Ero sivun ”Ajatushautomo” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa
p Botti poisti 41 Wikidatan sivulle d:q155271 siirrettyä kielilinkkiä
Rivi 38: Rivi 38:


[[Luokka:Ajatushautomot| ]]
[[Luokka:Ajatushautomot| ]]

[[ar:خلية تفكير]]
[[id:Wadah pemikir]]
[[bg:Мозъчен тръст]]
[[ca:Think tank]]
[[cs:Think tank]]
[[da:Tænketank]]
[[de:Denkfabrik]]
[[et:Mõttekoda]]
[[el:Δεξαμενή σκέψης]]
[[en:Think tank]]
[[es:Think tank]]
[[eo:Pensfabriko]]
[[eu:Think tank]]
[[fa:اندیشگاه]]
[[fr:Think tank]]
[[gl:Laboratorio de ideas]]
[[ko:싱크탱크]]
[[hr:Think tank]]
[[it:Think tank]]
[[he:צוות חשיבה]]
[[kk:Ғылыми орталық]]
[[lv:Domnīca]]
[[lt:Idėjų kalvė]]
[[hu:Agytröszt]]
[[nl:Denktank]]
[[ja:シンクタンク]]
[[no:Tankesmie]]
[[pl:Think tank]]
[[pt:Usina de ideias]]
[[ro:Think tank]]
[[ru:Аналитический центр]]
[[simple:Think tank]]
[[sk:Think tank]]
[[sh:Trust mozgova]]
[[sv:Tankesmedja]]
[[ta:மதியுரையகம்]]
[[vi:Think tank]]
[[tg:Андешгоҳ]]
[[uk:Аналітичні центри]]
[[zh-yue:智庫]]
[[zh:智庫]]

Versio 9. maaliskuuta 2013 kello 08.50

Ajatushautomo, joskus myös ajatusmylly tai ajatuspaja, (engl. think tank) on tutkimuslaitos tai muu organisaatio, joka kehittää ideoita ja ehdotuksia poliittisten, taloudellisten tai sotilaallisten kysymysten ratkaisemiseksi. Ajatusmyllyt koostuvat yleensä korkean tason tutkimukselle omistautuneista yksilöistä, jotka hyödyntävät tiiviistä yhteistyöstä koituvia synergiaetuja.

Think tankit ovat tulleet Eurooppaan Yhdysvalloista. Maailman suurimmissa think tankeissa voi olla satoja työntekijöitä; suomalaisissa keskimäärin pari kappaletta.[1] Useat kansalaisjärjestöt määrittelevät itsensä think and do -tankeiksi, eli ne harjoittavat tutkimus- ja kehitystoimintaa.

Ajatushautomot eri maissa

Yhdysvalloissa toimii satoja itsenäisiä tutkimuslaitoksia, jotka ovat usein erilaisten intressiryhmien rahoittamia. Ajatuspajoilla on ollut vuosikymmenten ajan merkittävä rooli amerikkalaisessa yhteiskunnallisessa keskustelussa ja päätöstenteossa.lähde? Tunnetuimpia laitoksia ovat markkinoiden vapautta ajava American Enterprise Institute, konservatiivinen Heritage ja liberaalimpia kantoja ottava Brookings. Yhdysvaltalaiset think tankit ovat usein sidoksissa joko republikaaneihin tai demokraatteihin, joskin on olemassa myös itsenäisiä laitoksia. Think and do -tankiksi itsensä määrittelee mm. amerikkalainen Rocky Mountain Institute.[2]

Britanniassa alkoi 1990-luvulla ajatushautomojen toinen aalto. Sen edustajat ovat puolueista riippumattomia, mutta määrittelevät usein itsensä keskusta-oikeistolaisiksi. Näitä ovat muun muassa IPPR, Demos UK, Young Foundation ja New Economics Foundation. Maassa toimii myös useita think and do -tankkia.

Saksalainen Heinrich-Böll-säätiö on vihreä think tank. Sillä on lähes 200 työntekijää.[3] Saksan sosialidemokraatteja lähellä olevalla Friedrich-Ebert-Stiftungilla on reilu 600 työntekijää, joista yli sata ulkomaantoimistoissaan ja noin 120 miljoonan euron vuosibudjetti.[4]

Ruotsissa toimiva mm. työväenliikkeen Arbetarrörelsens Tankesmedja, itsenäinen yleisvasemmistolainen Arenagruppen ja punavihreä Cogito. Cogitolla on yksi palkattu työntekijä, koordinaattori. Ajatustyötä tekee kahdeksanjäseninen hallitus. Cogito on julkaissut raportteja työn tarpeesta, ympäristöuudistusten vastustuksesta ja feminismistä.[5] Arbetarrörelsens Tankesmedja osallistuu julkiseen keskusteluun, järjestää seminaareja ja julkaisee raportteja ja politiikkasuosituksia mm. koulutus-, vero- ja työmarkkuinapolitiikasta.

Eurooppapuolueiden lähelle on perustettu ajatuspajoja, mm. sosialdemokraattien Foundation for European Progressive Studies ja konservatiivien Centre for European Studies.

