Metyyliasetaatti

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Metyyliasetaatti
Methyl acetate.png
Tunnisteet
CAS-numero 79-20-9
Ominaisuudet
Kemiallinen kaava C3H6O2
Ulkomuoto Neste
Tiheys 0,93 g/cm³
Sulamispiste −98 °C (175 K)
Kiehumispiste 57 °C (330 K)
Liukoisuus Veteen 24,4 g/100ml (20 °C)

Metyyliasetaatin kemiallinen kaava on C3H6O2 ja rakennekaava CH3COOCH3. Metyyliasetaatti on etikkahapon metyyliesteri.

Metyyliasetaatti on normaaliolosuhteissa helposti syttyvää olomuodoltaan väritön neste, jolla on tunnusomainen haju. Sen moolimassa on 74,1 g/mol, sulamispiste − 98 °C, kiehumispiste 57 °C, suhteellinen tiheys 0,93 g/cm3 (vesi = 1,0 g/cm3), liukoisuus veteen 20 °C:n lämpötilassa 24,4 g/100ml, leimahduspiste - 13 °C c.c., itsesyttymislämpötila 455 °C ja CAS-numero 79-20-9.

Yhdistettä esiintyy kukkien tuoksuissa ja semiokemikaalina eliöiden viestinnässä.

Metyyliasetaatti on voimakas pelkistin ja reagoi hapettavien aineiden kanssa.

Devoton ja Tereton ovat metyyliasetaatin kaupallisia nimiä.

Valmistus ja käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Metyyliasetaattia valmistetaan esteröimällä metanolia ja etikkahappoa happoakatalyytin läsnä ollessa. Metyyliasetaatin tärkein käyttökohde on liuottimena käyttäminen. Se liuottaa rasvoja, hartseja ja selluloosaa ja selluloosajohdannaisia. Sitä käytetään myös keinotekoisen nahan valmistuksessa ja nahan pehmentimenä kenkien valmistuksessa. Metyyliasetaatista voidaan valmistaa karbonylaatiolla eli reaktiolla hiilimonoksidin kanssa etikkahappoanhydridiä.[1][2][3]

Ympäristö- ja terveysvaikutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lyhytaikainen altistuminen metyyliasetaatille ärsyttää silmiä ja hengitysteitä sekä voi aiheuttaa vaikutuksia keskushermostossa. Pitkäaikainen tai toistuva altistuminen aineelle voi kuivattaa ihoa sekä aiheuttaa vaikutuksia näköhermoon, johtaen heikentyneeseen näkökykyyn.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Alén, Raimo: Kokoelma orgaanisia yhdisteitä: Ominaisuudet ja käyttökohteet, s. 342. Helsinki: Consalen Consulting, 2009. ISBN 78-952-92-5627-3.
  2. Raj Sakamuri: Esters, Organic, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2003. Viitattu 23.04.2013
  3. Dieter Stoye: Solvents, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2000. Viitattu 23.04.2013

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä kemiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.