Palladiumjodidi
| Palladiumjodidi | |
|---|---|
 |
|
| Tunnisteet | |
| CAS-numero | |
| PubChem CID | |
| Ominaisuudet | |
| Molekyylikaava | PdI2 |
| Moolimassa | 360,22 g/mol |
| Ulkomuoto | Mustia kiteitä[1] |
| Sulamispiste | 350 °C (hajoaa) |
| Tiheys | 6,003 g/cm3 |
| Liukoisuus veteen | Ei liukene veteen |
Palladiumjodidi (PdI2) on palladium- ja jodidi-ionien muodostama epäorgaaninen ioniyhdiste. Yhdistettä voidaan käyttää katalyyttinä orgaanisen kemian synteeseissä ja palladiumin pitoisuuden määrittämiseen gravimetrisesti.
Ominaisuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Palladiumjodidi on huoneenlämpötilassa mustaa kiteistä ainetta[1] ja tämä on niin kutsuttu palladiumjodidin γ-muoto. Yhdiste on polymorfista ja sillä on myös kaksi muuta kidemuotoa, jotka ovat α-muoto ja β-muoto. Näistä punaista β-muotoa syntyy kuumennettaessa palladiumjodidin γ-muotoa alennetussa paineessa suljetussa putkessa laimean vetyjodidiliuoksen kanssa alle 600 °C:n lämpötilaan. Yli 600 °C:n lämpötilassa muodostuu mustaa α-muotoa.[2] Palladiumjodidi on veteen liukenematonta, eikä se liukene orgaanisiinkaan liuottimiin metyyliasetaattia lukuun ottamatta. Ammoniakkiliuokset liuottavat yhdistettä ja palladiumjodidi liukenee myös natriumjodidia sisältäviin liuoksiin, jolloin muodostuu kompleksinen tetrajodopalladaatti(II)-ioni ([PdI4]2-). Yhdisteestä tunnetaan myös kidevedellinen monohydraatti (PdI2·H2O)[3]
Valmistus ja käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Palladiumjodidia voidaan valmistaa saostamalla lisäämällä natriumjodidia liukoisten palladiumsuolojen kuten palladiumkloridin tai palladiumperkloraatin vesiliuoksiin. Yhdistettä voidaan valmistaa myös kuumentamalla palladiumia alumiinijodidin kanssa.[2][3]
- PdCl2 + 2 NaI → PdI2 + 2 NaCl
Palladiumjodidia voidaan käyttää katalyyttinä valmistettaessa uusia hiiliatomien välisiä sidoksia kytkentäreaktioilla ja myös uusia hiilen ja heteroatomien välisiä sidoksia muodostavien reaktioiden katalyyttinä.[3] Aikaisemmin näytteen palladiumpitoisuus määritettiin gravimetrisesti saostamalla näytteen sisältämä palladium palladiumjodidina[2].
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Thomas Scott, Mary Eagleson: Concise encyclopedia chemistry, s. 775. Walter de Gruyter, 1994. ISBN 978-3110114515. (englanniksi)
- ↑ a b c William P. Griffith,Stephen D. Robinson: Palladium, s. 205. Springer, 1989. ISBN 978-3-662-09190-6. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 17.3.2016). (englanniksi)
- ↑ a b c Bartolo Gabriele & Giuseppe Salerno: Palladium(II) Iodide, e-EROS Encyclopedia of Reagents for Organic Synthesis, John Wiley & Sons, New York, 2006. Teoksen verkkoversio Viitattu 17.3.2016