, Kiinan kansantasavallan kansallisen puolustuksen ministeri ei päätä armeijaan liittyviä asioita ja on itse asiassa keskussotilaskomissiossa perin alhainen sotilasvirka.
Hallinnon uudistus
Kiinan asevoimissa on käynnissä organisaatiouudistus, joka toimeenpano aloitettiin vuoden 2015 lopussa. Ensimmäinen vaihe lopuu vuoden 2020 aikana. Keskussotilaskomission rakennetta muutettiin, ja maanpuolustusalueen tilalle muodostettiin viisi alue-esikuntaa. Puolustushaaroja kokivat myös muutoksen. Maavoimiin perustettiin maavoimien esikunta, strategiset ohjusjoukot saivat puolustushaarastatuksen ja ne nimettiin kansanarmeijan ohjusjoukoiksi. Lisäksi perustettiin strategiset tukijoukot, jotka vastaavat operaatioista informaatioympäristössä ja avaruudessa.
Keskussotilaskomissioita on kaksi. Toinen on valtiollinen organisaatio ja toinen on kommunistipuolueen organisaatio. Periaatteessa kumpikin keskussotilaskomissio on erillinen, mutta käytännössä niissä ovat samat henkilöt. Valtiollisen keskussotilaskomission kokoonpanoa ei ole yksityiskohtaisesti määritelty, mutta Kiinan perustuslain mukaan siihen kuuluu puheenjohtaja, varapuheenjohtajia ja jäseniä. Sen kokoonpanon muodostavat Kiinan korkeimmat siviili- ja sotilasjohtajat, jotka kaikki ovat kommunistipuolueen jäseniä. Keskussotilaskomissio määrittää kansallisen puolustuspolitiikan ja vastaa sotilassuhteista ulkovaltoihin. Organisaatiouudistuksen alussa myös keskussotilaskomissio organisoitiin uudelleen. Sen aikaisemmat neljä osastoa korvattiin 15 toiminnallisella osastolla, komissiolla ja toimistolla.
Maanpuolustusalueet lakkautettiin ja operatiivisiksi johtoportaiksi perustettiin viisi alue-esikuntaa: itäinen, eteläinen, läntinen, pohjoinen ja keskinen alue-esikunta. Puolustushaarojen vastuulle, pl. keskussotilaskomission johdossa olevat ohjusjoukot, strategiset tukijoukot ja ylijohdon logistiset joukot, jäivät joukkotuotanto ja hallinto. Alue-esikuntien vastuualueet ovat Kiinan rajojen sisällä. Operaatiot rajojen ulkopuolella ovat keskussotilaskomission johdossa.
Keskussotilaskomissio ohjaa asevoimia sekä operatiivisesti että hallinnollisesti. Operatiivinen johtosuhde keskussotilaskomissiosta kulkee alue-esikuntien kautta operatiivisiin joukkoihin ja hallinnollinen johtosuhde puolustushaaraesikuntien kautta joukkoihin. Alue-esikunnat muodostavat puolustushaarojen kouluttamista ja varustamista joukoista tehtäviensä mukaisia organisaatioita.
Puolustusministeriö on valtiollinen elin, joka on vastuussa sekä valtioneuvostolle että keskussotilaskomissiolle. Puolustusministeri on yleensä korkea-arvoinen upseeri. Puolustusministeriö ei ole osa asevoimien operatiivista johtamista. Ministeriö vastaa tiedottamisesta sekä menettelytavoista puolustushallinnossa.
Kansan aseellinen poliisi (aseellinen poliisi, People’s Armed Police Force, PAPF) on keskussotilaskomission alainen. Rannikkovartiosto kuuluu aseelliseen poliisin organisaatioon.
