Rocky Mountain Institute

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Rocky Mountain Institute (RMI) on voittoa tuottamaton yhdysvaltalainen tutkimus- ja konsulttiyritys[1], omien sanojensa mukaan puolueeton "think and do tank" [2]. Se perustettiin vuonna 1982[3] "vaalimaan voimavarojen tehokasta ja kestävää käyttöä"[1]. Sen perustajia on Amory Lovins.

Rakennus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

RMI:n päämaja toimii Amory Lovinsin kotina[1]. Se on 372 neliömetrin suuruinen hiekkakivipintainen rakennus, joka sijaitsee 2 164 metriä merenpinnan yläpuolella[1].

RMI:n rakennus pystytettiin läntiseen Coloradoon[4]. Snowmass valittiin paikaksi, koska ympäristö oli kaunis ja puhdas mutta infrastruktuuri tehokas; koska kohdeyleisö asui siellä tai halusi tulla sinne, eikä heidän luokseen siis tarvinnut matkustaa; ja koska paikka houkutteli lahjakasta työväkeä[4].

Rakennus tehtiin näytteeksi energiatehokkuudesta[4]. Energiankäytön suunnittelusta vastasi Lovins itse[1]. Rakennuksessa ei ole lämmitys- tai ilmastointijärjestelmää ja kuitenkin se on mukava -44 celsiusasteesta +32°C asti[1]. Seinissä on tavalliseen nähden kaksinkertainen eristys; ovet puolestaan ovat 4–6-kertaiset verrattuna vaadittuun[1]. Talossa on R19-ikkunat, jotka näyttävät kaksoislasilta, maksavat vähemmän kuin kolminkertainen lasi, mutta eristävät kuin 19-kertainen[5]. Kodinkoneet ovat energiatehokkaita: esimerkiksi jääkaappi kuluttaa vain 8% tavallisen jääkaapin käyttämästä sähköstä[6]. Säästötoimenpiteet maksoivat itsensä takaisin kymmenessä kuukaudessa vuoden 1983 tekniikalla[4]. Rakennus on sähkön suhteen lähes omavarainen[4]. Sähkölasku olisi keskimäärin 5 dollaria kuussa, mutta aurinkopaneelit tuottavat 5–6 kertaa sen verran[1]. Aurinkoisina kuukausina talo tuottaa rahaa myymällä ylimääräisen virran sähköverkkoon[1].

Rakennus käyttää vain prosentin normaalisti kuluvasta lämmitysenergiasta, 1/10 sähköstä ja ½ vedestä[4]. Aurinkoenergia tuottaa 99 prosenttia tilan ja veden lämmityksestä[1]. Kaikkein kylmimpinäkin päivinä rakennuksen lämmönlähteeksi riittää kaksi pientä puuhellaa[3]. Lovins sanoo: "Useimpina iltoina taloa lämmittää 50-wattinen koira. Kylmimpinä öinä säädämme sen 100-wattiseksi palloa heittämällä."[1] Koiran ovi on viimanpitävä[6].

Rakennus on suunnattu etelään ja katettu seitsemää eri tyyppiä edustavilla aurinkokennoilla[3]. Sen kivinen rakenne imee ja luovuttaa lämpöä[3]. Lämpö varastoidaan kuukausien ajaksi[6]. Lovinsin asuntoon kuuluu auringon voimalla lämpenevä kylpyamme[1].

Rakennuksessa on lämpöä keräävä kasvihuone[6]. Kasvihuoneessa on kalalampi ja vesiputous[3]. Se on trooppinen puutarha, jossa kasvaa banaaneja ja papaijoja[1]. RMI:n päämajassa saadaan säännöllisesti banaanisatoja pelkän auringonvalon voimalla, vaikka lämpötila ulkona laskee toisinaan -44°C tienoille[7], halla voi tulla vuoden jokaisena päivänä ja talvella aurinko saattaa olla pilvessä 39 päivää yhteen menoon[8]. Banaanisatoja voidaan korjata jopa talvipäivänseisauksen aikaan[8].

