Ero sivun ”Melissa Sue Anderson” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Selaa historiaa interaktiivisesti
[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
fix
p hups
Rivi 6: Rivi 6:
Andersonin näyttelijänura käynnistyi, kun hänen tanssinopettajansa kehotti hänen vanhempiaan hankkimaan hänelle agentin, ja hän esiintyikin useissa televisiomainoksissa. Vaaleat hiukset ja siniset silmät toivat hänelle mainosten lisäksi muun muassa Millicentin roolin [[televisiosarja]]ssa ''[[Brady Bunch]]''. Kaksitoistavuotiaana hän sai Mary Ingallsin roolin [[Michael Landon]]in tuottamassa sarjassa ''Pieni talo preerialla'' päihittäen satoja muita hakijoita. Kun Melissa sai tietää saavansa Maryn roolin, hän sanoi olevansa haltioitunut. Hän sanoi lapsinäyttelijänä olemisen olevan raskasta mutta upeaa, ja hän myönsikin rakastavansa työtään. Melissan lempijaksoja ''Pieni talo preerialla''-sarjassa ovat ''I'll Be Waving as You Drive I & II'' (''Suurten muutosten aikaa'') ''Four Eyes'' (''Rillipää''), ''An Award'' (''Palkinto''), ''Ma's Holiday'' (''Kun äiti on poissa'') ja ''The Collection'' (''Keräys''). Missyn mielestä sarjasta lähteminen oli vähän niin ja näin: jos olisi tarvinnut näytellä sokeaa, lähteminen olisi ollut hänestä paljon paljon vaikeampaa. Kun sarja päättyi vuonna [[1982]], Anderson jatkoi näyttelijäntyötään esiintymällä useissa televisiosarjoissa, kuten ''[[Kutsukaa McCall]]'' ja ''[[Murhasta tuli totta]]''.
Andersonin näyttelijänura käynnistyi, kun hänen tanssinopettajansa kehotti hänen vanhempiaan hankkimaan hänelle agentin, ja hän esiintyikin useissa televisiomainoksissa. Vaaleat hiukset ja siniset silmät toivat hänelle mainosten lisäksi muun muassa Millicentin roolin [[televisiosarja]]ssa ''[[Brady Bunch]]''. Kaksitoistavuotiaana hän sai Mary Ingallsin roolin [[Michael Landon]]in tuottamassa sarjassa ''Pieni talo preerialla'' päihittäen satoja muita hakijoita. Kun Melissa sai tietää saavansa Maryn roolin, hän sanoi olevansa haltioitunut. Hän sanoi lapsinäyttelijänä olemisen olevan raskasta mutta upeaa, ja hän myönsikin rakastavansa työtään. Melissan lempijaksoja ''Pieni talo preerialla''-sarjassa ovat ''I'll Be Waving as You Drive I & II'' (''Suurten muutosten aikaa'') ''Four Eyes'' (''Rillipää''), ''An Award'' (''Palkinto''), ''Ma's Holiday'' (''Kun äiti on poissa'') ja ''The Collection'' (''Keräys''). Missyn mielestä sarjasta lähteminen oli vähän niin ja näin: jos olisi tarvinnut näytellä sokeaa, lähteminen olisi ollut hänestä paljon paljon vaikeampaa. Kun sarja päättyi vuonna [[1982]], Anderson jatkoi näyttelijäntyötään esiintymällä useissa televisiosarjoissa, kuten ''[[Kutsukaa McCall]]'' ja ''[[Murhasta tuli totta]]''.


