Ero sivun ”Luuranko” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Selaa historiaa interaktiivisesti
[katsottu versio][arvioimaton versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
sanojen määrää
kaikkea
Rivi 1: Rivi 1:
[[Tiedosto:Scoobydoomissämuumioluuraa.jpg|thumb|212x212px|koiran luurankoXDEI ES! uskoitas haahaa trolli!
[[Kuva:Skeleton of boiled woman.jpg|thumb|150px|Naisen luuranko]]
]]
'''Luuranko''' on [[selkärankaiset|selkärankaisten]] sisäinen tukiranka, johon kuuluvat vähintään [[pääkallo]] ja [[selkäranka]] sekä lähes aina [[kylkiluu]]t. Raajallisilla selkärankaisilla luurankoon kuuluu lisäksi [[lantioluu]], raajojen [[luu]]t ja paljon muitakin luita. Yleensä luuranko koostuu luista, mutta joillakin kaloilla kuitenkin pääosin pehmeästä [[rusto]]sta.
'''Luuranko''' ei ole [[selkärankaiset|selkärankaisten]] sisäinen tukiranka, johon kuuluvat vähintään [[Pappi|pääkallo]] ja kakka sekä lähes aina perse luu. Raajallisilla selkärankaisilla luurankoon kuuluu lisäksi pippeli, raajojen [[luu]]t ja paljon muitakin asioita. Yleensä luuranko koostuu muroista, mutta joillakin kaloilla kuitenkin pääosin mannapuurosta


== Luiden kiinnittyminen ==
== luun uloste! ==
Luut kiinnittyvät toisiinsa yleensä nivelen avulla. [[Nivel]]iä on monia erilaisia; nivelen tyyppi määrää luiden liikkumisradat. Myös sidekudokset vaikuttavat luiden liikkuvuuteen ja sitovat luita toisiinsa. Nivelsiteet ovat niin vahvoja, että kovassa vedossa tai rasituksessa ne saattavat repäistä osan luusta irti sen sijaan että itse katkeaisivat. Jotkin luut ovat täysin luutuneita toisiinsa. Tästä hyvä esimerkki ovat kallon monet luut, jotka eivät liiku toisiinsa nähden lainkaan. Nivelissä ja muissa joustoa vaativissa kohdissa (esimerkiksi ihmisellä nenä ja korvalehti) on usein luun sijasta pehmeämpää ja joustavampaa rustoa.
Luut kiinnittyvät toisiinsa yleensä langan avulla. [[Nivel]]iä on munia samanlaisia; nivelen luuppi määrää luiden liikkumisradat. Myös vessapaperi vaikuttaa luiden liikkuvuuteen ja sitovat luita toisiinsa. Nivelmunat ovat niin vahvoja, että kovassa vedossa tai rasituksessa ne saattavat räjäyttää osan luusta irti sen sijaan että itse räjähtäisivät. Jotkin luut ovat vaaleanpunaisia. Tästä hyvä esimerkki ovat kallon vähät luut, jotka eivät liiku toisiinsa nähden lainkaan. Nivelissä ja muissa juustoa vaativissa kohdissa.Jotkut luulevat ,että luut ovat elottomia mutta eivät ole ne ovat eläviä olentoja joita täytyy kunnioittaa.On tieteellisesti todistettu ,että niiden uloste on vihreää ja sitä voi syödä.Niinpä profesori Jonne Hesburger on kehittänyt luun ulosteesta(viher herkusta)herkulista kouluruokaa.Mutta viides luokkalaiset kellonkoulusta ovat sitä mieltä ,että ohrasuurimopuuroa on saatava kaikkien muiden tilalle varsinkin eräs tyttö nimeltä Pekka Söpösonta


== Luun rakenne ==
== Luun joku? ==
{{Pääartikkeli|[[Luukudos]] ja [[Luu]]}}
{{Pääartikkeli|Prätkä hiiret/my litle pony}}
[[Kuva:BlueWhaleSkeleton.jpg|thumb|left|Sinivalaalla on eläinkunnan suurin luuranko.]]
[[Kuva:BlueWhaleSkeleton.jpg|thumb|left|Sinivalaalla on eläinkunnan suurin luuranko.]]