Toiminta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lovinsin mukaan laitoksessa havaittiin, että kehittyneen teknologian, markkinavoimien luovan käytön, aikidon periaatteella toimivan politiikan ja yhteisön toiminnan organisoinnin yhdistäminen ratkaisi useita ongelmia samalla kerralla synnyttämättä uusia ongelmia ja suojeli usein ympäristöä rahallisesti tuottoisalla tavalla.[7] RMI on kehittänyt aineistoja, joiden avulla alueellista kestävän talouden kehitystä voidaan edistää ruohonjuuritasolla.[7]

1990-luvun lopulla RMI:stä pyrittiiin tekemään yritysmäisempi laitos, joka kykenisi toimimaan myös ilman Lovinsia. Muutos oli vaikea. Sen aiheuttamat kustannukset veivät RMI:n tilin miinukselle vuosina 2001–2002. Muutoksesta aiheutui myös riitoja, joiden seurauksena Hunter Lovins erotettiin RMI:stä. Nykyään RMI:n toiminta on tasapainottunut, mutta Amory Lovinsin on sanottu olevan sen toiminnalle keskeisempi kuin koskaan.[3]

Nykyään Instituutilla on ympäri maan noin 80[4]–100[2] työntekijää. RMI on 5 000 000 dollarin järjestö[1].

RMI:n yhteistyökumppaneina on ollut yli 80 yritystä Fortune 500:sta[2]. Sen asiakkaita ovat mm. Shell, Coca-Cola ja Texas Instruments, jotka maksavat konsultoinnista jopa $20 000 päivässä[3]. Sen asiakkaita ovat myös Chevron[2], Pentagon, Oberlin College, Valkoinen talo, ja Sydneyn olympialaiset[9].

RMI:n hankkeisiin kuuluu mm. New Yorkin Condé Nast -rakennuksen hyväksi tehty työ, jonka ansiosta 40% kalliista LVI-laitteista voitiin poistaa[9].

Vuonna 2006 RMI lyöttäytyi yhteen Wal-Martin kanssa sen rekka-autojen energiatehokkuuden kohentamiseksi huolimatta Wal-Martin henkilöstöongelmista. Nyt Wal-Mart asentaa 6800:aan autoonsa RMI:n kehittämät järjestelmät, joiden avulla autot, jotka aiemmin kuluttivat 39.2 litraa sadalla kilometrillä, kuluttavat enää 13.1 – 14.7 l/100km ja säästävät Wal-Martille vuosittain n. 500 miljoonaa dollaria. [2] Lovins sanoo laskeneensa, että vuoteen 1995 mennessä RMI oli pienentänyt Yhdysvaltojen energialaskua 160 mrd. dollaria vuodessa[7].

RMI:n tehtävä on saattaa teoria käytäntöön ja tässä tarkoituksessa RMI synnyttää itsestään yrityksiä: Fiberforge myy hiilikuituosia autonvalmistajien alihankkijoille; Bright Automotive kehittää tekniikkaa ladattaviin hybridiautoihin, ja irtautunee RMIstä vuonna 2009.[10]

RMI:llä on myös E SOURCE -niminen tytäryhtiö Coloradon Boulderissa[7]. Siellä tutkitaan ja kehitetään uusien ja vanhojen rakennusten energiatehokkuutta. Työn tavoitteena ovat rakennukset, jotka tuottavat enemmän energiaa kuin käyttävät.[4]

Lisäksi RMI:llä on haara Havaijilla[1].

Tähän mennessä spin off -yrityksiä on syntynyt neljä[2].

Amory Lovins toimi RMI:n toimitusjohtajana vuoteen 2007. Nykyään hän on instituutin päätutkija ja puheenjohtaja. RMI:n nykyinen toimitusjohtaja on Michael Potts.[11]

Vuodesta 1990 lähtien Lovins on johtanut viisinkertaisesti nykyistä tehokkaamman auton kehitystyötä ja vetytalouteen siirtymisen strategian kehitystä[12]. Lovins on komposiittimateriaaliyhtiö Fiberforgen puheenjohtaja[13].

Linkit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h i j k l m n o Lambert, Craig: The Hydrogen-Powered Future. Harvard Magazine 2004
  2. a b c d e f http://www.usnews.com/articles/news/best-leaders/2008/11/19/americas-best-leaders-amory-lovins-energy-scientist.html
  3. a b c d e f g Feder, Barnaby: Iconoclast Gets Consultant Fees To Tell Big Oil It's Fading Fast. New York Times 28.2.2004
  4. a b c d e f g h Volvo Environment Prize saatemateriaalit, video os. Environment Prize
  5. http://www.motherjones.com/interview/2008/05/interview-let-the-little-guys-play.html
  6. a b c d Living the Ecological Life
  7. a b c d e David Kupfer: Amory Lovins – Rocky Mountain Institute researcher – Interview. The Progressive, 1995
  8. a b Hamilton, Tyler: An interview with Amory Lovins. The Star 22.10.2006
  9. a b Green Buildings. Harvard Magazine 2004
  10. The frugal cornucopian The Economist Technology Quarterly. 4.9.2008. Englanti ja Wales: The Economist Newspaper Limited. Viitattu 21.9.2008.
  11. RMI lehdistötiedote pdf
  12. Oil Endgame
  13. reinventing the Wheels