⚫
Andersonia on usein kutsuttu hänen roolihahmonsa Mary Ingallsin kaltaiseksi: lapsena hän oli hiljainen ja ujohko tyttö, joka mieluummin luki kirjan kuin kiipesi puuhun. Andersonin ensimmäinen romanssi oli näyttelijä [[Lorenzo Lamas]]in kanssa: kaksikko esiintyi muuan muassa televisiosarjassa ''[[Lemmenlaiva]]'', jossa he näyttelivät kahta aikuista, joita heidän vanhempansa usuttavat yhteen. Tämän romanssin jälkeen Anderson tapaili [[Frank Sinatra Jr.|Frank Sinatra nuorempaa]], joka oli häntä tuplasti vanhempi. Melissa sanoo romanssin päättyneen, koska Frank oli aivan liian villi. Anderson toimi myös avustavana tuottajana Michael Landonin viimeiseksi jääneessä televisioprojektissa ''Where Pigeons Go to Die'' vuonna [[1990]].
Andersonia on usein kutsuttu hänen roolihahmonsa Mary Ingallsin kaltaiseksi: lapsena hän
⚫
oli hiljainen ja ujohko tyttö, joka mieluummin luki kirjan kuin kiipesi puuhun. Andersonin ensimmäinen romanssi oli näyttelijä [[Lorenzo Lamas]]in kanssa: kaksikko esiintyi muuan muassa televisiosarjassa ''[[Lemmenlaiva]]'', jossa he näyttelivät kahta aikuista, joita heidän vanhempansa usuttavat yhteen. Tämän romanssin jälkeen Anderson tapaili [[Frank Sinatra Jr.|Frank Sinatra nuorempaa]], joka oli häntä tuplasti vanhempi. Melissa sanoo romanssin päättyneen, koska Frank oli aivan liian villi. Anderson toimi myös avustavana tuottajana Michael Landonin viimeiseksi jääneessä televisioprojektissa ''Where Pigeons Go to Die'' vuonna [[1990]].


Anderson voitti [[Emmy|Emmy-palkinnon]] roolistaan elokuvassa ''Which Mother is Mine?'' vuonna [[1979]]. [[Espanja]]ssa hänet palkittiin myös parhaana ulkomaisena näyttelijättärenä vuonna [[1980]]. Anderson on myös saanut tähden [[Hollywood Walk of Fame]]lle, ja vuonna [[1998]] hän pääsi [[Oklahoma City]]n [[National Cowboy & Western Heritage Museum]]in [[Western Performers Hall of Fame]]en.
Anderson voitti [[Emmy|Emmy-palkinnon]] roolistaan elokuvassa ''Which Mother is Mine?'' vuonna [[1979]]. [[Espanja]]ssa hänet palkittiin myös parhaana ulkomaisena näyttelijättärenä vuonna [[1980]]. Anderson on myös saanut tähden [[Hollywood Walk of Fame]]lle, ja vuonna [[1998]] hän pääsi [[Oklahoma City]]n [[National Cowboy & Western Heritage Museum]]in [[Western Performers Hall of Fame]]en.

Versio 6. huhtikuuta 2013 kello 00.21

 Tämän artikkelin tai sen osan kieliasua on pyydetty parannettavaksi.
Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelin kieliasua.
Tarkennus: Järkyttävän huomoa suomea
Melissa Sue Anderson Pieni talo preerialla -sarjan Mary Ingallsina.

Melissa Sue Anderson (s. 26. syyskuuta 1962 Berkeley, Kalifornia) on yhdysvaltalainen näyttelijätär. Parhaiten hänet muistetaan roolistaan Mary Ingallsina television draamasarjassa Pieni talo preerialla vuosina 1974–1982. Melissaa kutsutaan myös nimellä Missy, jonka hän keksi Pieni talo preerialla-sarjan alkualkoina, koska Laura Ingallsia näyttelevän Melissa Gilbertin ja Melissa Sue Andersonin nimet kuulostavat hyvin samankaltaisilta. Melissa Sue on myös sangen pitkä nimi lausuttavaksi, joten kaikki Melissan ystävät - ja hänen vanhempansakin - alkoivat kutsua häntä Missyksi. Melissalla oli koira, joka oli rodultaan lhasa apso ja jonka nimi oli Barney. Melissan äidin etunimi on Marion ja isän Jim. Melissa on vuonna 2010 julkaissut kirjan nimeltä The Way I See It, jossa hän kertoo elämästään. Hän kertoi miehensä Michael Sloanin auttaneen häntä paljon kirjan tekemisessä, koska Michael on ammatiltaan käsikirjoittaja.

