Ero sivun ”Preteriti” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
pEi muokkausyhteenvetoa |
|||
| Rivi 1: | Rivi 1: | ||
'''Preteriti''' ({{k-la|praeteritum}} 'mennyt') on menneen ajan aikamuoto, joka ilmaisee selkeästi päättynyttä tapahtumista, mutta ei itsessään tämän ajankohtaa. |
'''Preteriti''' ({{k-la|praeteritum}} 'mennyt') on menneen ajan aikamuoto, joka ilmaisee selkeästi päättynyttä tapahtumista, mutta ei itsessään tämän ajankohtaa. |
||
Preteriti eroaa [[imperfekti]]stä siinä, että se ilmaisee päättynyttä toimintaa, jälkimmäinen taas – nimensä mukaisesti – lopputuloksen saavuttamisen tai tavoittelemisen suhteen epätäydellistä |
Preteriti eroaa [[imperfekti]]stä siinä, että se ilmaisee päättynyttä toimintaa, jälkimmäinen taas – nimensä mukaisesti – lopputuloksen saavuttamisen tai tavoittelemisen suhteen epätäydellistä toimintaa, joka ei välttämättä ole myöskään vielä päättynyt. Preteritin ja [[perfekti]]n välinen ero on puolestaan siinä, että perfekti määrittää selkeästi ajankohdan, johon verrattuna tekeminen on päättynyt. |
||
[[Suomen kieli|Suomen kielessä]] imperfekti tosiasiallisesti pitkälti vastaa preteritiä: Esimerkiksi verbin ''juosta'' imperfektin [[indikatiivi]]n ensimmäinen persoona ''juoksin'' ilmaisee, että juoksu on jo suoritettu loppuunsa, mutta ei sitä, milloin. Sen sijaan perfektistä ''olen juossut'' ei voida suoranaisesti päätellä, että juokseminen olisi päättynyt ilman, että lauseeseen liitetään muita, määritteleviä [[sana|sanoja]]. |
[[Suomen kieli|Suomen kielessä]] imperfekti tosiasiallisesti pitkälti vastaa preteritiä: Esimerkiksi verbin ''juosta'' imperfektin [[indikatiivi]]n ensimmäinen persoona ''juoksin'' ilmaisee, että juoksu on jo suoritettu loppuunsa, mutta ei sitä, milloin. Sen sijaan perfektistä ''olen juossut'' ei voida suoranaisesti päätellä, että juokseminen olisi päättynyt ilman, että lauseeseen liitetään muita, määritteleviä [[sana|sanoja]]. |
||
Versio 12. maaliskuuta 2013 kello 16.11
Preteriti (lat. praeteritum 'mennyt') on menneen ajan aikamuoto, joka ilmaisee selkeästi päättynyttä tapahtumista, mutta ei itsessään tämän ajankohtaa.
Preteriti eroaa imperfektistä siinä, että se ilmaisee päättynyttä toimintaa, jälkimmäinen taas – nimensä mukaisesti – lopputuloksen saavuttamisen tai tavoittelemisen suhteen epätäydellistä toimintaa, joka ei välttämättä ole myöskään vielä päättynyt. Preteritin ja perfektin välinen ero on puolestaan siinä, että perfekti määrittää selkeästi ajankohdan, johon verrattuna tekeminen on päättynyt.
Suomen kielessä imperfekti tosiasiallisesti pitkälti vastaa preteritiä: Esimerkiksi verbin juosta imperfektin indikatiivin ensimmäinen persoona juoksin ilmaisee, että juoksu on jo suoritettu loppuunsa, mutta ei sitä, milloin. Sen sijaan perfektistä olen juossut ei voida suoranaisesti päätellä, että juokseminen olisi päättynyt ilman, että lauseeseen liitetään muita, määritteleviä sanoja.
Romaanisissa kielissä ja venäjässä preteriti vastaa tarkimmin suomen imperfektiä; portugalin preteriti ilmaisee hetkellistä tapahtumaa tai tekoa, päättynyttä, johonkin lopputulokseen johtanutta toimintaa, imperfekti taas menneisyydessä säännöllisesti toistunutta, tapamaista (ei vain määrätyt kerrat toistunutta) tekemistä tai tapahtumista.
Esimerkiksi verbi jugar 'pelata':
- preteriti: Ontem eu joguei xadrez — 'pelasin eilen šakkia' (hetkellinen, yksittäinen tapahtuma)
- imperfekti: Quando eu era criança, jogava xadrez — 'kun olin lapsi, pelasin šakkia' (säännöllisesti toistunut, tapamainen tekeminen).
