Ero sivun ”Canal du Midi” versioiden välillä

Vuonna 1666 Riquet ratkaisi onnistuneesti kanavan rakentamiseen liittyvän keskeisen ongelman: Veden saamisen kanavan korkeimpaan kohtaan. Tämän johdosta [[Colbert]] myönsi luvan töiden aloittamiseen. Kanavan rakentaminen maksoi 17 miljoonaan [[Livre (rahayksikkö)|livre]]ä. Tästä suunnattomasta summasta kuningas Ludvig XIV maksoi 40 %, paikallinen maakunta 40 % ja Riquet itse 20 %, minkä myötä hänestä tuli kanavan omistaja.

 

 

Kuningas Ludvig XIV ei ollut määrännyt [[Languedoc]]in kuninkaallista kanavaa rakennettavaksi ainoastaan helpottaakseen alueen kaupankäyntiä. [[Nero]], [[Augustus]], [[Kaarle Suuri]], [[Frans I (Ranska)|Ranskan Frans I]], [[Kaarle IX (Ranska)|Ranskan Kaarle IX]] ja [[Henrik IV (Ranska)|Ranskan Henrik IV]] olivat kaikki ennen Ludvig XIV:tä haaveilleet kanavan rakentamisesta. Kun Ludvig XIV:lle tarjottiin mahdollisuutta siihen, näki hän siinä mahdollisuuden jättää pysyvä merkki hallintokaudestaan. Kanavan avulla oli mahdollisuus myös käydä käsiksi [[Espanja]]n merenkäynnistä saamiin tuloihin.

 

Nykyisin Canal du Midi on käytetympi kuin [[Seine]]joki ja se yksistään vastaa viidesosasta Ranskan vesiteillä tapahtuvasta turistiliikenteestä. Matkailijoista ulkomaalaisia on noin 80 %. Pääosin he ovat [[saksa]]laisia, [[sveitsi]]läisiä ja [[Yhdistynyt kuningaskunta|brittejä]].

 

== Lähteet ==

*Michel Cotte, ''Le Canal du Midi, merveille de l’Europe''

 

 

== Aiheesta muualla ==