Ero sivun ”Sanskrit” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Selaa historiaa interaktiivisesti
[katsottu versio][katsottu versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
Auktoriteettitunnisteet
kh
Rivi 16: Rivi 16:
| iso3 = san
| iso3 = san
}}
}}
'''Sanskrit''' (''saṃskṛta'' ’kokoonpantu; huoliteltu’) on [[indoeurooppalaiset kielet|indoeurooppalaisten kielten]] [[indoiranilaiset kielet|indoiranilaiseen]] ryhmään kuuluva [[kieli]], joka muotoutui lopullisesti [[300-luku eaa.|300-luvulla eaa.]]
'''Sanskrit''' (''saṃskṛta'' ’kokoonpantu; huoliteltu’) on [[indoeurooppalaiset kielet|indoeurooppalaisten kielten]] [[indoiranilaiset kielet|indoiranilaiseen]] ryhmään kuuluva [[kieli]], joka muotoutui lopullisesti 300-luvulla eaa.


Sanskrit on [[Intia]]n [[klassinen kieli|klassinen sivistyskieli]], jonka asema vastaa suunnilleen [[latina]]n ja [[Kreikan kieli|kreikan]] asemaa [[Eurooppa|Euroopassa]]. Sanskrit on siis oppineiden käyttämää huoliteltua ja täsmällistä kielimuotoa, kun taas tavallisen kansan puhumista murteista on käytetty nimitystä ''prakrit''. Sanskrit on myös yksi Intian virallisista kielistä, ja siihen luodaan jatkuvasti uudissanoja nyky-yhteiskunnan tarpeita varten. Kielitieteessä sanskritista ja prakriteista käytetään joskus yhteisnimitystä ''muinaisintia''.
Sanskrit on [[Intia]]n [[klassinen kieli|klassinen sivistyskieli]], jonka asema vastaa suunnilleen [[latina]]n ja [[Kreikan kieli|kreikan]] asemaa [[Eurooppa|Euroopassa]]. Sanskrit on siis oppineiden käyttämää huoliteltua ja täsmällistä kielimuotoa, kun taas tavallisen kansan puhumista murteista on käytetty nimitystä ''prakrit''. Sanskrit on myös yksi Intian virallisista kielistä, ja siihen luodaan jatkuvasti uudissanoja nyky-yhteiskunnan tarpeita varten. Kielitieteessä sanskritista ja prakriteista käytetään joskus yhteisnimitystä ''muinaisintia''.


==Historia==
==Historia==
[[Tiedosto:Rigveda MS2097.jpg|thumb|[[Rig-Veda|Rigvedan]] tekstiä devanāgarī-kirjoitusjärjestelmällä.]]
[[Tiedosto:Rigveda MS2097.jpg|pienoiskuva|[[Rig-Veda]]n tekstiä devanāgarī-kirjoitusjärjestelmällä]]
Vanhin tunnettu sanskritin muoto oli [[1000-luku eaa.|1000-luvun eaa.]] tietämillä [[Veda-kirjat|Veda-kirjoissa]] käytetty ''veedinen sanskrit'' eli [[muinaisindoarja]], joka varsinkin 1800-luvun alkupuolella samastettiin indoeurooppalaisen kantakielen kanssa. [[Mahabharata|Mahābhāratassa]] ja muissa hindueepoksissa käytettyä kielimuotoa kutsutaan ''eeppiseksi sanskritiksi'', jonka aikaan sanskrit oli jo kadonnut varsinaisena puhekielenä.{{lähde}}
Vanhin tunnettu sanskritin muoto oli noin 1000-luvun eaa. [[Veda-kirjat|Veda-kirjoissa]] käytetty ''veedinen sanskrit'' eli [[muinaisindoarja]], joka varsinkin 1800-luvun alkupuolella samastettiin indoeurooppalaisen kantakielen kanssa. [[Mahabharata|Mahābhāratassa]] ja muissa hindueepoksissa käytettyä kielimuotoa kutsutaan ''eeppiseksi sanskritiksi'', jonka aikaan sanskrit oli jo kadonnut varsinaisena puhekielenä.{{lähde}}