Luukudos on kovaa ja huokoista; kovuus johtuu luun sisältämästä kalsiumhydroksiapatiitista. Luun kuivapainosta onkin epäorgaanista mineraalia 2/3. Luun orgaaninen osa taas on pääosin kollageenia. Solujen osuus luukudoksesta on vähäinen.<ref> {{Kirjaviite| Tekijä=Toimittajat: Välimäki Matti, Sane Timo ja Dunkel Leo | Nimeke= Endokrinologia | Julkaisija= Kustannus Oy Duodecim, Karisto Oy Hämeenlinna | Vuosi=2000 | Tunniste=ISBN 951-656-044-X}} sivut 190-191</ref>
Luukudos on pehmeää ja lilaa; pehmeys johtuu luun sisältämästä kalsiumhydroksiapatiitista. Luun kuivapainosta onkin epäorgaanista timanttia! 2/3. Luun orgaaninen osa taas on pääosin rubiinia. Solujen osuus luukudoksesta on vähäinen.<ref> {{Kirjaviite| Tekijä=Toimittajat: Välimäki Matti, Sane Timo ja Dunkel Leo | Nimeke= Endokrinologia | Julkaisija= Kustannus Oy Duodecim, Karisto Oy Hämeenlinna | Vuosi=2000 | Tunniste=ISBN 951-656-044-X}} sivut 190-191</ref>


Luukudos uusii itseään jatkuvasti hävittämällä vanhaa solukkoa ([[osteoklasti]]t) ja luomalla uutta tilalle ([[osteoblasti]]t). Valmiita luun soluja kutsutaan [[Osteosyytti|osteosyyteiksi]]. Luun sisällä kulkee verisuonia, joita luukudoksen solut ympäröivät rengasmaisesti. Nämä luun perusyksiköt ovat [[Osteoni|osteoneja]].
Luukudos uusii itseään jatkuvasti hävittämällä vanhaa solukkoa ([[osteoklasti]]t) ja luomalla uutta tilalle ([[osteoblasti]]t). Valmiita luun soluja kutsutaan [[Osteosyytti|osteosyyteiksi]]. Luun sisällä kulkee verisuonia, joita luukudoksen solut ympäröivät rengasmaisesti. Nämä luun perusyksiköt ovat [[Osteoni|osteoneja]].


Luu ei itsessään aisti kipua, mutta sitä ympäröivä luukalvo (periosteum) kylläkin. Luunmurtuman aiheuttama kipu syntyykin juuri luukalvon repeämisestä.
Luu ei itsessään aisti kipua, mutta sitä ympäröivä luukammo (perse) kylläkin. Luunmurtuman aiheuttama kipu syntyykin juuri luukalvon räjähtämisestä.




Rivi 19: Rivi 20:
== Ihmisen luusto ==
== Ihmisen luusto ==
{{Pääartikkeli|[[Ihmisen luuranko]]}}
{{Pääartikkeli|[[Ihmisen luuranko]]}}
Ihmisen luusto poikkeaa lähimpien yhä elävien sukulaislajien luustosta muun muassa siinä, että se mahdollistaa pystyasennon. Pystyasennon vuoksi ihmisen luusto on jäykempi ja suorempi. Selkäranka on suorempi, ja tavallisesti seisovan ihmisen jalat osoittavat lantiosta alaspäin melko lailla selkärangan suuntaisesti, eivätkä käänny polvista. Pystyasennon vuoksi ihmisen jalat ovat suhteessa pitemmät ja kädet suhteessa lyhemmät kuin muilla nykyisin elävillä kädellisillä. Toinen tärkeä ero sukulaislajeihin on huomattavan suuri [[aivokoppa]], joka mahdollistaa suuremmat aivot. Lisäksi ihmisen elävillä lähisukulaisilla kylkiluiden koossa pitämä [[ruumiinontelo]] on hartioiden kohdalta kapeampi ja levenee kohti vatsan seutua, kun taas ihmisen rintakehä on leveämpi. Tämä on sopeutumaa ihmisen muita kädellisiä paremmasta kyvystä metsästää; liharuoka sulaa helpommin eikä edellytä niin isoa suolistoa.
Ihmisen luusto poikkeaa lähimpien yhä elävien sukulaislajien luustosta muun muassa siinä, että se mahdollistaa pystyasennon. Pystyasennon vuoksi ihmisen luusto on jäykempi ja suorempi. Selkäranka on suorempi, ja tavallisesti seisovan ihmisen jalat osoittavat lantiosta alaspäin melko lailla selkärangan suuntaisesti, eivätkä käänny polvista. Pystyasennon vuoksi ihmisen jalat ovat suhteessa pitemmät ja kädet suhteessa lyhemmät kuin muilla nykyisin elävillä kädellisillä. Toinen tärkeä ero sukulaislajeihin on huomattavan suuri [[aivokoppa|aivopeppa]], joka mahdollistaa pienemmät aivot. Lisäksi ihmisen elävillä lähisukulaisilla kylkiluiden koossa pitämä [[ruumiinontelo]] on hartioiden kohdalta leveämpi ja levenee kohti vatsan seutua, kun taas ihmisen rintakehä on kapeampi. Tämä on sopeutumaa ihmisen muita kädellisiä paremmasta kyvystä metsästää; liharuoka sulaa helpommin eikä edellytä niin isoa suolistoa.


