Ero sivun ”Puritanismi” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
kuva
Rivi 13: Rivi 13:
Puritaanit olivat rantautuneet Amerikkaan juuri talven kynnyksellä, ja monet heistä menehtyivät pakkaseen ja jäätävään viimaan vailla kunnon ravintoa. Pyhiinvaeltajien alkutaival oli vaikea, mutta maaliskuussa 1621 he saivat vieraita, kun paikalliset [[Wampanoagit|wampanoag-intiaanit]] tulivat tervehdyskäynnille. Tapaaminen muutti puritaanien tulevaisuuden. Wampanoagit opettivat heidät [[Maanviljely|viljelemään]], [[kalastus|kalastamaan]] ja [[metsästys|metsästämään]]. Ensimmäinen [[elonkorjuu]]juhla vietettiin syksyllä, ja wampanoagit kutsuttiin juhlaan.
Puritaanit olivat rantautuneet Amerikkaan juuri talven kynnyksellä, ja monet heistä menehtyivät pakkaseen ja jäätävään viimaan vailla kunnon ravintoa. Pyhiinvaeltajien alkutaival oli vaikea, mutta maaliskuussa 1621 he saivat vieraita, kun paikalliset [[Wampanoagit|wampanoag-intiaanit]] tulivat tervehdyskäynnille. Tapaaminen muutti puritaanien tulevaisuuden. Wampanoagit opettivat heidät [[Maanviljely|viljelemään]], [[kalastus|kalastamaan]] ja [[metsästys|metsästämään]]. Ensimmäinen [[elonkorjuu]]juhla vietettiin syksyllä, ja wampanoagit kutsuttiin juhlaan.


Puritaanien alkuperäinen tarkoitus oli rakentaa Amerikan mantereelle yhteisö, joka toimisi esimerkkinä muille. Kukkulan laelle nouseva kaupunki tulisi olemaan [[Uusi Jerusalem]]. He kohtasivat matkalla onneen ja menestykseen kuitenkin yllättäviä vaikeuksia: alkuperäisasukkaat. Pyhinvaeltajat eivät olisi tahtoneet valloittaa intiaaneilta näiden maa-alueita, mutta lopulta se oli kuitenkin ainoa vaihtoehto. Hyödyntämällä [[Uusi-Englanti|Uuden-Englannin]] siirtolaisten tulivoimaa ja intiaanien omia keskinäisiä riitaisuuksia puritaanit onnistuivat kasvattamaan yhteisöään.
Puritaanien alkuperäinen tarkoitus oli rakentaa Amerikan mantereelle yhteisö, joka toimisi esimerkkinä muille. Kukkulan laelle nouseva kaupunki tulisi olemaan [[Uusi Jerusalem]]. He kohtasivat matkalla onneen ja menestykseen kuitenkin yllättäviä vaikeuksia: alkuperäisasukkaat. Hyödyntämällä [[Uusi-Englanti|Uuden-Englannin]] siirtolaisten tulivoimaa ja intiaanien omia keskinäisiä riitaisuuksia puritaanit onnistuivat kasvattamaan yhteisöään.


Myöhempinä aikoina onkin sanottu, että puritaaniyhteisö oli luultavasti merkittävin yksittäinen ryhmä, joka on vaikuttanut Yhdysvaltain kehitykseen ja kulttuuriin. Puritaanien keskuudesta on lähtöisin myös amerikkalaisen [[saarnaaja]]n perustyyppi, joka sanomansa perille saamiseksi osasi käyttää helppoja kielikuvia. Evankeliset liikkeet omaksuivat tämän saarnakäytännön itselleen ja levittivät sitä maailmalle.
Myöhempinä aikoina onkin sanottu, että puritaaniyhteisö oli luultavasti merkittävin yksittäinen ryhmä, joka on vaikuttanut Yhdysvaltain kehitykseen ja kulttuuriin. Puritaanien keskuudesta on lähtöisin myös amerikkalaisen [[saarnaaja]]n perustyyppi, joka sanomansa perille saamiseksi osasi käyttää helppoja kielikuvia. Evankeliset liikkeet omaksuivat tämän saarnakäytännön itselleen ja levittivät sitä maailmalle.

