Ero sivun ”Sijoitusrahasto” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
| Rivi 47: | Rivi 47: | ||
Rahastoilla voi olla erityyppisiä osuuksia. Tyypillisimmin ''tuotto''- ja ''kasvuosuuksia''. Mutta myös eri osuuslajeja, jotka voivat olla suunnattu tietyn tyyppisille sijoittajille, kuten instituutioille. Lisäksi osuuslaji voi olla pörssikaupankäynnin kohteena, kuten ETF:t. |
Rahastoilla voi olla erityyppisiä osuuksia. Tyypillisimmin ''tuotto''- ja ''kasvuosuuksia''. Mutta myös eri osuuslajeja, jotka voivat olla suunnattu tietyn tyyppisille sijoittajille, kuten instituutioille. Lisäksi osuuslaji voi olla pörssikaupankäynnin kohteena, kuten ETF:t. |
||
Tuotto-osuudet maksavat osan rahaston tuotosta [[voitto-osuus|voitto-osuutena]] |
Tuotto-osuudet maksavat osan rahaston tuotosta käteisenä [[voitto-osuus|voitto-osuutena]] osuudenomistajien pankkitileille yleensä vuosittain. Kasvuosuuksissa saadut voitot sijoitetaan uudelleen, jolloin mahdolliset myyntivoittoverot realisoituvat vasta, kun osuudet myydään. Tuotto-osuuksissa tuotto ja vero maksetaan heti, joten kasvuosuudet saattavat olla piensijoittajan kannalta verotuksellisesti järkevämpi muoto, mikäli verotus ei kiristy. Toisaalta inflaation eli rahan arvon jatkuvan heikkenemisen huomioiden tuotto-osuuksien ottaminen ja niiden maksaman varmistuneen tuoton käyttö kulutukseen on järkevää 100-prosenttisen toivomisen sijaan. Englannin kielessä vuosittainen, vuosineljänneksittäinen (ETF:t) tai kuukausittainen (ETF:t) voitto-osuuden maksu on kerrottu sanalla ''yield distribution''. |
||
==Kustannukset== |
==Kustannukset== |
||
Versio 16. marraskuuta 2014 kello 09.14
 |
Tässä artikkelissa tai sen osassa aihetta käsitellään lähinnä Suomen tai suomalaisten näkökulmasta. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelin näkökulmaa yleismaailmallisemmaksi. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Täsmennys: Ainakin selvennettävä mikä koskee Suomea ja mikä on yleistä |
Sijoitusrahasto on osakkeista tai muista arvopapereista koostuva rahasto, jonka omistavat siihen sijoittaneet sijoittajat osuuksiensa suhteessa. Sijoitusrahasto-osuuksien ostamista kutsutaan merkinnäksi ja myymistä lunastukseksi. Osa rahastoista on pörssikaupankäynnin kohteena. Näitä kutsutaan ETF-rahastoiksi.
Sijoitusrahastojen tyypit
Perinteiset rahastot voidaan jakaa kolmeen seuraavaan tyyppiin:
- osakerahasto
- korkorahasto
- yhdistelmärahasto
Osakerahastot
Osakerahasto sijoittaa nimensä mukaisesti osakkeisiin. Osakerahastoja suositellaan usein pitkäjänteiseen säästämiseen. Osakerahastojen tuotto-odotus on pitkällä aikavälillä korkein, mutta ne sisältävät eniten riskiä. Rahasto hajauttaa tehokkaasti yhtiökohtaisen riskin, mutta rahasto on silti altis markkinariskille. Rahastossa yhden osakkeen huono kehitys ei pilaa koko salkun tuottoa, kuten huonosti hajautetussa osakesalkussa voi käydä. Markkinariskin myötä kuitenkin koko arvopaperimarkkinan tunnelmat vaikuttavat rahaston kehitykseen.