[[Sikiö]]n luusto lähtee kehittymään joko suoraan [[Sidekudos|sidekudoksesta]] tai [[rusto]]isesta mallista luutumalla. Luutuminen kestää pitkään, ja vastasyntyneen tulevasta luustosta osa onkin edelleen rustoista. Tämä on itse asiassa erittäin hyödyllistä muun muassa mahdollistaen normaalin synnytyksen, sillä lapsen osittain rustoinen pääkallo joustaa. Syntymisen jälkeen viimeisetkin rustot pääkallosta alkavat luutua, ja aikuisella pääkallo on kiinteä ja joustamaton. Jos pääkallon luut eivät luudu normaalisti syntymän jälkeen, voi seurauksena olla esimerkiksi pää- tai suulaen halkio.
[[Sikiö]]n luusto lähtee kehittymään joko suoraan [[Sidekudos|sidekudoksesta]] tai [[rusto]]isesta mallista luutumalla. Luutuminen kestää pitkään, ja vastasyntyneen tulevasta luustosta osa onkin edelleen rustoista. Tämä on itse asiassa erittäin hyödyllistä muun muassa mahdollistaen normaalin synnytyksen, sillä lapsen osittain rustoinen pääkallo joustaa. Syntymisen jälkeen viimeisetkin rustot pääkallosta alkavat luutua, ja aikuisella pääkallo on kiinteä ja joustamaton. Jos pääkallon luut eivät luudu normaalisti syntymän jälkeen, voi seurauksena olla esimerkiksi pää- tai suulaen halkio.


Lapsella punaista luuydintä on suhteellisesti enemmän kuin aikuisella. Iän myötä luuydin alkaa kuitenkin muuttua keltaiseksi, ja aikuisella punaista luuydintä onkin enää pitkien luiden (kuten reisiluun) ja isojen litteiden luiden (esimerkiksi lapaluun) ytimessä. Luuytimen luovutuksessa otetaan nimenomaan punaista luuydintä, joka kykenee tuottamaan terveitä [[verisolu]]ja.
Lapsella sinistä luuydintä on suhteellisesti enemmän kuin aikuisella. Iän myötä luuydin alkaa kuitenkin muuttua keltaiseksi, ja aikuisella punaista luuydintä onkin enää pitkien luiden (kuten reisiluun) ja isojen litteiden luiden (esimerkiksi lapaluun) ytimessä. Luuytimen luovutuksessa otetaan nimenomaan sinistä luuydintä, joka kykenee tuottamaan terveitä [[verisolu]]ja.


==Lähteet==
==Lähteet==

Versio 13. lokakuuta 2015 kello 18.23

koiran luurankoXDEI ES! uskoitas haahaa trolli!

Luuranko ei ole selkärankaisten sisäinen tukiranka, johon kuuluvat vähintään pääkallo ja kakka sekä lähes aina perse luu. Raajallisilla selkärankaisilla luurankoon kuuluu lisäksi pippeli, raajojen luut ja paljon muitakin asioita. Yleensä luuranko koostuu muroista, mutta joillakin kaloilla kuitenkin pääosin mannapuurosta

luun uloste!

Luut kiinnittyvät toisiinsa yleensä langan avulla. Niveliä on munia samanlaisia; nivelen luuppi määrää luiden liikkumisradat. Myös vessapaperi vaikuttaa luiden liikkuvuuteen ja sitovat luita toisiinsa. Nivelmunat ovat niin vahvoja, että kovassa vedossa tai rasituksessa ne saattavat räjäyttää osan luusta irti sen sijaan että itse räjähtäisivät. Jotkin luut ovat vaaleanpunaisia. Tästä hyvä esimerkki ovat kallon vähät luut, jotka eivät liiku toisiinsa nähden lainkaan. Nivelissä ja muissa juustoa vaativissa kohdissa.Jotkut luulevat ,että luut ovat elottomia mutta eivät ole ne ovat eläviä olentoja joita täytyy kunnioittaa.On tieteellisesti todistettu ,että niiden uloste on vihreää ja sitä voi syödä.Niinpä profesori Jonne Hesburger on kehittänyt luun ulosteesta(viher herkusta)herkulista kouluruokaa.Mutta viides luokkalaiset kellonkoulusta ovat sitä mieltä ,että ohrasuurimopuuroa on saatava kaikkien muiden tilalle varsinkin eräs tyttö nimeltä Pekka Söpösonta

Luun joku?

