Ero sivun ”Olavi Erämetsä” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
p Botti lisäsi luokkaan Suomalaiset professorit |
laajennus |
||
| Rivi 1: | Rivi 1: | ||
'''Kurt Heikki Olavi Erämetsä''' |
'''Kurt Heikki Olavi Erämetsä''' (vuoteen 1936 '''Enwald'''; [[10. lokakuuta]] [[1906]] [[Lahti]] – [[3. tammikuuta]] [[1974]] [[Helsinki]]) oli suomalainen kemisti, joka toimi [[Teknillinen korkeakoulu|Teknillisen korkeakoulun]] [[Epäorgaaninen kemia|epäorgaanisen kemian]] professorina vuosina 1947–1973. Hän oli myös [[Suomalaisten Kemistien Seura]]n puheenjohtaja 1945–1946, [[Teknillisten tieteiden akatemia]]n perustajajäsen 1957 ja [[Suomalainen Tiedeakatemia|Suomalaisen Tiedeakatemian]] jäsen vuodesta 1961.<ref name="KB">{{Kansallisbiografia|id=7325|nimi=Erämetsä, Olavi (1906 - 1974)|ajankohta=24.3.2000|tekijä=Lauri Niinistö}}</ref> |
||
Erämetsän vanhemmat, kouluneuvos Kurt H. Enwald ja Ingrid Viola Ryberg, olivat molemmat luonnontieteen opettajia [[Kuopion lyseo]]ssa, josta hän itsekin kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 1926. Kemiasta ja [[geologia]]sta kiinnostunut Erämetsä valmistui diplomi-insinööriksi 1934 ja väitteli tekniikan tohtoriksi 1938 aiheenaan [[indium]]in esiintyminen suomalaisissa mineraaleissa. Hän toimi Teknillisessä korkeakoulussa [[Analyyttinen kemia|analyyttisen kemian]] lehtorina vuosina 1940–1946 ja sen jälkeen epäorgaanisen kemian professorina. Hänen professorikaudellaan TKK:lle hankittiin uutta laitteistoa, kuten [[spektrografi]] ja Suomen ensimmäinen kipinäherätykseen perustuva [[massaspektrometri]]. Erämetsä kehitti yhdessä [[Thure Georg Sahama]]n kanssa vuonna 1939 [[Kompleksinmuodostaja|kompleksinmuodostukseen]] ja [[kromatografia]]an perustuvan uuden menetelmän [[Harvinaiset maametallit|harvinaisten maametallien]] erottamiseen. Hänen aloitteestaan harvinaisten maametallien teollinen tuotanto aloitettiin 1960-luvulla [[Typpi (yritys)|Typpi Oy:n]] tehtailla [[Oulu]]ssa.<ref name="KB" /> |
|||
Erämetsän tunnetuin, joskin kiistelty saavutus oli [[prometium]]-alkuaineen väitetty eristäminen luonnosta. Hän kertoi kyenneensä eristämään prometiumin [[isotooppi]]a Pm-147:ää vuonna 1964 [[Kuolan niemimaa]]n [[Apatiitti|apatiitista]] ja julkaisi löydöksensä seuraavana vuonna. Kansainvälinen tiedeyhteisö suhtautui löydökseen epäillen, sillä vaikka prometiumia voikin syntyä luonnossa [[uraani]]malmin hajoamistuotteena, lyhyen [[Puoliintumisaika|puoliintumisajan]] vuoksi sen pitoisuuden luonnonmineraaleissa arveltiin olevan liian pieni eristettäväksi.<ref>Hamilo, Marko: [https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000004400277.html Olavi Erämetsä löysi prometiumia luonnosta vuonna 1964] Alkuaineet, HS.fi 30.5.2006.</ref><ref name="KB" /> |
|||
==Lähteet== |
==Lähteet== |
||
{{Viitteet}} |
{{Viitteet}} |
||
{{Tynkä/Tieteilijä}} |
|||
{{AAKKOSTUS:Erämetsä, Olavi}} |
{{AAKKOSTUS:Erämetsä, Olavi}} |
||
| ⚫ | |||
[[Luokka:Suomalaiset kemistit]] |
[[Luokka:Suomalaiset kemistit]] |
||
[[Luokka:Teknillisen korkeakoulun professorit]] |
[[Luokka:Teknillisen korkeakoulun professorit]] |
||
[[Luokka:Vuonna 1906 syntyneet]] |
[[Luokka:Vuonna 1906 syntyneet]] |
||
[[Luokka:Vuonna 1974 kuolleet]] |
[[Luokka:Vuonna 1974 kuolleet]] |
||
| ⚫ | |||
Versio 14. maaliskuuta 2018 kello 16.45
Kurt Heikki Olavi Erämetsä (vuoteen 1936 Enwald; 10. lokakuuta 1906 Lahti – 3. tammikuuta 1974 Helsinki) oli suomalainen kemisti, joka toimi Teknillisen korkeakoulun epäorgaanisen kemian professorina vuosina 1947–1973. Hän oli myös Suomalaisten Kemistien Seuran puheenjohtaja 1945–1946, Teknillisten tieteiden akatemian perustajajäsen 1957 ja Suomalaisen Tiedeakatemian jäsen vuodesta 1961.[1]
Erämetsän vanhemmat, kouluneuvos Kurt H. Enwald ja Ingrid Viola Ryberg, olivat molemmat luonnontieteen opettajia Kuopion lyseossa, josta hän itsekin kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 1926. Kemiasta ja geologiasta kiinnostunut Erämetsä valmistui diplomi-insinööriksi 1934 ja väitteli tekniikan tohtoriksi 1938 aiheenaan indiumin esiintyminen suomalaisissa mineraaleissa. Hän toimi Teknillisessä korkeakoulussa analyyttisen kemian lehtorina vuosina 1940–1946 ja sen jälkeen epäorgaanisen kemian professorina. Hänen professorikaudellaan TKK:lle hankittiin uutta laitteistoa, kuten spektrografi ja Suomen ensimmäinen kipinäherätykseen perustuva massaspektrometri. Erämetsä kehitti yhdessä Thure Georg Sahaman kanssa vuonna 1939 kompleksinmuodostukseen ja kromatografiaan perustuvan uuden menetelmän harvinaisten maametallien erottamiseen. Hänen aloitteestaan harvinaisten maametallien teollinen tuotanto aloitettiin 1960-luvulla Typpi Oy:n tehtailla Oulussa.[1]
Erämetsän tunnetuin, joskin kiistelty saavutus oli prometium-alkuaineen väitetty eristäminen luonnosta. Hän kertoi kyenneensä eristämään prometiumin isotooppia Pm-147:ää vuonna 1964 Kuolan niemimaan apatiitista ja julkaisi löydöksensä seuraavana vuonna. Kansainvälinen tiedeyhteisö suhtautui löydökseen epäillen, sillä vaikka prometiumia voikin syntyä luonnossa uraanimalmin hajoamistuotteena, lyhyen puoliintumisajan vuoksi sen pitoisuuden luonnonmineraaleissa arveltiin olevan liian pieni eristettäväksi.[2][1]
Lähteet
- ↑ a b c Lauri Niinistö: Erämetsä, Olavi (1906 - 1974) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 24.3.2000. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
- ↑ Hamilo, Marko: Olavi Erämetsä löysi prometiumia luonnosta vuonna 1964 Alkuaineet, HS.fi 30.5.2006.