Rahaston säännöissä on yleensä rajattu osakesijoitukset jollekin maantieteelliselle alueelle, toimialalle tai tietyn tyyppisiin yrityksiin (kasvu-/arvoyritykset tai pienet/suuret yritykset). Toisaalta rahaston sijoitustapa voi olla rajattu (esim. aktiivisesti hoidetut rahastot vs. markkinaindeksiä seuraavat rahastot). Korkein riski on kehittyville markkinoille sijoittavassa rahastossa. Näiden kulut ovat lähialueille sijoittavaa rahastoa korkeammat, mutta toisaalta tuottokin voi olla parempi. Osa osakerahastoja sijoittaa tietylle toimialalle, kuten lääketeollisuuteen. Toimialarahaston riski on laajemmin hajauttavaa rahastoa korkeampi.
Korkorahastot
- Pääartikkeli: Korkorahasto
Korkorahastojen on tarkoitus tuottaa suhteellisen vakaasti, koska ne seuraavaat korkomarkkinoiden kehitystä. Lyhyen koron rahastot eli rahamarkkinarahastot ovat riskiltään korkorahastoista pieniriskisimpiä. Kehitys on vakaata, mutta pienellä riskillä saa vain sen tuoton, jonka rahamarkkinat tarjoavat eli usein ei kovin korkeaa tuottoa. Lyhyitä korkosijoituksia käytetäänkin usein rahan ”pysäköintipaikkana” odottamassa hankintoja tai parempaa sijoitushetkeä osakemarkkinoille.
Korkorahastojen sijoituskohteina on luonnollisesti joukkolainoja, jotka voivat olla kuntien, valtioiden tai yritysten liikkeeseen laskemia. Yrityslainoihin liittyy luottoriski. Korkorahastoa, joiden sijoitusten duraatio on alle 12 kuukautta kutsutaan rahamarkkinarahastoksi. Yhdistelmärahasto sijoittaa varansa sekä korko- että osakemarkkinoille. Yhdistelmärahastot sijoittavat rahansa sekä osake- että korkomarkkinoille sääntöjensä puitteissa.
Markkinakorkojen nousu laskee rahastossa olevien korkosijoitusten arvoa. Korkojen noustessa korkorahastojen tuotto putoaa tai menee väliaikaisesti negatiiviseksi. Rahamarkkinarahastossa sijoitusten duraatio on niin lyhyt, ettei markkinakorkojen nousu laske lyhyen koron rahaston arvoa.
Finanssikriisi osoitti, että rahamarkkinarahastot eivät aina ole aivan riskittömiä. Rahaston sijoitukset, joiden korkoperiodi oli lyhyt 3 tai 6 kuukautta, mutta sijoitusaika pitkä esim. 5 vuotta tuotttivat yllätyksen rahastotuotoille, kun luottoriskiin suhtautuminen muuttui nopeasti negatiivisemmaksi.
Yhdistelmärahastot
Yhdistelmärahaston on kuten nimikin kuvaa sijoitustoiminnassaan osakerahastojen ja korkorahastojen yhdistelmä. Rahasto sijoittaa sääntöjensä mukaisella jakaumalla molempiin omaisuuslajeihin. Riski on vastaavasti korkorahastoja korkeampi, mutta osakerahastoa alempi.
Yhdistelmärahastoon sijoittavan on kuitenkin oltava tarkkana kulujen suhteen, sillä yleensä erikseen hankittu korko- ja osakerahasto muodostuvat valmista yhdistelmärahastoa edullisemmaksi. Tämä pätee, jos yhdistelmärahasto ei aktiivisesti sijoita varojaan enemmän osakkeisiin, niiden arvon noustessa ja päinvastoin.