Suomessa

Suomessa on sekä valtion valtio, elinkeinoelämän ja säätiöiden tuella että projektirahoituksella toimivia ajatushautomoita. Elinkeinoelämän valtuuskunta Eva edus­taa nä­ky­väs­ti yri­tys­maail­man maail­man­ku­vaa elin­kei­no­elä­män ra­hoil­la. Suo­men kak­si­kie­lis­tä kult­tuu­ria puo­lus­ta­va Mag­ma toi­mii ruot­sin­kie­lis­ten sää­tiöi­den tuen tur­vin, ja kan­sa­lais­yh­teis­kun­nan nä­kö­kul­maa ko­ros­ta­va De­mos Hel­sin­ki on va­kiin­nut­ta­nut paik­kan­sa it­se hank­ki­mal­laan pro­jek­ti­ra­hoi­tuk­sel­la.[6]

Suomessa valtio ryhtyi tukemaan ajatushautomoita vuonna 2005, jonka jälkeen puolueet alkoivat perustaa niitä. Valtion tuen määrä on pysynyt 500 000 eurossa. Ai­na­kaan tä­hän men­nes­sä ajatushautomoista valtion tuella toimivat ja puolueita lähellä olevat ei­vät ole täyt­tä­neet nii­hin koh­dis­tu­nei­ta odo­tuk­sia. Vaik­ka useis­sa aja­tus­hau­to­mois­sa on teh­ty aa­te­poh­jal­ta pon­nis­ta­vaa tut­ki­mus- ja sel­vi­tys­työ­tä, koot­tu jul­kai­su­ja ja jär­jes­tet­ty kes­kus­te­lu­ti­lai­suuk­sia, hau­to­mois­ta ei ole tul­lut ylei­sen yh­teis­kun­nal­li­sen kes­kus­te­lun moot­to­rei­ta. Näin aja­tus­hau­to­moi­den jul­kai­sut ja ti­lai­suu­det ylit­tä­vät jos­kus uu­tis­kyn­nyk­sen ja he­rät­tä­vät toi­si­naan yleis­tä kiin­nos­tus­ta, mut­ta en­si­si­jai­ses­ti ne pu­hut­te­le­vat oman puo­lueen ak­tii­ve­ja.[7]

Yksi suomalaisten ajatuspajojen menestyneimmistä tuotteista on e2:n järjestämät Lunchbreaking news -nimiset keskustelutilaisuudet[1]. Vasemmistofoorumin tuottama, General Intellect -osuuskunnan kirja Vasemmisto etsii työtä (Like, 2008) herätti laajalti huomiota. Kirja käsittelee vasemmiston uudistumistarvetta jälkiteollisessa yhteiskunnassa, jossa tuotanto on tietointensiivistä, työ on laajentunut kaikkialle ja työväki ei enää ole kulttuurisesti yhtenäinen ryhmä. Vasemmistofoorumi on kesään 2011 mennessä tuottanut itse yhteensä viisi kirjaa, jotka ovat ilmestyneet kaupallisten kustantajien julkaisemina; lisäksi Vasemmistofoorumi on keväällä 2010 käynnistänyt tieteellis-yhteiskunnallisen Peruste-aikakauskirjan julkaisemisen. Perusteesta on kesään 2011 mennessä ilmestynyt kolme teemanumeroa: Omistus, Arvo ja Puolue.

Markku Pyykkölän mukaan "Näin pienillä resursseilla ei päästä julkisille mielipidemarkkinoille."[1] Ruurik Holmin mukaan "Kolmen suurimman puolueen think tankien valtionrahoitus on kohtuullisella tasolla, mutta pienemmät eivät pärjää alkuunkaan. Tämä on demokratian kannalta ongelma."[1] Karina Jutilan mukaan Suomessa on markkinoita enintään 2-3:lle think tankille.[1]

Kaikki vuoden 2005 jälkeiset puoluesidonnaiset ajatushautomot tuottavat julkaisuja ja raportteja, järjestävät seminaareja ja keskustelutilaisuuksia. Eräät tuottavat tietoa julkiseen keskusteluun: sellaisia ovat esimerkiksi Kalevi Sorsa -säätiö ja e2. Jotkut tekevät yhteistyötä muiden hautomoiden kanssa. Toiset taas tukevat puolueensa toimintaa, kuten kokoomuspohjainen Suomen Toivo -ajatuspaja. Puolueet eivät suoraan sanele tutkimusaiheita, mutta aiheet valikoituvat samansuuntaisiksi kuin puolueen intressit.[1] Useimpien ajatushautomoiden poliittisuus on pikemminkin tietyn aatesuunnan edustamista kuin varsinaista puoluepolitiikkaa.

Lähteet

  1. a b c d e f Rantanen, Miska: Puolueiden ajatushautomot pohtivat minimimiehityksellä. Helsingin Sanomat 7.7.2008
  2. [1]
  3. Vhreälanka.fi Ajatusten iso paja. 2.2.2007
  4. [2]
  5. Vihreälanka.fi Materialismin murtaja. 2.2.2007
  6. hs.fi Vieraskynä: Ajatushautomoiden idea on hämärtymässä 4.6.2012
  7. hs.fi Vieraskynä: Ajatushautomoiden idea on hämärtymässä 4.6.2012

Aiheesta muualla