Varhaisin sanskritin kielioppi on [[Pāṇini]]n [[400-luku eaa.|400-luvun tienoilla eaa.]] kirjoittama ''[[Aṣṭādhyāyī]]'', joka kuvaa sanskritin rakenteen matemaattisen täsmällisesti 3 959 säännön avulla. Pāṇinin kielioppia pidetään edelleen korkeimpana auktoriteettina kielen suhteen, ja myöhemmät kieliopit ovat lähes yksinomaan sen kommentaareja. Kielioppi sisältää oivalluksia, jotka länsimainen kielitiede teki vasta [[1900-luku|1900-luvulla]], ja esimerkiksi sen säännöt vastaavat täsmällisyydeltään [[tietokone]]iden [[ohjelmointikieli|ohjelmointikielten]] kuvaukseen käytettyä [[Backus–Naur-muoto]]a (BNF).
Varhaisin sanskritin kielioppi on [[Pāṇini]]n noin 400-luvulla eaa. kirjoittama ''[[Aṣṭādhyāyī]]'', joka kuvaa sanskritin rakenteen matemaattisen täsmällisesti 3 959 säännön avulla. Pāṇinin kielioppia pidetään edelleen korkeimpana auktoriteettina kielen suhteen, ja myöhemmät kieliopit ovat lähes yksinomaan sen kommentaareja. Kielioppi sisältää oivalluksia, jotka länsimainen kielitiede teki vasta 1900-luvulla, ja esimerkiksi sen säännöt vastaavat täsmällisyydeltään [[tietokone]]iden [[ohjelmointikieli|ohjelmointikielten]] kuvaukseen käytettyä [[Backus–Naur-muoto]]a (BNF).


Koska sanskrit määriteltiin jo varhain niin aukottomasti ja sen käytön oikeellisuutta on vaalittu huolellisesti, sanskrit on nykyään käyttötavaltaan, sanastoltaan ja ääntämykseltään melko tarkalleen samaa kuin yli 2 000 vuotta sitten.
Koska sanskrit määriteltiin jo varhain niin aukottomasti ja sen käytön oikeellisuutta on vaalittu huolellisesti, sanskrit on nykyään käyttötavaltaan, sanastoltaan ja ääntämykseltään melko tarkalleen samaa kuin yli 2 000 vuotta sitten.
Rivi 40: Rivi 40:
== Kirjoitus ja ääntäminen ==
== Kirjoitus ja ääntäminen ==


Sanskritia on historiansa aikana kirjoitettu useilla eri kirjoitusjärjestelmillä. Varhaisimmat säilyneet tekstit käyttävät [[brahmi-kirjoitus|''brāhmī'']]- ja ''kharoṣṭhī''-järjestelmiä, mutta [[1100-luku|1100-luvulta]] alkaen on käytetty pääasiassa [[devanagari|devanāgarī]]-aakkostoa. Oli käytetty kirjoitusjärjestelmä mikä hyvänsä, sanskritia kirjoitetaan joka tapauksessa muutamaa vähäistä poikkeusta lukuun ottamatta täysin äänteenmukaisesti.
Sanskritia on historiansa aikana kirjoitettu useilla eri kirjoitusjärjestelmillä. Varhaisimmat säilyneet tekstit käyttävät [[brahmi-kirjoitus|''brāhmī'']]- ja ''kharoṣṭhī''-järjestelmiä, mutta 1100-luvulta on käytetty pääasiassa [[devanagari|devanāgarī]]-aakkostoa. Oli käytetty kirjoitusjärjestelmä mikä hyvänsä, sanskritia kirjoitetaan joka tapauksessa muutamaa vähäistä poikkeusta lukuun ottamatta täysin äänteenmukaisesti.


Päinvastoin kuin muinaisindoarjassa, klassisessa sanskritissa ei ole varsinaista sanojen painotusta, vaan puhe rytmittyy vokaalien pituuseroilla. Latinalaisessa transkriptiossa pitkät ''a''-, ''i''- ja ''u''-äänteet merkitään yläviivalla, ja ''e''- ja ''o''-äänteet ovat aina pitkiä. Vokaaleiksi lasketaan myös tavua kannattavat ''ṛ'' ja ''ḷ'', jotka monissa ääntämisohjeissa neuvotaan lausuttavaksi "ri" ja "li".
Päinvastoin kuin muinaisindoarjassa, klassisessa sanskritissa ei ole varsinaista sanojen painotusta, vaan puhe rytmittyy vokaalien pituuseroilla. Latinalaisessa transkriptiossa pitkät ''a''-, ''i''- ja ''u''-äänteet merkitään yläviivalla, ja ''e''- ja ''o''-äänteet ovat aina pitkiä. Vokaaleiksi lasketaan myös tavua kannattavat ''ṛ'' ja ''ḷ'', jotka monissa ääntämisohjeissa neuvotaan lausuttavaksi "ri" ja "li".
Rivi 68: Rivi 68:


