Thure Georg Sahama

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Thure Georg Sahama (vuoteen 1936 Sahlstein, 14. lokakuuta 1910 Viipuri8. maaliskuuta 1983 Helsinki) oli suomalainen akateemikko ja Helsingin yliopiston geokemian henkilökohtainen ylimääräinen professori 1945–1977. Hänen erikoisalaansa oli mineralogia, geokemia ja vulkanologia.

Jo lukiovuosinaan Helsingin suomalaisessa normaalilyseossa Sahama tutustui Helsingin yliopiston geologian laitoksella kiviin ja mineraaleihin. Ylioppilaaksi hän kirjoitti 1929, valmistui filosofian kandidaatiksi 1934 ja väitteli tohtoriksi 1938 Lapin granuliittien rakenneanalyysistä. Sahaman ensimmäinen yhdessä professori Pentti Eskolan kanssa kirjoitettu tutkimus julkaistiin jo 1930. Vuosina 1931 ja 1935 hän teki opintomatkan Innsbruckiin, jossa opettajana toimi professori Bruno Sander.

Vuonna 1933 Sahama osallistui tanskalaisen geologin Lauge Kochin retkelle Grönlantiin ja julkaisi tulokset 1935. Helsingin yliopiston petrologian ja geokemian dosentiksi Sahama nimitettiin 1938. Hän haki oppia Göttingenistä, Tukholmasta, Uppsalasta ja Oslosta ja rakensi Helsingin yliopiston geokemian laitokselle huipputarkan analyysilaboratorion. Sodan jälkeen Sahama työskenteli Yhdysvalloissa Berkeleyssä ja Washingtonissa.

Sahama innostui 1950-luvulla Itä-Afrikan hautavajoamavyöhykkeen tulivuorista ja laavakivistä. Nyiragongon tulivuoren laavakivet osoittautuivat alkalilaavoiksi ja Sahama teki niistä tunnettuja julkaisemalla 1952–1975 yhteensä 30 kirjoitusta kansainvälisissä sarjoissa. Hän teki myös tutkimusretkiä muualle Afrikkaan, Sri Lankaan ja Oseaniaan. Sahaman tutkimuksille oli tyypillistä, että niihin liittyi aina mittauksia, sillä hän viihtyi hyvin laitteiden parissa.

Oman nimikkomineraalin, sahamaliitin, Sahama sai 1953. Nimeämisen suorittivat yhdysvaltalaiset Howard Tasker Evans, Howard William Jaffe ja Robert Meyrowitz. Uusi ceriumkarbonaatti-mineraali löytyi Mountain Passista Kaliforniasta.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]