Ero sivun ”Santeri Ivalo” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Selaa historiaa interaktiivisesti
[arvioimaton versio][katsottu versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 1: Rivi 1:
[[Tiedosto:Santeri Ivalo.jpeg|thumb|200px|]]
[[Tiedosto:Santeri Ivalo.jpeg|thumb|upright|Santeri Ivalo]]
'''Santeri Ivalo''' (vuoteen [[1907]] '''Herman Alexander Ingman''', [[9. kesäkuuta]] [[1866]], [[Sodankylä]] — [[25. tammikuuta]] [[1937]], [[Helsinki]]) oli [[kirjailija]], lehtimies ja historiantutkija.
'''Santeri Ivalo''' (vuoteen 1907 '''Herman Alexander Ingman''', [[9. kesäkuuta]] [[1866]] [[Sodankylä]] — [[25. tammikuuta]] [[1937]] [[Helsinki]]) oli [[kirjailija]], lehtimies ja historiantutkija.


Santeri Ivalon isä oli Sodankylän, sittemmin Kuusamon kirkkoherra Herman Ingman (k. 1875)<ref>{{Kirjaviite | Nimeke = Kansallinen elämäkerrasto II | Julkaisija = Werner Söderström Osakeyhtiö | Vuosi = 1929 | Sivut = 554}}</ref>. Ivalo tuli ylioppilaaksi [[Oulun lyseo |Oulun lyseosta]] 1885<ref>{{Kirjaviite | Nimeke = Kansallinen elämäkerrasto II | Julkaisija = Werner Söderström Osakeyhtiö | Vuosi = 1929 | Sivut = 562}}</ref>. Ivalo opiskeli historiaa. Hän oli kiinnostunut Pohjois-Suomen historiasta; vuonna 1894 hän julkaisi väitöskirjan [[Kaarle IX]]:n Jäämeren politiikasta. Hän kirjoitti myös yleistajuisia historiaesityksiä. Ivalo oli [[Päivälehti|Päivälehden]] perustajia<ref name=AB/>, sen toimittajana vuosina [[1890]]–[[1900]] ja päätoimittajana vuosina [[1900]]–[[1904]]. Päivälehti lakkautettiin 1904, mutta sen tilalle perustettiin 1905 [[Helsingin Sanomat]], jonka toimitukseen Ivalo kuului kuolemaansa saakka. Helsingin Sanomien päätoimittajana Ivalo oli 1918–20 ja 1932.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Ilmari Heikinheimo| Nimeke = Suomen Elämäkerrasto | Vuosi = 1955 | Sivut = 332| Julkaisija = Werner Söderström Osakeyhtiö}}</ref> Ivalo oli myös Helsingin Sanomien julkaisijan [[Sanoma | Sanoma Oy:n]] johtokunnan puheenjohtaja vuodeta 1927.<ref name=SK>{{Kirjaviite | Nimeke = Aleksis Kivestä Saima Harmajaan. Suomalaisten kirjalijoiden elämäkertoja | Julkaisija = Werner Söderströn Osakeyhtiö | Vuosi = 1943 | Sivut = 150}}</ref>
Santeri Ivalon isä oli [[Sodankylä]]n ja myöhemmin [[Kuusamo]]n kirkkoherra Herman Ingman (k. 1875)<ref>{{Kirjaviite | Nimeke = Kansallinen elämäkerrasto II | Julkaisija = Werner Söderström Osakeyhtiö | Vuosi = 1929 | Sivut = 554}}</ref>. Ivalo tuli ylioppilaaksi [[Oulun lyseo]]sta vuonna 1885<ref>{{Kirjaviite | Nimeke = Kansallinen elämäkerrasto II | Julkaisija = Werner Söderström Osakeyhtiö | Vuosi = 1929 | Sivut = 562}}</ref>. Ivalo opiskeli historiaa. Hän oli kiinnostunut Pohjois-Suomen historiasta; vuonna 1894 hän julkaisi väitöskirjan [[Kaarle IX|Kaarle IX:n]] Jäämeren-politiikasta. Hän kirjoitti myös yleistajuisia historiaesityksiä. Ivalo oli [[Päivälehti|Päivälehden]] perustajia<ref name=AB/>, sen toimittajana vuosina 1890–1900 ja päätoimittajana vuosina 1900–1904. Päivälehti lakkautettiin 1904, mutta sen tilalle perustettiin 1905 [[Helsingin Sanomat]], jonka toimitukseen Ivalo kuului kuolemaansa saakka. Helsingin Sanomien päätoimittajana Ivalo oli 1918–1920 ja 1932.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Ilmari Heikinheimo| Nimeke = Suomen Elämäkerrasto | Vuosi = 1955 | Sivut = 332| Julkaisija = Werner Söderström Osakeyhtiö}}</ref> Ivalo oli myös Helsingin Sanomien julkaisijan [[Sanoma|Sanoma Oy:n]] johtokunnan puheenjohtaja vuodeta 1927.<ref name=SK>{{Kirjaviite | Nimeke = Aleksis Kivestä Saima Harmajaan – suomalaisten kirjailijain elämänkertoja | Julkaisija = Werner Söderströn Osakeyhtiö | Vuosi = 1943 | Sivut = 150}}</ref>