== Aiheesta muualla ==
== Aiheesta muualla ==

* [[:sa:|विकिपीडिया. मुखपृष्ठं]] Sanskritinkielinen Wikipedia
* [http://kuniyoshi.fastmail.fm/pali/ Pali, Prakrit and Sanskrit keyboard layouts]
* [http://kuniyoshi.fastmail.fm/pali/ Pali, Prakrit and Sanskrit keyboard layouts]


Versio 29. tammikuuta 2020 kello 14.18

Sanskrit
Oma nimi संस्कृता वाक् (saṃskṛtā vāk )
Tiedot
Alue Intia, eräät muut Etelä- ja Kaakkois-Aasian alueet
Virallinen kieli Intia
Puhujia Intiassa 6 106 äidinkielenä (1981), 194 433 toisena kielenä (1961)
Sija ei 100 suurimman joukossa
Kirjaimisto devanāgarī
Kielitieteellinen luokitus
Kielikunta indoeurooppalaiset kielet
Kieliryhmä indoiranilaiset kielet
Kielikoodit
ISO 639-1 sa
ISO 639-2 san
ISO 639-3 san

Sanskrit (saṃskṛta ’kokoonpantu; huoliteltu’) on indoeurooppalaisten kielten indoiranilaiseen ryhmään kuuluva kieli, joka muotoutui lopullisesti 300-luvulla eaa.

Sanskrit on Intian klassinen sivistyskieli, jonka asema vastaa suunnilleen latinan ja kreikan asemaa Euroopassa. Sanskrit on siis oppineiden käyttämää huoliteltua ja täsmällistä kielimuotoa, kun taas tavallisen kansan puhumista murteista on käytetty nimitystä prakrit. Sanskrit on myös yksi Intian virallisista kielistä, ja siihen luodaan jatkuvasti uudissanoja nyky-yhteiskunnan tarpeita varten. Kielitieteessä sanskritista ja prakriteista käytetään joskus yhteisnimitystä muinaisintia.

Historia

Rig-Vedan tekstiä devanāgarī-kirjoitusjärjestelmällä

Vanhin tunnettu sanskritin muoto oli noin 1000-luvun eaa. Veda-kirjoissa käytetty veedinen sanskrit eli muinaisindoarja, joka varsinkin 1800-luvun alkupuolella samastettiin indoeurooppalaisen kantakielen kanssa. Mahābhāratassa ja muissa hindueepoksissa käytettyä kielimuotoa kutsutaan eeppiseksi sanskritiksi, jonka aikaan sanskrit oli jo kadonnut varsinaisena puhekielenä.lähde?

Varhaisin sanskritin kielioppi on Pāṇinin noin 400-luvulla eaa. kirjoittama Aṣṭādhyāyī, joka kuvaa sanskritin rakenteen matemaattisen täsmällisesti 3 959 säännön avulla. Pāṇinin kielioppia pidetään edelleen korkeimpana auktoriteettina kielen suhteen, ja myöhemmät kieliopit ovat lähes yksinomaan sen kommentaareja. Kielioppi sisältää oivalluksia, jotka länsimainen kielitiede teki vasta 1900-luvulla, ja esimerkiksi sen säännöt vastaavat täsmällisyydeltään tietokoneiden ohjelmointikielten kuvaukseen käytettyä Backus–Naur-muotoa (BNF).

Koska sanskrit määriteltiin jo varhain niin aukottomasti ja sen käytön oikeellisuutta on vaalittu huolellisesti, sanskrit on nykyään käyttötavaltaan, sanastoltaan ja ääntämykseltään melko tarkalleen samaa kuin yli 2 000 vuotta sitten.

Merkitys

Sanskrit on vaikuttanut useimpiin intialaisiin kieliin samalla tavoin kuin latina on vaikuttanut eurooppalaisiin. Suuri osa nykyisistä indoiranilaisista kielistä (muun muassa nepali, hindi, urdu ja bengali) on kehittynyt prakriteista samaan tapaan kuin romaaniset kielet kehittyivät vulgaarilatinasta. Sanskritinkielisiä sivistyssanoja ja kieliopillisia malleja käytetään etenkin indoiranilaisissa kielissä, mutta myös dravidakielissä, jotka eivät ole edes sukua sanskritille.

Suurin osa Intian klassisesta kirjallisuudesta on kirjoitettu sanskritiksi. Nykyään sanskrit on etenkin hindulaisuuden ja siihen liittyvän filosofian, tieteen ja kirjallisuuden kieli, ja sitä käytetään myös buddhalaisuudessa. Monet uskonnonharjoittajat osaavat ulkoa lukemattomia sanskritinkielisiä mantroja, vaikka eivät varsinaisesti osaisi kieltä lainkaan. Suomessa sanskritinkieliseen tekstiin törmännee todennäköisimmin uushindulaisen Hare Krishna -liikkeen kirjoissa.

