Ero sivun ”Vanha viha” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
| Rivi 5: | Rivi 5: | ||
Kalmarin unionin lähestyessä loppuaan tilanne itärajalla alkoi kärjistyä. [[Moskovan ruhtinaskunta|Moskovan]] yhdistämä Venäjä alkoi kiinnittää huomiota suomalaiseen asutukseen, joka oli siirtynyt yli [[Pähkinäsaaren rauha]]ssa sovittujen rajojen. Moskovasta vaadittiin rajan tarkistamista. Tästä syystä vuonna 1475 alettiin rakentaa [[Olavinlinna]]a ja [[Viipuri]]n kaupungin ympärille muuria, jotta raja pystyttäisiin turvaamaan. |
Kalmarin unionin lähestyessä loppuaan tilanne itärajalla alkoi kärjistyä. [[Moskovan ruhtinaskunta|Moskovan]] yhdistämä Venäjä alkoi kiinnittää huomiota suomalaiseen asutukseen, joka oli siirtynyt yli [[Pähkinäsaaren rauha]]ssa sovittujen rajojen. Moskovasta vaadittiin rajan tarkistamista. Tästä syystä vuonna 1475 alettiin rakentaa [[Olavinlinna]]a ja [[Viipuri]]n kaupungin ympärille muuria, jotta raja pystyttäisiin turvaamaan. |
||
Ruotsi oli koko Kalmarin unionin ajan jakautunut unionin kannattajiin ja vastustajiin. Vastustajat katsoivat, että unioni tukee Tanskan etuja. Unionin hallitsija Hannu-kuningas liittoutui tämän jälkeen Venäjän kanssa. Kyseinen tilanne johti sotaan vuonna 1495. Venäläiset piirittivät Viipurin, joka puolustautui menestyksekkäästi Knut Possen johdolla. Venäläisten perääntymiseen liittyy tarina Viipurin pamauksesta. Myös Pietari Kylliäisen puolustaman Olavinlinnan piiritys epäonnistui. Alkuvuodesta [[1496]] venäläinen hyökkäysosasto, jonka miesvahvuudeksi mainitaan 200 ratsumiestä, kuitenkin tunkeutui Savon kautta Hämeeseen, teki hävitystyötä polttaen muun muassa [[Hattula]]n kirkon ja peräytyi ennen kuin Turusta lähetetyt joukot tavoittivat sen. |
Ruotsi oli koko [[Kalmarin unionin|Kalmarin unioni]] ajan jakautunut unionin kannattajiin ja vastustajiin. Vastustajat katsoivat, että unioni tukee Tanskan etuja. Unionin hallitsija Hannu-kuningas liittoutui tämän jälkeen Venäjän kanssa. Kyseinen tilanne johti sotaan vuonna 1495. Venäläiset piirittivät Viipurin, joka puolustautui menestyksekkäästi Knut Possen johdolla. Venäläisten perääntymiseen liittyy tarina Viipurin pamauksesta. Myös Pietari Kylliäisen puolustaman Olavinlinnan piiritys epäonnistui. Alkuvuodesta [[1496]] venäläinen hyökkäysosasto, jonka miesvahvuudeksi mainitaan 200 ratsumiestä, kuitenkin tunkeutui Savon kautta Hämeeseen, teki hävitystyötä polttaen muun muassa [[Hattula]]n kirkon ja peräytyi ennen kuin Turusta lähetetyt joukot tavoittivat sen. |
||
[[Luokka:Suomen keskiaika]] |
[[Luokka:Suomen keskiaika]] |
||
Versio 20. elokuuta 2006 kello 19.19
Vanha viha on nimitys Ruotsin ja Venäjän väliselle sodalle, joka käytiin 1495 - 1497. Joskus nimitystä vanha viha on käytetty vuosien 1570 - 1595 Ruotsin ja Venäjän 25-vuotisesta sodasta, mutta sen yleisempi nimitys on pitkä viha. Sota liittyi Ruotsin ja Venäjän rajaerimielisyyksiin sekä Ruotsin ja Tanskan kiistaan Kalmarin unionin säilymisestä. Sodan aikana Suomea, varsinkin Hämettä ja Savoa, hävitettiin pahasti. Sotaan liittyy myös kuuluisa Viipurin pamaus (1495). Sota ei johtanut rajamuutoksiin.
Sodan pääpiirteet
Kalmarin unionin lähestyessä loppuaan tilanne itärajalla alkoi kärjistyä. Moskovan yhdistämä Venäjä alkoi kiinnittää huomiota suomalaiseen asutukseen, joka oli siirtynyt yli Pähkinäsaaren rauhassa sovittujen rajojen. Moskovasta vaadittiin rajan tarkistamista. Tästä syystä vuonna 1475 alettiin rakentaa Olavinlinnaa ja Viipurin kaupungin ympärille muuria, jotta raja pystyttäisiin turvaamaan.
Ruotsi oli koko Kalmarin unioni ajan jakautunut unionin kannattajiin ja vastustajiin. Vastustajat katsoivat, että unioni tukee Tanskan etuja. Unionin hallitsija Hannu-kuningas liittoutui tämän jälkeen Venäjän kanssa. Kyseinen tilanne johti sotaan vuonna 1495. Venäläiset piirittivät Viipurin, joka puolustautui menestyksekkäästi Knut Possen johdolla. Venäläisten perääntymiseen liittyy tarina Viipurin pamauksesta. Myös Pietari Kylliäisen puolustaman Olavinlinnan piiritys epäonnistui. Alkuvuodesta 1496 venäläinen hyökkäysosasto, jonka miesvahvuudeksi mainitaan 200 ratsumiestä, kuitenkin tunkeutui Savon kautta Hämeeseen, teki hävitystyötä polttaen muun muassa Hattulan kirkon ja peräytyi ennen kuin Turusta lähetetyt joukot tavoittivat sen.