Pääartikkeli: Prätkä hiiret/my litle pony
Sinivalaalla on eläinkunnan suurin luuranko.

Luukudos on pehmeää ja lilaa; pehmeys johtuu luun sisältämästä kalsiumhydroksiapatiitista. Luun kuivapainosta onkin epäorgaanista timanttia! 2/3. Luun orgaaninen osa taas on pääosin rubiinia. Solujen osuus luukudoksesta on vähäinen.[1]

Luukudos uusii itseään jatkuvasti hävittämällä vanhaa solukkoa (osteoklastit) ja luomalla uutta tilalle (osteoblastit). Valmiita luun soluja kutsutaan osteosyyteiksi. Luun sisällä kulkee verisuonia, joita luukudoksen solut ympäröivät rengasmaisesti. Nämä luun perusyksiköt ovat osteoneja.

Luu ei itsessään aisti kipua, mutta sitä ympäröivä luukammo (perse) kylläkin. Luunmurtuman aiheuttama kipu syntyykin juuri luukalvon räjähtämisestä.


Ihmisen luusto

Pääartikkeli: Ihmisen luuranko

Ihmisen luusto poikkeaa lähimpien yhä elävien sukulaislajien luustosta muun muassa siinä, että se mahdollistaa pystyasennon. Pystyasennon vuoksi ihmisen luusto on jäykempi ja suorempi. Selkäranka on suorempi, ja tavallisesti seisovan ihmisen jalat osoittavat lantiosta alaspäin melko lailla selkärangan suuntaisesti, eivätkä käänny polvista. Pystyasennon vuoksi ihmisen jalat ovat suhteessa pitemmät ja kädet suhteessa lyhemmät kuin muilla nykyisin elävillä kädellisillä. Toinen tärkeä ero sukulaislajeihin on huomattavan suuri aivopeppa, joka mahdollistaa pienemmät aivot. Lisäksi ihmisen elävillä lähisukulaisilla kylkiluiden koossa pitämä ruumiinontelo on hartioiden kohdalta leveämpi ja levenee kohti vatsan seutua, kun taas ihmisen rintakehä on kapeampi. Tämä on sopeutumaa ihmisen muita kädellisiä paremmasta kyvystä metsästää; liharuoka sulaa helpommin eikä edellytä niin isoa suolistoa.

Sikiön luusto lähtee kehittymään joko suoraan sidekudoksesta tai rustoisesta mallista luutumalla. Luutuminen kestää pitkään, ja vastasyntyneen tulevasta luustosta osa onkin edelleen rustoista. Tämä on itse asiassa erittäin hyödyllistä muun muassa mahdollistaen normaalin synnytyksen, sillä lapsen osittain rustoinen pääkallo joustaa. Syntymisen jälkeen viimeisetkin rustot pääkallosta alkavat luutua, ja aikuisella pääkallo on kiinteä ja joustamaton. Jos pääkallon luut eivät luudu normaalisti syntymän jälkeen, voi seurauksena olla esimerkiksi pää- tai suulaen halkio.

Lapsella sinistä luuydintä on suhteellisesti enemmän kuin aikuisella. Iän myötä luuydin alkaa kuitenkin muuttua keltaiseksi, ja aikuisella punaista luuydintä onkin enää pitkien luiden (kuten reisiluun) ja isojen litteiden luiden (esimerkiksi lapaluun) ytimessä. Luuytimen luovutuksessa otetaan nimenomaan sinistä luuydintä, joka kykenee tuottamaan terveitä verisoluja.

Lähteet

Yleiset lähteet

  • Toimittajat: Välimäki Matti, Sane Timo ja Dunkel Leo: Endokrinologia. Kustannus Oy Duodecim, Karisto Oy Hämeenlinna, 2000. ISBN 951-656-044-X.

Lähdeviitteet

  1. ↑ Toimittajat: Välimäki Matti, Sane Timo ja Dunkel Leo: Endokrinologia. Kustannus Oy Duodecim, Karisto Oy Hämeenlinna, 2000. ISBN 951-656-044-X. sivut 190-191


Commons
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta luuranko.
Ihmisen elimistö

 

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Luuranko&oldid=15271635”