Ivalo oli porvarissäädyn edustajana säätyvaltiopäivillä 1904-1906. Ivalo kuului myös useisiin lautakuntiin ja liittoihin ja oli muun muassa [[Suomen kirjailijaliitto|Suomen kirjailijaliiton]] perustajajäsen ja sen ensimmäinen puheenjohtaja 1888–1907<ref name=AB>{{Kirjaviite | Tekijä = Antti Blåfield | Nimeke = Loistavat Erkot | Sivut = 31 | Julkaisija = Otava | Tunniste = ISBN 978-951-1-29625-6 | Vuosi = 2015}}</ref> [[Kansallisteatteri]]n johtokunnan puheenjohtaja vuodesta 1915, [[kunnanvaltuutettu|Helsingin kaupunginvaltuuston]] jäsen 1901–1906 ja 1913–1925 sekä Suomen sanomalehtimiesyhdistyksen puheenjohtaja 1903–1904.<ref name=SK/>
Ivalo oli [[Porvaristo|porvarissäädyn]] edustajana [[Suomen suuriruhtinaskunnan valtiopäivät|säätyvaltiopäivillä]] 1904–1906. Hän kuului myös useisiin lautakuntiin ja liittoihin ja oli muun muassa [[Suomen Kirjailijaliitto|Suomen Kirjailijaliiton]] perustajajäsen ja sen ensimmäinen puheenjohtaja 1888–1907<ref name=AB>{{Kirjaviite | Tekijä = Antti Blåfield | Nimeke = Loistavat Erkot | Sivut = 31 | Julkaisija = Otava | Tunniste = ISBN 978-951-1-29625-6 | Vuosi = 2015}}</ref> [[Suomen Kansallisteatteri|Kansallisteatterin]] johtokunnan puheenjohtaja Ivalo oli vuodesta 1915, [[Helsingin kaupunginvaltuusto]]n jäsen 1901–1906 ja 1913–1925 sekä Suomen sanomalehtimiesyhdistyksen puheenjohtaja 1903–1904.<ref name=SK/>


Santeri Ivalo oli [[Kyösti Wilkuna]]n tavoin aikansa tunnetuimpia historiallisten romaanien kirjoittaja. Santeri Ivalon kaunokirjallisen tuotannon alkupuoli käsitteli kuitenkin hänen oman aikansa ilmiöitä realistisesa hengessä. Avainromaanin ''Aikansa lapsipuoli'' (1895) aiheena oli realismin murros 1800-luvun suomalaisessa hengenelämässä. Ivalon ensimmäistä historiallista romaania ''Juho Vesainen'', jonka maisema ja tapahtumat liittyvät Ivalon historiantutkimuksiin, pidetään hänen parhaanaan. Vuonna 1909 Ivalo ryhtyi julkaisemaan romaanisarjaa, joka [[Sakari Topelius|Sakari Topeliuksen]] ''Välskärin kertomusten'' tapaan pyrki kuvaamaan yhden suvun kautta Suomen vaiheita 1200-luvulta 1600-luvulle. Sarjaan kuuluvat romaanit ''Erämaan taistelu'' (1909), ''Viipurin pamaus'' (1911), ''Pietari Särkilahti'' (1913) ''Erämaan nuijamiehet'' (1922) ja ''Kreivin aikaan'' (1926). Ivalo kirjoitti myös näytelmiä, jotka eivät erityisemmin menestyneet. Ivalo sai professorin arvon täyttäessään 70 vuotta vuonna 1936. Suomen Kirjailijaliiton kunniajäseneksi hänet valittiin 1925.<ref name=SK/>
Santeri Ivalo oli [[Kyösti Wilkuna]]n tavoin aikansa tunnetuimpia [[Historiallinen romaani|historiallisten romaanien]] kirjoittajia. Hänen kaunokirjallisen tuotantonsa alkupuoli käsitteli kuitenkin hänen oman aikansa ilmiöitä realistisessa hengessä. Avainromaanin ''Aikansa lapsipuoli'' (1895) aiheena oli realismin murros 1800-luvun suomalaisessa hengenelämässä. Ivalon ensimmäistä historiallista romaania ''Juho Vesainen'', jonka maisema ja tapahtumat liittyvät Ivalon historiantutkimuksiin, pidetään hänen parhaanaan. Vuonna 1909 Ivalo ryhtyi julkaisemaan romaanisarjaa, joka [[Sakari Topelius|Sakari Topeliuksen]] ''[[Välskärin kertomuksia|Välskärin kertomusten]]'' tapaan pyrki kuvaamaan yhden suvun kautta Suomen vaiheita 1200-luvulta 1600-luvulle. Sarjaan kuuluvat romaanit ''Erämaan taistelu'' (1909), ''Viipurin pamaus'' (1911), ''Pietari Särkilahti'' (1913) ''Erämaan nuijamiehet'' (1922) ja ''Kreivin aikaan'' (1926). Ivalo kirjoitti myös näytelmiä, jotka eivät erityisemmin menestyneet. Ivalo sai [[Professori (arvonimi)|professorin]] arvon täyttäessään 70 vuotta vuonna 1936. Suomen Kirjailijaliiton kunniajäseneksi hänet valittiin 1925.<ref name=SK/>