Muut rahastotyypit
Osa rahastoista ei asetu luontevasti osake-korko -jaotteluun. Useimpiin sijoittajia kiinnostaviin sijoituskohteisiin sijoittamista varten on olemassa rahastoja. Raaka-ainerahastojen sijoituskohteena ovat suoraan eri hyödykkeet (raaka-aineet tai arvometallit, esim. kulta) tai näihin liittyvät johdannaiset. Vipurahastot pyrkivät sijoittamisessaan moninkertaistamaan sijoituskohteensa (tyypillisesti markkinaindeksi tai tietty raaka-aine tai valuutta) arvonvaihtelut. Näin rahasto mahdollistaa sijoittajalle korkeamman riskin ottamisen ilman velkaa. Hedgerahastot ovat aktiivisesti hoidettuja rahastoja, jotka pyrkivät positiiviseen absoluuttiseen tuottoon yleisestä markkinatilanteesta riippumatta. Ne pyrkivät siis tuottamaan myös laskevilla markkinoilla. Tällaisen rahaston sijoitustoiminta perustuu jonkin yleisestä markkinakehityksestä poikkeavan tuottomahdollisuuden hyödyntämiseen.
Rahastojen rahastot
Rahastot voivat olla myös ns. rahastojen rahastoja. Tämä tarkoittaa sitä, että rahastonhoitaja sijoittaa rahaston rahat toisten sijoitusrahastojen osuuksiin, ei kuitenkaan normaalisti yllämainittujen muiden rahastojen osuuksiin. Rahasto ei siis tee suoria osake- tai korkosijoituksia.
Alarahastot (eli sijoituskohteena olevat rahastot) ovat yleensä saman rahastoyhtiön tarjoamia. Näin rahaston sijoituksista suurempi osuus päätyy hallintokuluina rahastoyhtiöille, vaikka esitteessä mainittu rahastojen rahaston hallinnointikustannus olisikin pieni.
Mikäli sijoittaja ei itse halua tai osaa ottaa näkemystä, rahastojen rahastot ovat vaivaton mutta suhteessa kallis sijoitusmuoto.
Osuuslajit
Rahastoilla voi olla erityyppisiä osuuksia. Tyypillisimmin tuotto- ja kasvuosuuksia. Mutta myös eri osuuslajeja, jotka voivat olla suunnattu tietyn tyyppisille sijoittajille, kuten instituutioille. Lisäksi osuuslaji voi olla pörssikaupankäynnin kohteena, kuten ETF:t.
Tuotto-osuudet maksavat osan rahaston tuotosta käteisenä voitto-osuutena osuudenomistajien pankkitileille yleensä vuosittain. Kasvuosuuksissa saadut voitot sijoitetaan uudelleen, jolloin mahdolliset myyntivoittoverot realisoituvat vasta, kun osuudet myydään. Tuotto-osuuksissa tuotto ja vero maksetaan heti, joten kasvuosuudet saattavat olla piensijoittajan kannalta verotuksellisesti järkevämpi muoto, mikäli verotus ei kiristy. Toisaalta inflaation eli rahan arvon jatkuvan heikkenemisen huomioiden tuotto-osuuksien ottaminen ja niiden maksaman varmistuneen tuoton käyttö kulutukseen on järkevää 100-prosenttisen toivomisen sijaan. Englannin kielessä vuosittainen, vuosineljänneksittäinen (ETF:t) tai kuukausittainen (ETF:t) voitto-osuuden maksu on kerrottu sanalla yield distribution.
Kustannukset
Sijoitusrahastoon sijoittava saa pienellä summalla kattavan hajautuksen, mutta vastaavasti maksaa tästä palkkioita rahastoyhtiölle. Lähes kaikki rahastot perivät hallinnointipalkkion. Lisäksi yleensä maksettavaksi tulee myös merkintä- ja lunastuspalkkio. Palkkioiden suuruus vaihtelee suuresti rahastoittain. Kustannustehokkaampi muoto sijoittajalle on indeksirahasto, jossa palkkiot ovat merkittävästi pienemmät.
Kaupankäynti
Sijoitusrahaston osuuksia voi merkitä ja lunastaa yleensä kerran päivässä. Joissain rahastoissa merkintä tai lunastus on mahdollista vain harvemmin, esimerkiksi kerran tai kahdesti kuussa.