Historia
Kansanarmeija perustettiin 1. elokuuta 1927 Nanchangin kansannousun aikana, kun Guomindangin joukot kapinoivat Zhu Den ja Zhou Enlain alaisuudessa ensimmäisen guomindang-kommunisti-liiton päätteeksi. Heidät tunnettiin nimellä Puna-armeija. Vuosien 1934 ja 1935 aikana puna-armeija selvisi useista sitä vastaan suunnatuista sotakampanjoista ja aloittivat Pitkän marssin.
Kiinan–Japanin sodan (1937–1945) aikana puna-armeija yhdistettiin nimellisesti Kiinan armeijaan. Tänä aikana puna-armeija käytti päämääräisesti sissitaktiikoita, mutta taisteli myös useissa tavallisissa taisteluissa japanilaisia ja Guomindangia vastaan. Puna-armeijan merkittävimmät muodostelmat olivat Uusi neljäs armeija ja Kahdeksannen tien armeija.
Kiinan–Japanin sodan päätteeksi Puna-armeija nimesi itsensä uudelleen Kiinan Kansanarmeijaksi ja voitti Guomindangin sisällissodassa.
1950-luvulla, kansanarmeija muuntui Neuvostoliiton avulla talonpoikaisarmeijasta modernimmaksi. Yksi aikaisimmista operaatioista oli Tiibetin uudelleenmiehittäminen vuonna 1950. Joulukuussa 1951 se puuttui Korean sotaan, kun kenraali Douglas MacArthurin alaisuudessa olevat YK:n joukot lähestyivät Jalu-jokea. Kiinalaisjoukot valloittivat Soulin, mutta ajan mittaan ne työnnettiin 38. pituuspiirin tuntumaan. Sota loppui seisahtumiseen vuonna 1953. Vuonna 1962 kansanarmeija voitti Intian joukot Kiinan–Intian sodassa.
Nykyaikaisilla aseistuksella ja tietämyksellä varustetun ammattimaisen sotilasjoukon perustaminen oli viimeinen Zhou Enlain "neljästä modernisaatiosta" ja sai Deng Xiaopingin tuen. Omaksuttuaan Dengin uudistuslinjan kansanarmeija on demobilisoinut miljoonia miehiä ja naisia sitten vuoden 1978 ja esitellyt nykyaikaisia keinoja sellaisilla osa-alueilla kuin värvääminen ja miesvahvuus, strategia ja koulutus. Vuonna 1979 se otti yhteen Vietnamin kanssa.
1980-luvulla kansantasavalta kutisti armeijaansa huomattavasti vapauttaakseen voimavaroja talouskehitykseen.
Tienanmenin selkkauksen jälkeen ideologinen oikeaoppisuus elvytettiin keskeiseksi teemaksi Kiinan sotilassuhteissa. Reformit ja modernisointi ovat sittemmin palanneet kansanarmeijan päätavoitteiksi, vaikkakin asevoimien poliittinen lojaalisuus kommunistipuolueelle on jäänyt johtavaksi huolenaiheeksi. Muita poliittiseen johtoon liittyviä huolenaiheita on kansanarmeijan sekaantuminen siviilitalousaktiviteetteihin. Huoli näiden toimintojen vaikutuksesta kansanarmeijan valmiuteen on aiheuttanut poliittisen johdon yrityksiä purkaa kansanarmeijan yritysimperiumi.