Santeri Ivalo oli vuodesta 1898 alkaen naimisissa koristetaiteilija [[Ellinor Ivalo]]n (1875–1957<ref>{{Verkkoviite | Nimeke=Ivalo Santeri & Wikström Ellinor | Osoite = http://www.jkerkkonen.com/suku/ivalo1.htm | Viitattu = 27.1.2016}}</ref>) kanssa. Heidän poikansa oli suurlähettiläs [[Asko Ivalo]]. [[Sortavala]]n diakonissalaitoksen perustaja ja johtajatar [[Jenny Ivalo]] oli Santeri Ivalon sisar, pääministeri ja arkkipiispa [[Lauri Ingman]] hänen serkkunsa. Santeri Ivalon vävy oli diplomaatti [[Risto Solanko]].<ref>''Kuka kukin on 1970'', s. 987. Helsinki: Otava, 1970.</ref>
Santeri Ivalo oli vuodesta 1898 alkaen naimisissa koristetaiteilija [[Ellinor Ivalo]]n (1875–1957<ref>{{Verkkoviite | Nimeke=Ivalo Santeri & Wikström Ellinor | Osoite = http://www.jkerkkonen.com/suku/ivalo1.htm | Viitattu = 27.1.2016}}</ref>) kanssa. Heidän poikansa oli suurlähettiläs [[Asko Ivalo]]. [[Sortavala]]n diakonissalaitoksen perustaja ja johtajatar [[Jenny Ivalo]] oli Santeri Ivalon sisar, pääministeri ja arkkipiispa [[Lauri Ingman]] hänen serkkunsa. Santeri Ivalon vävy oli diplomaatti [[Risto Solanko]].<ref>''Kuka kukin on 1970'', s. 987. Helsinki: Otava, 1970.</ref>
Rivi 50: Rivi 50:
* ''Taistelun jälkeen'' (toim., 1918)
* ''Taistelun jälkeen'' (toim., 1918)
* ''Nuori Suomi -albumit'' (toim., 1904–1926)
* ''Nuori Suomi -albumit'' (toim., 1904–1926)

