Ero sivun ”Radium” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Ei muokkausyhteenvetoa |
p r2.7.2) (Botti lisäsi: am:ራዲየም |
||
| Rivi 62: | Rivi 62: | ||
[[als:Radium]] |
[[als:Radium]] |
||
[[am:ራዲየም]] |
|||
[[ar:راديوم]] |
[[ar:راديوم]] |
||
[[an:Radio (elemento)]] |
[[an:Radio (elemento)]] |
||
Versio 23. syyskuuta 2012 kello 18.54
| |||||
| Yleistä | |||||
| Nimi | Radium | ||||
| Tunnus | Ra | ||||
| Järjestysluku | 88 | ||||
| Luokka | metalli | ||||
| Lohko | s | ||||
| Ryhmä | 2, maa-alkalimetalli | ||||
| Jakso | 7 | ||||
| Tiheys | 5,500 · 103 kg/m3 | ||||
| Kovuus | - (Mohsin asteikko) | ||||
| Väri | hopeisen, metallisen valkoinen | ||||
| Löytövuosi, löytäjä | 1898, Marie Curie ja Pierre Curie | ||||
| Atomiominaisuudet | |||||
| Atomipaino (Ar) | (226) | ||||
| Atomisäde, mitattu (laskennallinen) | 215 (-) pm | ||||
| Orbitaalirakenne | [Rn] 7s2 | ||||
| Elektroneja elektronikuorilla | 2, 8, 18, 32, 18, 8, 2 | ||||
| Hapetusluvut | +II | ||||
| Kiderakenne | tilakeskeinen kuutiollinen | ||||
| Fysikaaliset ominaisuudet | |||||
| Olomuoto | kiinteä | ||||
| Sulamispiste | 973 K (700 °C) | ||||
| Kiehumispiste | 2010 K (1737 °C) | ||||
| Moolitilavuus | 41,09 · 10−3 m3/mol | ||||
| Höyrystymislämpö | 113 kJ/mol | ||||
| Sulamislämpö | 8,5 kJ/mol | ||||
| Höyrynpaine | 100 Pa 1037 K:ssa | ||||
| Muuta | |||||
| Elektronegatiivisuus | 0,9 (Paulingin asteikko) | ||||
| Ominaislämpökapasiteetti | luotettavaa dataa ei saatavissa kJ/(kg K) | ||||
| Sähkönjohtavuus | (20 °C) 1 · 106 S/m | ||||
| Lämmönjohtavuus | (300 K) 18,6 W/(m·K) | ||||
| Tiedot normaalilämpötilassa ja -paineessa | |||||
Radium (lat. radium) on maa-alkalimetalleihin kuuluva alkuaine, jonka kemiallinen merkki on Ra, järjestysluku 88 ja CAS-numero 7440-14-4. Se on radioaktiivinen, hopeanvalkoinen, pehmeä metalli, jonka elektronegatiivisuus on 0,9 ja ensimmäinen ionisoitumisenergia 510 kJ/mol. Sen löysivät Pierre ja Marie Curie vuonna 1898 Joachimsthalin (nyk. Jáchymovin) pikivälkkeestä. Kymmenestä tonnista pikivälkettä saatiin kuitenkin vain milligramma radiumia.[1]
Radium muistuttaa kemiallisilta ominaisuuksiltaan bariumia[1], mutta on sitä reaktiivisempaa. Radiumyhdisteet värjäävät liekin voimakkaan punaiseksi. Radiumin sukulaisuus kalsiumin kanssa lisää sen vaarallisuutta ihmiselle, sillä se voi kulkeutua luustoon kalsiumin sijaan ja aiheuttaa syöpää. Radiumia käytettiin itsevalaisevissa maaleissa muun muassa kelloissa, kompasseissa ja erilaisissa mittareissa, kunnes sen vaarallisuus huomattiin.[2]
Radiumilla on 25 tunnettua isotooppia, jotka kaikki ovat radioaktiivisia. Niistä neljää esiintyy luonnossakin uraania tai toriumia sisältävissä mineraaleissa, koska ne ovat näistä alkuaineista alkavien hajoamissarjojen välijäseniä. Yleisin ja pitkäikäisin radiumisotooppi on U-238:sta alkavaan hajoamissarjaan kuuluva Ra-226, jonka puoliintumisaika on 1602 vuotta. Sitäkin on luonnossa vain hivenmääriä, sillä se hajoaa edelleen radoniksi ja se taas erinäisten muiden välivaiheiden (Po-218, Pb-214, Bi-214, Po-214, Pb-210, Bi-210, Po-210) kautta lopulta lyijyksi (Pb-206).[3]
Kemiallisen reaktiivisuutensa vuoksi radium ei esiinny luonnossa vapaana alkuaineena vaan ainoastaan yhdisteinä.
Kun radium löydettiin, sitä markkinoitiin lähes ihmelääkkeenä. Varsinkin 1920-luvulla radioaktiivisuutta pidettiin keholle hyödyllisenä, vaikka sen vaarallisuuskin jo tunnettiin. Radiumia myytiin mitä erilaisimpina valmisteina, joiden pitoisuus oli niin suuri, että pitkäaikainen käyttö oli usein hengenvaarallista.[4] Radiumneuloja istutettiin myös syöpäkasvaimiin, jolloin niistä lähtenyt säteily tuhosi syöpäsolut.[1] Nykyisin säteilysuojelulainsäädäntö rajoittaa ankarasti sen ja muidenkin radioaktiivisten aineiden käyttöä.[5][6] Lääketieteellisessä sädehoidossakin radiumin ovat pitkälti syrjäyttäneet keinotekoiset radioaktiiviset aineet kuten Co-60 ja Cs-137.
Viitteet
- ↑ a b c Marko Hamilo: Radiumista syöpähoitoja jo 1900-luvun alussa Helsingin Sanomat 15.11.2005. Viitattu 14.7.2010.
- ↑ Säteilevät kuluttajatuotteet Säteilyturvakeskus (sivu 322, Itsevalaisevat tuotteet). Viitattu 14.7.2010.
- ↑ Luonnon radioaktiivisia aineita sisältävät mineraalit (kaaviot hajoamissarjoista sivulla 5) (pdf) Säteilyturvakeskus. Viitattu 14.7.2010.
- ↑ Säteilevät kuluttajatuotteet Säteilyturvakeskus (sivu 321, Entisaikojen "terveystuotteet"). Viitattu 14.7.2010.
- ↑ Säteilylaki (592/1991) finlex.fi. Viitattu 14.7.2010.
- ↑ Säteilyasetus (1512/1001) finlex.fi. Viitattu 14.7.2010.
Aiheesta muualla
- Luettelo radiumin isotoopeista The Isotopes Project Home Page (englanniksi)