Ero sivun ”Pihka” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
nämäkin ilmeisesti samasta lähteestä |
Lisätään malline:commonscat (Commons-luokka P373 = Resins) Aiheesta muualla -osioon |
||
| Rivi 31: | Rivi 31: | ||
== Aiheesta muualla == |
== Aiheesta muualla == |
||
{{commonscat}} |
|||
* [http://www.shenet.se/ravaror/kada.html Kåda] (esittelee pihkan nimityksiä, käyttöä ja historiaa) {{sv}} |
* [http://www.shenet.se/ravaror/kada.html Kåda] (esittelee pihkan nimityksiä, käyttöä ja historiaa) {{sv}} |
||
* [https://yle.fi/aihe/artikkeli/2013/08/28/pihkaa-haavoihin-ja-loput-lattialle Pihkaa haavoihin ja loput lattialle] Ylen Elävä arkisto 28.8.2013. |
* [https://yle.fi/aihe/artikkeli/2013/08/28/pihkaa-haavoihin-ja-loput-lattialle Pihkaa haavoihin ja loput lattialle] Ylen Elävä arkisto 28.8.2013. |
||
Versio 5. marraskuuta 2020 kello 14.13
Pihka on enimmäkseen terpeeneistä koostuvien eteeristen öljyjen ja hartsien seos, jota kasvit erittävät pihkasolujen välissä oleviin pihkaonteloihin ja -tiehyisiin.[1] Kasvin haavoihin valuva pihka suojaa sitä bakteereilta sekä tuhohyönteisiltä ja -sieniltä. Männyn ja kuusen pihka on väriltään kellertävää. Tavallista havupuiden pihkaa ei pidä sekoittaa meripihkaan, joka on fossiilista pihkaa. Aikaisemmilla vuosisadoilla pihkaa pureksittiin purukumin lailla.
Pihkaa kehittyy pääasiassa puumaisissa siemenkasveissa. Pihkan koostumus ja määrä vaihtelevat sijaintinsa mukaan. Fysiologinen pihka toimii puun ravintovarastona ja se sijaitsee puun elävissä tylppy- eli parenkyymisoluissa. Fysiologinen pihka koostuu rasvoista, vahoista sekä näiden komponenteista kuten rasvahapoista. Patologiseksi pihkaksi kutsutaan sydänpuun, kuoren ja havupuiden pihkatiehyeiden uuteaineita. Patologinen pihka suojelee puuta mikrobien ja hyönteisten aiheuttamilta vioittumilta ja se sisältää enimmäkseen fenolisia yhdisteitä ja terpenoideja, joita edustavat lähinnä monoterpeenit ja diterpenoidit. Sydänpuupihka on erilaista ja sen tarkoituksena on suojella puun ydintä.[2]
Kalluspihka on kallussolukon erittämää pihkaa ja sen eritys alkaa kun puu saa pintavaurion. Kalluspihka muodostaa vauriokohtaan ensimmäisen suojaavan kerroksen.[2]
Kalluspihka ja patologinen pihka poikkeavat koostumukseltaan lähes täysin toisistaan. Kalluspihka koostuu 4-hydroksikanelihaposta, lignaaneista ja lignaanien estereistä. Patologinen pihka puolestaan koostuu pelkästään hartsihapoista.[2]
Pihka lääkinnässä
Kuusen pihkaa on käytetty ihotautien lääkinnässä. Kuusenpihkavoide on saanut Lääkelaitokselta myyntiluvan.[3]
Ensimmäinen suomalainen maininta pihkasta lääkkenä on Benedictus Olain lääkärikirjassa vuodelta 1578. Siinä sitä suositeltiin säärihaavoihin. Sitä on perinteisesti käytetty palovammoihin, paiseisiin ja ihottumiin. Männynpihkan ominaisuudet eivät ole yhtä hyviä.[4]
Lääkäri Arno Sipponen on tehnyt pihkasta väitöskirjan.[5] Hän tutustui pihkahoitoon Kolarissa, jossa sillä parannettiin vanhuksen painehaava, vaikka oli jo määrätty amputointi. Pohjois-Suomessa pihkahoito on aktiivisessa käytössä.[4]
Katso myös
Lähteet
- ↑ Resin United States Department of Agriculture
- ↑ a b c Pirjo Kosonen: Kuusen pihkan etanoliuuton optimointi, Jyväskylän yliopisto, Kemian laitos, Pro gradu -tutkielma, 24.1.2018 (pdf)]
- ↑ Lääkelaitos hyväksyi kuusenpihkavoiteen Yle 5.9.2008.
- ↑ a b Pihkasta tuli huippulääke Yle 7.3.2012
- ↑ Väitöstilaisuus: Arno Sipponen: Lääketieteellinen tiedekunta Helsingin yliopisto / Tapahtumat. 2013. Viitattu 26.5.2013.
Kirjallisuutta
- Metsälä, Harri: Pihka. Helsinki: Kustantajat Sarmala: Rakennusalan kustantajat, 2001. ISBN 951-664-074-5.
Aiheesta muualla
- Kåda (esittelee pihkan nimityksiä, käyttöä ja historiaa) (ruotsiksi)
- Pihkaa haavoihin ja loput lattialle Ylen Elävä arkisto 28.8.2013.