Sodat, joihin Kansan vapautusarmeija on osallistunut
- 1931–1945: Kiinan-Japanin sota
- 1945–1949: Kiinan sisällissota Guomindangin joukkoja vastaan
- 1951–1953: Korean sota
- 1950: Kiinan–Tiibetin sota
- 1954–1958: Kiistat Quemoysta ja Matsusta Taiwanin kanssa
- 1962: Kiinan–Intian sota
- 1967: Cholan konflikti
- 1969: Neuvostoliiton ja Kiinan rajakahakka
- 1974: Meritaistelu Paracelsaarten lähellä Etelä-Vietnamia vastaan
- 1979: Kiinan–Vietnamin sota
- 1989: Taivaallisen rauhan aukion mielenosoitus
Organisaatio
Kiinan asevoimien ylin elin on Kiinan kommunistisen puolueen keskussotilaskomissio. Keskussotilaskomissio toimii Kansan vapautusarmeijan pääesikuntana, mutta myös vahvana linkkinä puolueen ja asevoimien ylimpien upseerien välillä. Komissio koostuu seuraavista jäsenistä:
- puheenjohtaja Xi Jinping
- varapuheenjohtaja Xu Qiliang
- varapuheenjohtaja Zhang Youxia
- puolustusministeri Wei Fenghe
- Kiinan asevoimien kenraali Li Zuocheng
- Poliittisen työ osaston johtaja Miao Hua
- Kurinpitokomission sihteeri Zhang Shengmin
Keskussotilaskomitean alaisuudessa toimii seitsemän osastoa, kolme komissiota ja viisi toimistoa. [5]
Maavoimat
Kiinan kansanarmeija on henkilömäärällä mitattuna maailman suurin koostuen noin 915 000 aktiivihenkilöstä.
Maavoimat koostuvat seuraavista yksiköistä:
- armeijaryhmiä 13 kpl
- prikaateja 78 kpl, jotka koostuvat n. 5 000 henkilöstä
- tykistöprikaateja 15 kpl
- ilmatorjuntaprikaatit 13 kpl
- mekanisoitu maahanlaskudivisioona
Merivoimat
- Pääartikkeli: Kansan vapautusarmeijan laivasto
Yhdysvaltain tiedusteluviranomaiset arvioivat Kiinan laivaston koon nousevan vuoteen 2020 mennessä yli 300 alukseen. Asevoimien modernisoinnin myötä on kalustoon tullut uudet sukellusvenetyypit Song ja Yuan -luokan MING SS, SONG SS, YUAN SSP. [6] [7]
Pohjoisen merialueen laivasto
Pohjoisen merialueen laivaston asemapaikka on Qingdaossa.
- yksi lentotukialus
- kolme ydinkäyttöistä sukellusvenettä
- 15 dieselkäyttöistä sukellusvenettä
- 8 hävittäjää
- 12 fregattia
- kolme tankkien maihinnousualusta
- kuusi maihinnousualusta
- 18 ohjustorjunta-alusta
- seitsemän korvettea
Itäisen merialueen laivasto
Itäisen merialueen laivaston asemapaikka on Ningbo:ssa
- 16 dieselkäyttöistä sukellusvenettä
- 9 hävittäjää
- 20 fregattia
- 1 kuljetusalus (amfibi)
- 16 tankkien maihinnousualusta
- 8 maihinnousualusta
- 44 ohjustorjunta-alusta
- 10 korvettea
Eteläisen merialueen laivasto
Eteläisen merialueen laivaston asemapaikka on Zhanjiang:ssa
- yksi lentotukialus
- neljä ballistista ydinkäyttöistä sukellusvenettä
- kaksi ydinkäyttöistä sukellusvenettä
- 16 dieselkäyttöistä sukellusvenettä
- 11 korvettea
- yhdeksän hävittäjää
- 19 fregattia
- 1 kuljetusalus (amfibi)
- 10 tankkien maihinnousualusta
- 9 maihinnousualusta
- 24 ohjustorjunta-alusta
Ilmavoimat
- Pääartikkeli: Kansan vapautusarmeijan ilmavoimat
Kansan vapautusarmeijan ilmavoimat kooltaan kolmanneksi suurin maailmassa. Ilmavoimilla on käytössään noin 2 700 lentokonetta poisluettuna miehittämättömät UAV-tyyppiset koneet. Taistelukoneiden osuus on noin 2 000 konetta. Vuonna 2017 ilmavoimien komentaja kenraaliluutantti Ding Laihang totesi Kiinan ilmavoimien modernisoinnin olevan hyvin lähellä Yhdysvaltojen ilmavoimien strategista kyvykkyyttä.[8]
