Kansan vapautusarmeijan strategiset ohjusjoukot
| Kansan vapautusarmeijan strategiset ohjusjoukot 中国人民解放军火箭军 |
|
|---|---|
 Kansan vapautusarmeijan ohjusjoukkojen hihamerkki |
|
 Kansan vapautusarmeijan ohjusjoukkojen tunnus |
|
| Toiminnassa | 1966– |
| Valtio |  Kiina |
| Aselajit | Taktiset ja strategiset ohjusjoukot |
| Rooli | Puolustushaara |
| Osa joukkoa | Kansan vapautusarmeija |
| Koko | ~120,000 sotilasta |
| Varuskunta | Qinghe, Haidian, Peking, Kiina |
| Lippu | punainen, kulta, tummanvihreä |
| Marssi | 火箭军进行曲[1] ”Ohjusjoukkojen marssi” |
| Vuosipäivät | 1. kesäkuuta |
| Komentajat | |
| Nykyinen komentaja | Kenraali Wang Houbin |
Kansan vapautusarmeijan strategiset ohjusjoukot (kiin.: 中华人民共和国; pinyin: Zhōngguó Rénmín Jiěfàngjūn Huǒjiàn Jūn) on yksi Kiinan kansan vapautusarmeijan viidestä puolustushaarasta, joka vastaa Kiinan tasavallan maalla sijaitsevista ballistisista, hypersoonisista ja risteilyohjuksista, sekä ydin- että konventionaalisista.[2][3]
Ohjusjoukot perustettiin 1. heinäkuuta 1966. Joukkojen päämaja sijaitsee Qinghessä, Pekingissä. Ohjusjoukot ovat Kiinan kommunistisen puolueen keskussotilaskomission suorassa alaisuudessa. Vuoden 2015 puolustushallinnon uudistuksissa Kansan vapautusarmeijan toinen tykistöjoukko nimettiin Kansan vapautusarmeijan ohjusjoukoiksi ja yhdistettiin puolustushaaraksi.[4][5]
Kiinalla on maailman suurin maalla sijaitseva ohjusarsenaali. Yhdysvaltain puolustusministeriön arvioiden mukaan tähän sisältyy 400 maalta laukaistavaa risteilyohjusta, 900 lyhyen kantaman ballistista ohjusta, 1 300 keskipitkän kantaman ballistista ohjusta, 500 keskipitkän kantaman ballistista ohjusta sekä 400 mannertenvälistä ballistista ohjusta. Monet näistä ovat erittäin tarkkoja, minkä ansiosta ne voivat tuhota kohteita vaikka ilman ydinkärkiä.[6] Atomic Scientists -lehti ja American Scientists -liitto (FAS) arvioivat vuonna 2023, että Kiinalla on noin 500 ydinkärjen varasto,[7][8] kun taas Yhdysvaltain puolustusministeriön vuoden 2024 arvion mukaan ydinkärkien määrä on 600.[6] Vuonna 2025 FAS arvioi Kiinan ydinasevarastoksi noin 600 ydinkärkeä (joista suurin osa on varastoituna eikä suoraan operatiivisessa käytössä), kun taas Pentagon arvioi, että Kiinalla on vuoteen 2030 mennessä noin 1 000 ydinkärkeä.[9]
Rooli ja tehtävät
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ohjusjoukkojen tehtävänä on toimia pelotteena ja ennaltaehkäistä ydinaseiden käyttö Kiinaa vastaan. Tehtäviin kuuluu myös mahdollinen vastaisku ydinaseilla tai kohteiden tuhoaminen perinteisillä ohjuksilla. Ohjusjoukoilla on käytössään sekä ydin- että tavanomaisin taistelukärjin varustettuja ohjuksia. Painopistealueina on myös strategisen pelotteen ja ydinasevastaiskun kehittäminen sekä keskipitkän- ja pitkänmatkan täsmäiskujen parantaminen. [4][5]
Ohjusjoukot ovat suoraan Keskussotilaskomission alaisia ja niillä on oma esikunta. Esikunnan alaisuudessa on kuusi armeijatasoista ohjustukikohtaa, jotka koostuvat prikaateista, rykmenteistä, pataljoonista, komppanioista ja joukkueista. Tukikohdat tai prikaatit voivat toimia myös suoraan Keskussotilaskomission alaisina. [4][5][10]
Asejärjestelmät ja varustelu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Amerikkalaisten asiantuntijoiden mukaan ohjusjoukoilla on noin 1200 lyhyen kantaman ballistista ohjusta. Ohjukset ovat mallia CSS-11 tai DF-16, joiden kantama on 800-1000 km. Ne ovat toiminnaltaan sopivia maahyökkäyksiin tai laivastokohteisiin. Erilaisia mallityyppejä on käytössä useita kuten CSS-5/DF-21, jotka toimivat keskipitkällä kantamalla eivätkä pelkästään lähialueilla.