Versio 21. lokakuuta 2016 kello 19.43

Hakusana ”Puritaanit” ohjaa tänne. Vincenzo Bellinin oopperasta on oma artikkelinsa.
Kuuluisia 1700-luvun puritaaniteologeja: Thomas Gouge, William Bridge, Thomas Manton, John Flavel, Richard Sibbes, Stephen Charnock, William Bates, John Owen, John Howe ja Richard Baxter.

Puritanismi on 1500-luvulla syntynyt kristillinen liike. Sitä voidaan pitää protestanttisena liikkeenä, jossa korostetaan erityisesti uskon kokemuksellisia ja pastoraalisia puolia. Puritanismi syntyi Englannissa, ja sen merkittävimpiä teologeja ovat olleet William Perkins, William Amesin ja John Owen.

Oppi

Puritanismi perustui Raamattuun ja hurskauteen. Pyhää sanaa oli levitettävä kaikkialle ympäristöön, ja ihmiset oli saatava ymmärtämään oman elämänsä syntisyys. Puritaanien hallintomalli oli ankara, ja siihen sisältyi myös yritys estää lähimmäisten syntiset teot.

Historia ja vaikutus Yhdysvalloissa

Vaikka puritanismi vaikuttikin vahvasti synnyinmaassaan Englannissa, sen tärkein kehitys on tapahtunut Yhdysvalloissa. Englannissa harjoitettu sortopolitiikka pakotti puritaanit lähtemään kotimaastaan ja asettumaan Yhdysvaltoihin. Puritanismista tulikin 1600-luvulla Amerikassa vahva uskonnollinen liike.

21. marraskuuta 1620 ensimmäiset puritaanit nousivat Pohjois-Amerikan mantereelle Cape Codissa. Mayflower-niminen purjealus oli kuljettanut heidät uuteen maailmaan. Intiaanien kylät olivat lähes autioita vuonna 1616 puhjenneen isorokkoepidemian jäljiltä. Pyhiinvaeltajat tekivät tutkimusmatkoja pitkin rannikkoa etsien itselleen asuinpaikkaa. He jäivät paikkaan, jonka englantilaiset olivat hieman aiemmin nimenneet Uudeksi-Plymouthiksi.

Puritaanit olivat rantautuneet Amerikkaan juuri talven kynnyksellä, ja monet heistä menehtyivät pakkaseen ja jäätävään viimaan vailla kunnon ravintoa. Pyhiinvaeltajien alkutaival oli vaikea, mutta maaliskuussa 1621 he saivat vieraita, kun paikalliset wampanoag-intiaanit tulivat tervehdyskäynnille. Tapaaminen muutti puritaanien tulevaisuuden. Wampanoagit opettivat heidät viljelemään, kalastamaan ja metsästämään. Ensimmäinen elonkorjuujuhla vietettiin syksyllä, ja wampanoagit kutsuttiin juhlaan.

Puritaanien alkuperäinen tarkoitus oli rakentaa Amerikan mantereelle yhteisö, joka toimisi esimerkkinä muille. Kukkulan laelle nouseva kaupunki tulisi olemaan Uusi Jerusalem. He kohtasivat matkalla onneen ja menestykseen kuitenkin yllättäviä vaikeuksia: alkuperäisasukkaat. Hyödyntämällä Uuden-Englannin siirtolaisten tulivoimaa ja intiaanien omia keskinäisiä riitaisuuksia puritaanit onnistuivat kasvattamaan yhteisöään.

Myöhempinä aikoina onkin sanottu, että puritaaniyhteisö oli luultavasti merkittävin yksittäinen ryhmä, joka on vaikuttanut Yhdysvaltain kehitykseen ja kulttuuriin. Puritaanien keskuudesta on lähtöisin myös amerikkalaisen saarnaajan perustyyppi, joka sanomansa perille saamiseksi osasi käyttää helppoja kielikuvia. Evankeliset liikkeet omaksuivat tämän saarnakäytännön itselleen ja levittivät sitä maailmalle.

Lähteet

  • Markku Henriksson: Alkuperäiset amerikkalaiset, s. 40–41. ISBN 951-662-385-9.
  • Markku Henriksson: "Yhdysvallat oli muita parempi jo syntyessään". Tiede-lehti numero 7/2003.