Ilmavoimissa on sama trendi kuin laivaston osalta. Kiinan kansanarmeijan nykyaikaistamien juuri ilmavoimien kohdalla on huomioonpantavaa amerikkalaisten asiantuntijoiden mukaan. Kalustoa uudistetaan ja kaluston kyvykkyyttä nostetaan. Uusia sotilaskonetyyppejä on otettu käyttöön kuten häivehävittäjät Chengdu J-20 ja Shenyang J-31. Myös nykyisten hävittäjäjien versioita on uudistettu mm konetyyppien J-11D ja J-16 osalta. Kiina jatkaa myös Venäläisten konetyyppien tuontia mm. mallien Sukhoi Su-35S ja Flanker-E osalta. [9][10]
Kiinalla ei ollut ilmavoimia ennen vuotta 1949. Kiinan kansanarmeijan ilmavoimien aktiivipalveluksessa olevan henkilöstön määrä on ainoastaan 235 000 henkilöä (vuonna 2013)[3]
Taistelukoneet
Kiinan kansanarmeijan ilmavoimat (engl. lyhenne PLAAF) on käytössään hävittäjien osalta pääosin neljännen sukupolven kalustoa noin 600 kpl. Ilmavoimat suunnittelevat myös viidennen sukupolven kalustoa ml. mallit J-20 ja FC-31. Vuonna 2016 ilmavoimat hankkivat myös Su-35 mallia Venäjältä.[5]
Pommikoneet
Ilmavoimien pommikoneet ovat mallia H-6 BADGER eri muunnoksin. Viimeisin muunnos on malli H-6K, joita Kiinalla on iso joukko. Näissä pitkän kantaman pommikoneissa on mm. kuusi paikkaa maamaaleihin kohdistettaville risteilyohjuksille. Kiinan ilmavoimat kehittää myös ratkaisua ilmatankkaukseen sekä häiveteknologiaan perustuvaa strategista pommikonetyyppiä. Amerikkalaisten asiantuntijoiden mukaan uusi ratkaisu on valmis vuoteen 2025 mennessä. Uudessa H-6 -tyypissä on häive ominaisuuksien lisäksi ydinasein varustetut ohjukset.[5]
Ohjusjoukot ja tukijoukot
Maavoimat oli aiemmin erityisasemassa keskussotilasskomitean hierarkiassa. Uudessa järjestyksessä puolustushaarojen rinnalle nostettiin strategiset ohjusjoukot ja kokonaan uusi puolustushaara strategiset tukijoukot. Ne kohotettiin omiksi puolustushaaroikseen maa-, meri- ja ilmavoimien rinnalle.
Lähteet
- ↑ China PLA: China reduces army by half; increases size of navy, air force in big way - The Economic Times economictimes.indiatimes.com.
- ↑ China's military is going from strength to strength under Xi Jinping - CNN edition.cnn.com.
- ↑ a b Chinese army now makes up less than half of PLA’s strength as military aims to transform itself into modern fighting force | South China Morning Post scmp.com.
- ↑ 29 Largest Armies In The World - WorldAtlas.com worldatlas.com.
- ↑ a b c d e Viittausvirhe: Virheellinen
<ref>
-elementti;viitettä:1
ei löytynyt - ↑ US OFFICE OF THE SECRETARY OF DEFENSE: Annual Report to Congress: Military and Security Developments Involving the People’s Republic of China media.defense.gov. 2018.
- ↑ US Office of Naval Intelligence: China's Capabilities and Missions for the 21st Century fas.org.
- ↑ Viittausvirhe: Virheellinen
<ref>
-elementti;viitettä:13
ei löytynyt - ↑ Will China's Air Force Be Deadlier Than America's in 2030? | The National Interest nationalinterest.org.
- ↑ US Navy: The PLA Navy: New Capabilities and Missions for the 21st Century fas.org.
Aiheesta muualla
- Kansan vapautusarmeijan päivälehti (englanniksi)
- Kansan vapautusarmeijan päivälehti (kiinaksi)