Vuonna 2017 Kiina esitteli 90-vuotisparaatissaan myös uudet keskimatkan ballistiset ohjukset (MRBM) tyypiltään DF-16G, joiden kantama on 1 000–3 000 kilometriä. Tässä uudessa ohjustyypissä on mm parempi tarkkuus ja lyhyempi käyttöönottoaika. Ohjusmalli DF-26 on myös keskimatkan ballistinen ohjusmalli, mutta siitä on myös ydinkärjin varustettu versio.[4]
Ydinvarustelu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kiina jatkaa myös ydinvarustelua ohjusjärjestelmissä. Kiinalla on 75-100 erilaista mannertenvälistä ballistista ohjusta, esimerkiksi siiloista laukaistavaa ohjusta tyypiltään CSS-4 /DF-5A ja CSS-4 /DF-5B tyyppisiä ohjuksia. Lyhyen kantaman (11 200 km) malleja edustavat CSS-10 Mod 2/DF-31A ohjustyypit. Kiina suunnittelee myös lisää malleja pyörillä kulkeviin mannertenvälisiin ohjuksiin kuten CSS-X-10/DF-41 malli. [4]
Ohjusjärjestelmät
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Järjestelmä | Tyyppi | Taistelukärki | Polttoaine | Laukaisutapa | Maks kantama (km) |
| CSS-3/DF-4 | ICBM | Ydin | Nestemäinen | ROTL | 5,500+ |
| CSS-4/DF-5 | ICBM | Ydin | Nestemäinen | Siilo | 12,000-13,000 |
| CSS-7/DF-11 | SRBM | Tavallinen | Kiinteä | Liikuteltava | 300-600 |
| CSS-6/DF-15 | SRBM | Tavallinen | Kiinteä | Liikuteltava | 600-850+ |
| CSS-11/DF-16 | SRBM | Tavallinen | Kiinteä | Liikuteltava | 800-1,000 |
| CSS-5/DF-21 | MRBM | Ydin ja tavallinen | Kiinteä | Liikuteltava | 1,500-1,750+ |
| CSS-5 Mod-5/DF-21D | ASBM | Tavallinen | Kiinteä | Liikuteltava | 1,500+ |
| DF-26 | IRBM | Ydin ja tavallinen | Kiinteä | Liikuteltava | 4,000 |
| CSS-10/DF-31 | ICBM | Ydin | Kiinteä | Liikuteltava | 7,200-11,200 |
| CJ-10 | GLCM | Tavallinen | Kiinteä | Liikuteltava | 1500+ |
Ohjusjärjestelmien kantamat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ https://www.youtube.com/watch?v=OzRXd6IHb2s
- ↑ Vuori , Juha A.: Kiinan sotavoimien kehitys Maanpuolustus-lehti. 16.3.2018. Viitattu 27.1.2024.
- ↑ Grieger, Gisela: The role of the army in China's politics (pdf) European Parliamentary Research Service. 2015. Viitattu 27.1.2024. (englanniksi)
- 1 2 3 4 5 US Defense Intelligence Agency: CHINA MILITARY POWER Modernizing a Force to Fight and Win 15.1.2019. Arkistoitu 11.5.2019.
- 1 2 3 Kiinan strategiset ohjusjoukot – Turpopankki turpopankki.fi. Arkistoitu 31.3.2019.
- 1 2 2024 China Military Power Report U.S. Department of Defense. Arkistoitu 21.12.2024. Viitattu 12.2.2026. (englanniksi)
- ↑ Hans M. Kristensen, Matt Korda, Eliana Reynolds: Chinese nuclear weapons, 2023. Bulletin of the Atomic Scientists, 4.3.2023, 79. vsk, nro 2, s. 108–133. doi:10.1080/00963402.2023.2178713 ISSN 0096-3402 Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
- ↑ Status of World Nuclear Forces - Federation of American Scientists Federation of American Scientists. Arkistoitu 29.5.2023. Viitattu 12.2.2026. (englanniksi)
- ↑ Hans M. Kristensen, Matt Korda, Eliana Johns, Mackenzie Knight: Chinese nuclear weapons, 2025. Bulletin of the Atomic Scientists, 4.3.2025, 81. vsk, nro 2, s. 135–160. doi:10.1080/00963402.2025.2467011 ISSN 0096-3402 Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
- ↑ Rocket Force eng.mod.gov.cn. Arkistoitu 23.8.2018.