Ero sivun ”Jodiheptafluoridi” versioiden välillä
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
pEi muokkausyhteenvetoa |
p typo |
||
| Rivi 15: | Rivi 15: | ||
==Ominaisuudet== |
==Ominaisuudet== |
||
Rakenteeltaan jodiheptafluoridi on pentagonaalinen bipyramidi. Se on ainoa interhalogeeniyhdisteistä, johon on keskusatomiin sitoutunut |
Rakenteeltaan jodiheptafluoridi on pentagonaalinen bipyramidi. Se on ainoa interhalogeeniyhdisteistä, johon on keskusatomiin sitoutunut seitsemän muuta halogeeniatomia. Tämä johtuu jodiatomin suuresta koosta ja jodin [[hapetusaste]]en +VII suhteellisesta pysyvyydestä. Jodiheptafluoridi on reaktiivinen yhdiste ja reagoi useimpien alkuaineidin kanssa. Yhdiste liukenee veteen, mutta [[hydrolyysi|hydrolysoituu]] [[perjodihappo|perjodihapoksi]] ja [[vetyfluoridi]]ksi. Jos vettä on vähän, muodostuu vetyfluoridia ja jodipentafluoridioksidia. Kuumennettaessa jodipentafluoridi reagoi [[piidioksidi]]n kanssa muodostaen jodipentafluoridioksidia ja [[piitetrafluoridi]]a. Yhdiste muodostaa [[kompleksi (kemia)|komplekseja]] sekä [[Lewis-happo]]jen että Lewis-emästen kanssa.<ref name="chemistry" /><ref name ="inorganic">{{Kirjaviite | Tekijä =Egon Wiberg, Nils Wiberg, Arnold Frederick Holleman | Nimeke =Inorganic chemistry | Vuosi =2001 | Sivu =435-437 |Julkaisija =Academic Press | Tunniste =ISBN 978-0-12-352651-9 | www =http://books.google.fi/books?id=Mtth5g59dEIC&pg=PA435&dq=Iodine+heptafluoride&hl=fi&sa=X&ei=ZAjSU9KPM4aGywPppoDICg&ved=0CB4Q6AEwAA#v=onepage&q=Iodine%20heptafluoride&f=false | www-teksti =Kirja Googlen teoshaussa | Viitattu =25.7.2014 | Kieli ={{en}}}}</ref><ref>{{Kirjaviite | Tekijä =James House,Kathleen A. House | Nimeke =Descriptive Inorganic Chemistry | Vuosi =2010 | Sivu =381 |Julkaisija =Academic Press | Tunniste =ISBN 9780120887552 | www =http://books.google.fi/books?id=xL3MOwGI1acC&pg=PA381&dq=Iodine+heptafluoride&hl=fi&sa=X&ei=gQjSU-S5PKP9ywO_o4HoDg&ved=0CGAQ6AEwCTgU#v=onepage&q=Iodine%20heptafluoride&f=false | www-teksti =Kirja Googlen teoshaussa | Viitattu =25.7.2014 | Kieli ={{en}}}}</ref> |
||
==Valmistus== |
==Valmistus== |
||
Versio 1. marraskuuta 2014 kello 12.39
| Jodiheptafluoridi | |
|---|---|
[[Tiedosto: |275px|]] |
|
[[Tiedosto: |275px|]] |
|
| Tunnisteet | |
| CAS-numero | |
| PubChem CID | |
| Ominaisuudet | |
| Molekyylikaava | IF7 |
| Moolimassa | 259,9 |
| Ulkomuoto | Väritön kaasu |
| Sulamispiste | 4,5 °C[1] |
| Kiehumispiste | 4,8 °C (sublimoituu)[2] |
| Tiheys | 2,669 g/cm3[2] |
| Liukoisuus veteen | Liukenee veteen |
Jodiheptafluoridi (IF7) on jodin ja fluorin muodostama epäorgaaninen molekyyliyhdiste. Ainetta voidaan käyttää fluoraavana reagenssina.
Ominaisuudet
Rakenteeltaan jodiheptafluoridi on pentagonaalinen bipyramidi. Se on ainoa interhalogeeniyhdisteistä, johon on keskusatomiin sitoutunut seitsemän muuta halogeeniatomia. Tämä johtuu jodiatomin suuresta koosta ja jodin hapetusasteen +VII suhteellisesta pysyvyydestä. Jodiheptafluoridi on reaktiivinen yhdiste ja reagoi useimpien alkuaineidin kanssa. Yhdiste liukenee veteen, mutta hydrolysoituu perjodihapoksi ja vetyfluoridiksi. Jos vettä on vähän, muodostuu vetyfluoridia ja jodipentafluoridioksidia. Kuumennettaessa jodipentafluoridi reagoi piidioksidin kanssa muodostaen jodipentafluoridioksidia ja piitetrafluoridia. Yhdiste muodostaa komplekseja sekä Lewis-happojen että Lewis-emästen kanssa.[2][3][4]
Valmistus
Jodiheptafluoridia valmistetaan alkuaineistaan jodista ja fluorista 250–300 °C:n lämpötilassa.[2][3] Pienessä mittakaavassa voidaan käyttää myös kaliumjodidin tai palladiumjodidin ja fluorin välistä reaktiota[2].
- I2 + 7 F2 → IF7
- KI + 4 F2 → KF + IF7
- PdI2 + 8 F2 → PdF2 + 2 IF7
Lähteet
- ↑ Webb I. Bailey & Andrew J. Woytek: Halogen Fluorides, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2004. Viitattu 25.7.2014
- ↑ a b c d e N.N. Greenwood & A. Earnshaw: Chemistry of the Elements, s. 832-835. 2nd Edition. Butterworth Heinemann, 1997. ISBN 0-7506-3365-4. (englanniksi)
- ↑ a b Egon Wiberg, Nils Wiberg, Arnold Frederick Holleman: Inorganic chemistry, s. 435-437. Academic Press, 2001. ISBN 978-0-12-352651-9. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 25.7.2014). (englanniksi)
- ↑ James House,Kathleen A. House: Descriptive Inorganic Chemistry, s. 381. Academic Press, 2010. ISBN 9780120887552. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 25.7.2014). (englanniksi)