==Viitteet==
==Lähteet==
{{Viitteet}}
{{Viitteet}}


== Aiheesta muualla ==
== Aiheesta muualla ==

{{Wikiaineisto}}
{{Wikiaineisto}}
*Vapaasti ladattavia Santeri Ivalon e-kirjoja [http://www.lonnrot.net/etext.html#Ivalo Projekti Lönnrotilta] sekä [http://www.gutenberg.org/browse/authors/i#a31820 Project Gutenbergiltä]
*Vapaasti ladattavia Santeri Ivalon e-kirjoja [http://www.lonnrot.net/etext.html#Ivalo Projekti Lönnrotilta] sekä [http://www.gutenberg.org/browse/authors/i#a31820 Project Gutenbergiltä]
Rivi 62: Rivi 62:
*Ivalon novelleja Jatkokertomuksia-blogissa: [http://jatkokertomukset.blogspot.com/2011/03/santeri-ivalo-morsky-vainaja.html Mörsky vainaja] (Päivälehti 1891), [http://jatkokertomukset.blogspot.com/2011/06/santeri-ivalo-teini.html Teini] (Joulupukki 1901), [http://jatkokertomukset.blogspot.com/2011/10/santeri-ivalo-tunti-lukusalissa.html Tunti lukusalissa] (Excelcior-kalenteri 1889) ja [http://jatkokertomukset.blogspot.com/2011/10/santeri-ivalo-viela-siihen-mita.html Vielä siihen mitä rakkautta ...!] (Pohjola 1899).
*Ivalon novelleja Jatkokertomuksia-blogissa: [http://jatkokertomukset.blogspot.com/2011/03/santeri-ivalo-morsky-vainaja.html Mörsky vainaja] (Päivälehti 1891), [http://jatkokertomukset.blogspot.com/2011/06/santeri-ivalo-teini.html Teini] (Joulupukki 1901), [http://jatkokertomukset.blogspot.com/2011/10/santeri-ivalo-tunti-lukusalissa.html Tunti lukusalissa] (Excelcior-kalenteri 1889) ja [http://jatkokertomukset.blogspot.com/2011/10/santeri-ivalo-viela-siihen-mita.html Vielä siihen mitä rakkautta ...!] (Pohjola 1899).


{{DEFAULTSORT:Ivalo, Santeri}}
{{AAKKOSTUS:Ivalo, Santeri}}
[[Luokka:Suomalaiset historiallisten romaanien kirjoittajat]]
[[Luokka:Suomalaiset historiallisten romaanien kirjoittajat]]
[[Luokka:Suomalaiset professorin arvonimen saaneet]]
[[Luokka:Suomalaiset professorin arvonimen saaneet]]

Versio 3. kesäkuuta 2016 kello 14.07

Santeri Ivalo

Santeri Ivalo (vuoteen 1907 Herman Alexander Ingman, 9. kesäkuuta 1866 Sodankylä — 25. tammikuuta 1937 Helsinki) oli kirjailija, lehtimies ja historiantutkija.

Santeri Ivalon isä oli Sodankylän ja myöhemmin Kuusamon kirkkoherra Herman Ingman (k. 1875)[1]. Ivalo tuli ylioppilaaksi Oulun lyseosta vuonna 1885[2]. Ivalo opiskeli historiaa. Hän oli kiinnostunut Pohjois-Suomen historiasta; vuonna 1894 hän julkaisi väitöskirjan Kaarle IX:n Jäämeren-politiikasta. Hän kirjoitti myös yleistajuisia historiaesityksiä. Ivalo oli Päivälehden perustajia[3], sen toimittajana vuosina 1890–1900 ja päätoimittajana vuosina 1900–1904. Päivälehti lakkautettiin 1904, mutta sen tilalle perustettiin 1905 Helsingin Sanomat, jonka toimitukseen Ivalo kuului kuolemaansa saakka. Helsingin Sanomien päätoimittajana Ivalo oli 1918–1920 ja 1932.[4] Ivalo oli myös Helsingin Sanomien julkaisijan Sanoma Oy:n johtokunnan puheenjohtaja vuodeta 1927.[5]

Ivalo oli porvarissäädyn edustajana säätyvaltiopäivillä 1904–1906. Hän kuului myös useisiin lautakuntiin ja liittoihin ja oli muun muassa Suomen Kirjailijaliiton perustajajäsen ja sen ensimmäinen puheenjohtaja 1888–1907[3] Kansallisteatterin johtokunnan puheenjohtaja Ivalo oli vuodesta 1915, Helsingin kaupunginvaltuuston jäsen 1901–1906 ja 1913–1925 sekä Suomen sanomalehtimiesyhdistyksen puheenjohtaja 1903–1904.[5]

Santeri Ivalo oli Kyösti Wilkunan tavoin aikansa tunnetuimpia historiallisten romaanien kirjoittajia. Hänen kaunokirjallisen tuotantonsa alkupuoli käsitteli kuitenkin hänen oman aikansa ilmiöitä realistisessa hengessä. Avainromaanin Aikansa lapsipuoli (1895) aiheena oli realismin murros 1800-luvun suomalaisessa hengenelämässä. Ivalon ensimmäistä historiallista romaania Juho Vesainen, jonka maisema ja tapahtumat liittyvät Ivalon historiantutkimuksiin, pidetään hänen parhaanaan. Vuonna 1909 Ivalo ryhtyi julkaisemaan romaanisarjaa, joka Sakari Topeliuksen Välskärin kertomusten tapaan pyrki kuvaamaan yhden suvun kautta Suomen vaiheita 1200-luvulta 1600-luvulle. Sarjaan kuuluvat romaanit Erämaan taistelu (1909), Viipurin pamaus (1911), Pietari Särkilahti (1913) Erämaan nuijamiehet (1922) ja Kreivin aikaan (1926). Ivalo kirjoitti myös näytelmiä, jotka eivät erityisemmin menestyneet. Ivalo sai professorin arvon täyttäessään 70 vuotta vuonna 1936. Suomen Kirjailijaliiton kunniajäseneksi hänet valittiin 1925.[5]