Tunnettuja eurooppalaisiin kieliin otettuja sanskritin sanoja ovat muun muassa ārya (arjalainen ’oma heimolainen’, myöhemmin ’jalosukuinen’), avatāra, buddha, guru, karma, mantra, nirvāna, pippali (’pippuri’), śarkarā (’sokeri’), svastika (’hakaristi’) ja yoga (’jooga’). Myös kielitiede on omaksunut sanskritista monia termejä, kuten sandhi.

Suomen kielessä on vanhoja indoiranilaisia lainasanoja, jotka ovat lähellä sanskritinkielisiä muotoja: sata (śatam), viha (viśa ’myrkky’) ja mahdollisesti orja (ārya ’oma heimolainen’).

Kirjoitus ja ääntäminen

Sanskritia on historiansa aikana kirjoitettu useilla eri kirjoitusjärjestelmillä. Varhaisimmat säilyneet tekstit käyttävät brāhmī- ja kharoṣṭhī-järjestelmiä, mutta 1100-luvulta on käytetty pääasiassa devanāgarī-aakkostoa. Oli käytetty kirjoitusjärjestelmä mikä hyvänsä, sanskritia kirjoitetaan joka tapauksessa muutamaa vähäistä poikkeusta lukuun ottamatta täysin äänteenmukaisesti.

Päinvastoin kuin muinaisindoarjassa, klassisessa sanskritissa ei ole varsinaista sanojen painotusta, vaan puhe rytmittyy vokaalien pituuseroilla. Latinalaisessa transkriptiossa pitkät a-, i- ja u-äänteet merkitään yläviivalla, ja e- ja o-äänteet ovat aina pitkiä. Vokaaleiksi lasketaan myös tavua kannattavat ṛ ja ḷ, jotka monissa ääntämisohjeissa neuvotaan lausuttavaksi "ri" ja "li".

Konsonanttipuolella erikoisia äänteitä ovat retrofleksiset ṭ, ṭh, ḍ, ḍh, ṇ ja ṣ, jotka lausutaan kuten t, th, d, dh, n ja s, mutta kielen kärkeä taaksepäin taivuttaen. Jokaisesta klusiilista on aspiroitu versio, joka transkriptiossa merkitään h-kirjaimella (esim. dh, kh, bh). Transkriboitu c ääntyy [tš], j [ʒ] (eli [dž]), ś [ʃ] (eli [š]) ja y [j]. Transkriptio-v on samankaltainen puolivokaali kuin englannin w. Merkintää ṃ kutsutaan anusvāraksi, joka nasalisoi sitä edeltävän vokaalin (esim. saṃskṛtā ääntyy [sãskritaː]).

Kielioppi

Vanhana indoeurooppalaisena kielenä sanskritin kielioppi muistuttaa yleisolemukseltaan latinaa ja kreikkaa. Substantiiveilla on kolme sukua (maskuliini, feminiini ja neutri), ja nominit taipuvat kahdeksassa sijamuodossa. Yksikön ja monikon lisäksi on käytössä kaksikko eli duaali. Verbimuodot ja sanojen johto-oppi ovat monimutkaisia.

Tunnusomainen piirre on sandhi eli äänteiden yhteensulautuminen, joka aiheuttaa usein harjaantuneillekin lukijoille ongelmia. Esimerkiksi a-loppuisen sanan loppu-a ja sitä seuraavan sanan alku-i sulautuvat yhteen e-äänteeksi, mikä samalla häivyttää sanarajan. Sanskritissa on muutenkin paljon pitkiä yhdyssanoja ja johdoksia, ja sandhin aikaansaama sanarajojen häviäminen antaa usein vaikutelman lähes käsittämättömän pitkistä sanoista.

Lauseopissa sanajärjestys on hyvin vapaa. Yleisin perussanajärjestys on subjekti-objekti-predikaatti.

Esimerkki

Osa Dhyanamia, jonka Shiva antoi Parvatille:[1]

vande padmakarāṃ prasanna-vadanāṃ saubhāgyadāṃ bhāgyadāṃ
hastābhyāṃ-abhayapradāṃ maṇi-gaṇair-nānā-vidhair-bhūṣhitām
Kumarran lootuskätiselle, hymykasvoiselle, hyvän onnen antajattarelle, onnen antajattarelle
käsillään suojan antavalle, runsain koruesinein eri tyylein koristautuneelle.

Lähteet

Aiheesta muualla

Indoarjalaiset kielet
Auktoriteettitunnisteet: Kansalliset Muokkaa Wikidatassa
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Sanskrit&oldid=18695636”