Palladiumjodidi

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Palladiumjodidi
Unit cell of PdI2.png
Tunnisteet
CAS-numero 7790-38-7
Ominaisuudet
Molekyylikaava PdI2
Moolimassa 360,22 g/mol
Ulkomuoto Mustia kiteitä[1]
Sulamispiste 350 °C (hajoaa)
Tiheys 6,003 g/cm3
Liukoisuus veteen Ei liukene veteen

Palladiumjodidi (PdI2) on palladium- ja jodidi-ionien muodostama epäorgaaninen ioniyhdiste. Yhdistettä voidaan käyttää katalyyttinä orgaanisen kemian synteeseissä ja palladiumin pitoisuuden määrittämiseen gravimetrisesti.

Ominaisuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Palladiumjodidi on huoneenlämpötilassa mustaa kiteistä ainetta[1] ja tämä on niin kutsuttu palladiumjodidin γ-muoto. Yhdiste on polymorfista ja sillä on myös kaksi muuta kidemuotoa, jotka ovat α-muoto ja β-muoto. Näistä punaista β-muotoa syntyy kuumennettaessa palladiumjodidin γ-muotoa alennetussa paineessa suljetussa putkessa laimean vetyjodidiliuoksen kanssa alle 600 °C:n lämpötilaan. Yli 600 °C:n lämpötilassa muodostuu mustaa α-muotoa.[2] Palladiumjodidi on veteen liukenematonta, eikä se liukene orgaanisiinkaan liuottimiin metyyliasetaattia lukuun ottamatta. Ammoniakkiliuokset liuottavat yhdistettä ja palladiumjodidi liukenee myös natriumjodidia sisältäviin liuoksiin, jolloin muodostuu kompleksinen tetrajodopalladaatti(II)-ioni ([PdI4]2-). Yhdisteestä tunnetaan myös kidevedellinen monohydraatti (PdI2·H2O)[3]

Valmistus ja käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Palladiumjodidia voidaan valmistaa saostamalla lisäämällä natriumjodidia liukoisten palladiumsuolojen kuten palladiumkloridin tai palladiumperkloraatin vesiliuoksiin. Yhdistettä voidaan valmistaa myös kuumentamalla palladiumia alumiinijodidin kanssa.[2][3]

PdCl2 + 2 NaI → PdI2 + 2 NaCl

Palladiumjodidia voidaan käyttää katalyyttinä valmistettaessa uusia hiiliatomien välisiä sidoksia kytkentäreaktioilla ja myös uusia hiilen ja heteroatomien välisiä sidoksia muodostavien reaktioiden katalyyttinä.[3] Aikaisemmin näytteen palladiumpitoisuus määritettiin gravimetrisesti saostamalla näytteen sisältämä palladium palladiumjodidina[2].

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Thomas Scott, Mary Eagleson: Concise encyclopedia chemistry, s. 775. Walter de Gruyter, 1994. ISBN 978-3110114515. (englanniksi)
  2. a b c William P. Griffith,Stephen D. Robinson: Palladium, s. 205. Springer, 1989. ISBN 978-3-662-09190-6. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 17.3.2016). (englanniksi)
  3. a b c Bartolo Gabriele & Giuseppe Salerno: Palladium(II) Iodide, e-EROS Encyclopedia of Reagents for Organic Synthesis, John Wiley & Sons, New York, 2006. Teoksen verkkoversio Viitattu 17.3.2016