Sijoittaja voi halutessaan lunastaa rahansa pois päivän arvolla. Rahastoyhtiöllä on velvollisuus lunastaa sijoittajan rahasto-osuudet. Mikäli rahastolla ei ole tarvittavia varoja, niitä on hankittava myymällä arvopapereita. Tämän on tapahduttava ilman aiheetonta viivytystä, kuitenkin kahden viikon kuluessa lunastusmääräyksestä.
Rahastoon on tehtävä tietty minimisijoitus, jonka suuruus vaihtelee huomattavasti. Rahastoon voi yleensä säästää säännöllisesti esimerkiksi kuukausittain. Kuukausittainen säästäminen pienentää sijoittajan riskiä pitkällä aikavälillä. Erityisen tärkeää tuoton kannalta ovat säännölliset sijoitukset silloin, kun kurssit laskevat ja ovat alamaissa.
Sijoittajan kannattaa tutustua rahaston avaintietoesitteeseen, rahastosääntöihin ja viralliseen rahastoesitteeseen ennen sijoituspäätöksen tekemistä.
Verotus
Rahastoyhtiön maksama voitto-osuus samoin kuin osuuksien lunastamisesta saatu luovutusvoitto ovat veronalaista tuloa. Henkilöverotuksessa ne verotetaan pääomatulona. Vuosien 2012–2013 verotuksessa pääomatulojen veroprosentti oli 30 % 50 000 euroon saakka ja 32 % tämän ylittävästä määrästä. Vuodesta 2014 alkaen tuloraja on 40 000 euroa mutta veroprosentit edelleen samat.
Tulonhankkimiskulut (käytännössä osto- ja myyntipalkkion) saa vähentää luovutusvoitosta. Voittoa laskettaessa voidaan todellisen hankintamenon sijasta käyttää hankintameno-olettamaa, jonka suuruus on 20 % myyntihinnasta. Verotus tehdään sen mukaan, kumpi on verovelvolliselle edullisempi. Yli 10 vuoden omistuksissa hankintameno-olettama on 40% myyntihinnasta. Hankintameno-olettamaa käytettäessä myyntikuluja ei saa vähentää.
Sijoitusrahastojen valvonta
Finanssivalvonta valvoo sijoitusrahastoja ja niitä hoitavia rahastoyhtiöitä. Finanssivalvonta ylläpitää luetteloa Suomessa toimivista rahastoyhtiöistä ja niiden hoitamista sijoitusrahastoista. Finanssivalvonnan rekisteristä käy myös ilmi ulkomaiset rahastoyhtiöt (lakitermi: yhteissijoitusyritykset) ja niiden hoitamat sijoitusrahastot, jotka ovat notifioitu Suomeen.
Rahaston valinta ja kulut
Morningstar-yhtiön tutkimuksen mukaan yhtiön omat tähdet auttavat valitsemaan tuottavamman rahaston mutta paras tuoton ennustaja on silti kulusuhde, joten sijoittajan tärkeimmän rahastonvalintakriteerin pitäisi olla kulujen alhaisuus. Tutkimuksessa matalien kulujen rahastot voittivat korkeiden kulujen rahastot kaikilla aikaväleillä ja kaikissa rahastoluokissa, "jokaisella testatulla datapisteellä". [1]
Viitteet
- ↑ How Expense Ratios & Star Ratings Predict Success, Russell Kinnel, Morningstar, 17-08-10. Mm.: "If there's anything in the whole world of mutual funds that you can take to the bank, it's that expense ratios help you make a better decision. In every single time period and data point tested, low-cost funds beat high-cost funds. ... In every asset class over every time period, the cheapest quintile produced higher total returns than the most expensive quintile. ... Investors should make expense ratios a primary test in fund selection. They are still the most dependable predictor of performance."