Andersonin näyttelijänura käynnistyi, kun hänen tanssinopettajansa kehotti hänen vanhempiaan hankkimaan hänelle agentin, ja hän esiintyikin useissa televisiomainoksissa. Vaaleat hiukset ja siniset silmät toivat hänelle mainosten lisäksi muun muassa Millicentin roolin televisiosarjassa Brady Bunch. Kaksitoistavuotiaana hän sai Mary Ingallsin roolin Michael Landonin tuottamassa sarjassa Pieni talo preerialla päihittäen satoja muita hakijoita. Kun Melissa sai tietää saavansa Maryn roolin, hän sanoi olevansa haltioitunut. Hän sanoi lapsinäyttelijänä olemisen olevan raskasta mutta upeaa, ja hän myönsikin rakastavansa työtään. Melissan lempijaksoja Pieni talo preerialla-sarjassa ovat I'll Be Waving as You Drive I & II (Suurten muutosten aikaa) Four Eyes (Rillipää), An Award (Palkinto), Ma's Holiday (Kun äiti on poissa) ja The Collection (Keräys). Missyn mielestä sarjasta lähteminen oli vähän niin ja näin: jos olisi tarvinnut näytellä sokeaa, lähteminen olisi ollut hänestä paljon paljon vaikeampaa. Kun sarja päättyi vuonna 1982, Anderson jatkoi näyttelijäntyötään esiintymällä useissa televisiosarjoissa, kuten Kutsukaa McCall ja Murhasta tuli totta.

Andersonia on usein kutsuttu hänen roolihahmonsa Mary Ingallsin kaltaiseksi: lapsena hän oli hiljainen ja ujohko tyttö, joka mieluummin luki kirjan kuin kiipesi puuhun. Andersonin ensimmäinen romanssi oli näyttelijä Lorenzo Lamasin kanssa: kaksikko esiintyi muuan muassa televisiosarjassa Lemmenlaiva, jossa he näyttelivät kahta aikuista, joita heidän vanhempansa usuttavat yhteen. Tämän romanssin jälkeen Anderson tapaili Frank Sinatra nuorempaa, joka oli häntä tuplasti vanhempi. Melissa sanoo romanssin päättyneen, koska Frank oli aivan liian villi. Anderson toimi myös avustavana tuottajana Michael Landonin viimeiseksi jääneessä televisioprojektissa Where Pigeons Go to Die vuonna 1990.

Anderson voitti Emmy-palkinnon roolistaan elokuvassa Which Mother is Mine? vuonna 1979. Espanjassa hänet palkittiin myös parhaana ulkomaisena näyttelijättärenä vuonna 1980. Anderson on myös saanut tähden Hollywood Walk of Famelle, ja vuonna 1998 hän pääsi Oklahoma Cityn National Cowboy & Western Heritage Museumin Western Performers Hall of Fameen.

Maaliskuun 17. päivänä vuonna 1990 Melissa avioitui ohjaaja-käsikirjoittaja ja tuottaja Michael Sloanin kanssa. Häät olivat St. Patrickin päivänä, ja tilaisuus oli Melissalle hyvin tärkeä. Teini-ikäisenä Melissa oli haaveillut naimisiin menemisestä ja vähintään kahdesta lapsesta. Melissa kuulemma rakastaa lapsia. Andersonilla ja hänen aviomiehellään Michael Sloanilla on kaksi lasta, tytär Piper (-91) ja poika Griffin (-96). He asuvat nykyään Montrealissa, Quebecissä, Kanadassa, jonne he muuttivat Michaelin töiden takia.

Filmografia:


Aiheesta muualla

http://melissasueandersonfan.com/

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Melissa_Sue_Anderson&oldid=13112439”