Santeri Ivalo oli vuodesta 1898 alkaen naimisissa koristetaiteilija Ellinor Ivalon (1875–1957[6]) kanssa. Heidän poikansa oli suurlähettiläs Asko Ivalo. Sortavalan diakonissalaitoksen perustaja ja johtajatar Jenny Ivalo oli Santeri Ivalon sisar, pääministeri ja arkkipiispa Lauri Ingman hänen serkkunsa. Santeri Ivalon vävy oli diplomaatti Risto Solanko.[7]

Teokset

  • Hellaassa (1890)
  • Tutkimuksia Pohjois-Suomen historiasta 1595–1635 (1891)
  • Iltapuhteeksi I (novellikokoelma, 1891)
  • Reservikasarmista (1892)
  • Kuusamon matkalta (1892)
  • Juho Vesainen (1894)
  • Kaarle IX:n Jäämeren politiikka I-II (1894–95)
  • Iltapuhteeksi II (novellikokoelma, 1895)
  • Aikansa lapsipuoli (1895)
  • Fridtjof Nansen, elämäkerta ja retket (1896, nimimerkillä Kainulainen)
  • Anna Fleming (1898)
  • Margareta (1898)
  • Kustaa Mauri Armfelt (1900)
  • Lahjoitusmailla (näytelmä, 1900)
  • Tuomas Piispa (1901)
  • Kustaa Eerikinpoika (näytelmä, 1903)
  • Saaristosta (1903)
  • Onnen aalloilla (1904)
  • Suomen sota 1808–09 (1907)
  • Orivarsat (näytelmä, 1908)
  • Erämaan taistelu (1909)
  • Viipurin pamaus (1911)
  • Pietari Särkilahti (1913)
  • Vienan vallan taittuessa (1914)
  • Suomalaisia sankareita I (yhdessä Kyösti Wilkunan kanssa, 1915)
  • Vanhan partiomiehen unelma (1917)
  • Kuningas Suomessa (1919)
  • Suomalaisia sankareita II (yhdessä Kyösti Wilkunan kanssa, 1921)
  • Erämaan nuijamiehet (1922)
  • Kirveskansan tulo (1923)
  • Juho Vesainen (näytelmä, 1923)
  • Menneen ajan kuvia (1924)
  • Kreivin aikaan (1926)
  • Annikki, piispa ja kesti (1927)
  • Hellettä (matkakuvaus, 1930)
  • Alkutaival (muistelmia, 1932)
  • Uusi Siperia sekä lyhyt esitys Mantshuriasta ja Koreasta Holger Rosenbergin ym. mukaan (toim., 1904–1905)
  • Taistelun jälkeen (toim., 1918)
  • Nuori Suomi -albumit (toim., 1904–1926)

Lähteet

  1. ↑ Kansallinen elämäkerrasto II, s. 554. Werner Söderström Osakeyhtiö, 1929.
  2. ↑ Kansallinen elämäkerrasto II, s. 562. Werner Söderström Osakeyhtiö, 1929.
  3. ↑ a b Antti Blåfield: Loistavat Erkot, s. 31. Otava, 2015. ISBN 978-951-1-29625-6.
  4. ↑ Ilmari Heikinheimo: Suomen Elämäkerrasto, s. 332. Werner Söderström Osakeyhtiö, 1955.
  5. ↑ a b c Aleksis Kivestä Saima Harmajaan – suomalaisten kirjailijain elämänkertoja, s. 150. Werner Söderströn Osakeyhtiö, 1943.
  6. ↑ Ivalo Santeri & Wikström Ellinor jkerkkonen.com. Viitattu 27.1.2016.
  7. ↑ Kuka kukin on 1970, s. 987. Helsinki: Otava, 1970.

Aiheesta muualla

Wikiaineisto
Wikiaineisto
Wikiaineistoon on tallennettu tekstiä aiheesta:
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Santeri_Ivalo&oldid=15752557”