Ero sivun ”Lannoite” versioiden välillä

Siirry navigaatioon Siirry hakuun
406 merkkiä lisätty ,  6 vuotta sitten
Asiallisempia sanoja, asiatarkennuksia, lisää typpilannoittamisesta.
p (→‎Fosfori: puuttuva linkki lisätty)
(Asiallisempia sanoja, asiatarkennuksia, lisää typpilannoittamisesta.)
[[Kuva:Drainage nitrates vers HondeghemFr 2003 04 09.jpg|thumb|250px|Liiallinen lannoittaminen johtaa ravinteet vesistöihin, mikä [[Rehevöityminen|rehevöittää]] [[järvi]]ä ja [[joki]]a.]]
 
Lannoitteet sisältävät yleensä ennen kaikkea [[typpi|typpeä]], [[fosfori]]a ja [[kalium]]ia. Nämä kolme ovat kasvien pääravinteita. Nykyään myös rikki tekee paluuta pääravinteeksi lannoitteissa teollisten päästöjen rikkilaskeuman vähennyttyä merkittävästi. Niistä muodostuu NPK-arvo, eli ensimmäisenä typpi (N), toisena fosfori (P) ja kolmantena kalium (K). Jos lannoitetta on sata kiloa, ja lannoitteen NPK-arvo on 27-4-16, niin se sisältää noin 27kg typpeä, 4kg fosforia ja 16kg kaliumia. Tyypilliset lisä- tai sivuravinteet ovat [[kalsium]], [[rikki]] ja [[magnesium]]. [[Hivenaine]]ina mukana on myös [[boori]]a, [[rauta]]a, [[sinkki]]ä, [[kupari]]a, [[molybdeeni]]a ja [[seleeni]]ä.
 
Typellä on kaikkein vahvin vaikutus kasvin kasvuun, sillä sen avulla kasvaa vahva ja elinvoimainen kasvi. Typen saantia ei pitäisi koskaan estää täysin tai kasvin kasvaminen tyrehtyy. Kaikki kasvit eivät kuitenkaan tarvitse typpeä lannoitteesta, vaan [[Typensidonta|sitovat]] sitä ilmakehästä symbioottisten juuristobakteerien avulla. Näitä ovat mm. apilat, herne ja leppä. Tällaisten kasvien yletön typpilannoitus voi olla niille jopa vahingollista.
 
Fosfori on kasville tärkeä aine muodostettaessa uutta solukkoa sekä yhteyttämisen kannalta. Fosforia tarvitaan erityisesti heti itämisen jälkeen ja kukkimisvaiheessa. Lannoituksessa fosfori on pakko antaa kylvön yhteydessä. Typen ja kaliumin voi levittää ennen kylvöä tai oraalletulon jälkeen, kun kasvi on 5-6-lehtiasteella.
Lannoitteita on epäorgaanisia ja orgaanisia. Suurin osa lannoitteista ovat epäorgaanisia, eli esimerkiksi [[ilma]]n typestä [[laboratorio]]issa rakennettuja. Lannoittamiselle nimensä antanut [[lanta]] on menettänyt merkitystään viime vuosikymmeninä, kun laboratorioissa rakennetut ja maaperästä kaivettuihin mineraaleihin perustuvat keinolannoitteet ovat yleistyneet. [[Luomu]]viljelyssä suositaan eläimen lantaa, [[komposti]]a ja [[kesannointi]]a lannoitusmenetelminä. Karjataloudessa helpompi [[lietelanta]] on erityisesti [[haju]]haittojen vuoksi tarkemmin valvottava kuin kompostoitava karjanlanta.
 
Liiallinen ja suunnittelematon lannoittaminen johtaa vesistöjen [[rehevöityminen|rehevöitymiseen]] ja taloudelliseen haaskaukseen. Siksi suositellaanmaatalouden tukiehdot edellyttävät lannoituksen perustumista [[maaMaa-analyysi|maa-analyysiin]]ä lannoitustarpeen määrittämiseksi, ja lannoituksensallitut ajoittamisenlannoitusajat suunnitteluaon huuhtoutumisenerikseen minimoimiseksimääritelty. Kotona liiallinen lannoittaminen on myös tuhoisaa, koska liian suuret lannoitepitoisuudet vioittavat tai jopa tappavat kasvin. Maltillinen lannoittaminen säännöllisin väliajoin saattaa luoda kotiin ennennäkemättömänrehevän puutarhan.
 
Keväällä voidaan antaa kaikkia lannoitteita, mutta jos syksyllä annetaan liikaa typpeä, [[kasvin talvehtiminen]] häiriintyy, minkä takia syyskäyttöön suositellaan PK–, eli typetöntä lannoitetta.
167

muokkausta

Navigointivalikko