Ero sivun ”Pajulintu” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Selaa historiaa interaktiivisesti
(Näytä kaikki arviointia odottavat muutokset)
[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
Luckas-bot (keskustelu | muokkaukset)
297 546 muokkausta
p r2.7.1) (Botti lisäsi: vi:Chích liễu
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 27: Rivi 27:
Pajulintu on kellanvihertävä, mahapuoleltaan valkoinen. Sen tunnistaa selvästi näkyvistä silmäkulmajuovista. Nuori lintu on alapuolelta keltainen. Jalat ovat vaaleat, rusehtavat. Sukupuolet ovat samanvärisiä, koiras on hieman suurempi. Pituus on 11–13 cm, siipien kärkiväli 19 cm, paino noin 8–10 g.
Pajulintu on kellanvihertävä, mahapuoleltaan valkoinen. Sen tunnistaa selvästi näkyvistä silmäkulmajuovista. Nuori lintu on alapuolelta keltainen. Jalat ovat vaaleat, rusehtavat. Sukupuolet ovat samanvärisiä, koiras on hieman suurempi. Pituus on 11–13 cm, siipien kärkiväli 19 cm, paino noin 8–10 g.


{{kuuntele rivillä|Phylloscopus trochilus 2.ogg|Ääni}} on vieno ”hyyit”, hieman hempeämpi kuin [[tiltaltti|tiltaltin]] ääni. {{kuuntele rivillä|Phylloscopus rochilus.ogg|Laulu}} on vieno, surumielinen, haikea säe, joka on rakenteeltaan samantapainen kuin [[peippo|peipon]], mutta mollissa.<ref>{{Verkkoviite| Osoite=http://www.luontoliitto.fi/kevatseuranta/pajulintu.html | Nimeke = Kevätseuranta:Pajulintu | Julkaisija = Luonto-Liitto | Ajankohta = 2007 | Viitattu = 23.3.2008}}</ref>
{{kuuntele rivillä|Phylloscopus trochilus 2.ogg|Ääni}} on vieno ”hyyit”, hieman hempeämpi kuin [[tiltaltti|tiltaltin]] ääni. {{kuuntele rivillä|Phylloscopus rochilus.ogg|Laulu}} on vieno, surumielinen, haikea säe, joka on rakenteeltaan samantapainen kuin [[peippo|peipon]].<ref>{{Verkkoviite| Osoite=http://www.luontoliitto.fi/kevatseuranta/pajulintu.html | Nimeke = Kevätseuranta:Pajulintu | Julkaisija = Luonto-Liitto | Ajankohta = 2007 | Viitattu = 23.3.2008}}</ref>


Vanhin suomalainen [[rengastus|rengastettu]] pajulintu on ollut kuusi vuotta, yhdeksän kuukautta ja 19 päivää vanha.<ref>Rengastajatoimikunta 2007: Rengastajan vuosikirja 2006. - Rengastustoimisto. Helsinki.</ref> Euroopan vanhin on ollut [[Yhdistynyt kuningaskunta|brittiläinen]] 11 vuoden ja yhdeksän kuukauden ikäinen yksilö.<ref>[http://www.euring.org/data_and_codes/longevity-voous.htm EURING]</ref>
Vanhin suomalainen [[rengastus|rengastettu]] pajulintu on ollut kuusi vuotta, yhdeksän kuukautta ja 19 päivää vanha.<ref>Rengastajatoimikunta 2007: Rengastajan vuosikirja 2006. - Rengastustoimisto. Helsinki.</ref> Euroopan vanhin on ollut [[Yhdistynyt kuningaskunta|brittiläinen]] 11 vuoden ja yhdeksän kuukauden ikäinen yksilö.<ref>[http://www.euring.org/data_and_codes/longevity-voous.htm EURING]</ref>

Versio 24. toukokuuta 2012 kello 17.26

Pajulintu
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Varpuslinnut Passeriformes
Heimo: Kertut Sylviidae
Suku: Uunilinnut Phylloscopus
Laji: trochilus
Kaksiosainen nimi

Phylloscopus trochilus
(Linnaeus, 1758)

Alalajit
  • P. t. acredula
  • P. t. trochilus
  • P. t. yakutensis
Katso myös

  Pajulintu Wikispeciesissä
  Pajulintu Commonsissa

Pajulintu eli uunilintu (Phylloscopus trochilus) on kerttujen heimoon kuuluva varpuslintu. Se on Suomen yleisin lintulaji, mutta vaatimattoman ulkonäkönsä ja piileskelevän elämäntapansa ansiosta se ei ole kovin tunnettu.

Koko ja ulkonäkö

Pajulintu on kellanvihertävä, mahapuoleltaan valkoinen. Sen tunnistaa selvästi näkyvistä silmäkulmajuovista. Nuori lintu on alapuolelta keltainen. Jalat ovat vaaleat, rusehtavat. Sukupuolet ovat samanvärisiä, koiras on hieman suurempi. Pituus on 11–13 cm, siipien kärkiväli 19 cm, paino noin 8–10 g.

Phylloscopus trochilus 2.ogg Ääni (ohje) on vieno ”hyyit”, hieman hempeämpi kuin tiltaltin ääni. Phylloscopus rochilus.ogg Laulu (ohje) on vieno, surumielinen, haikea säe, joka on rakenteeltaan samantapainen kuin peipon.[2]

Vanhin suomalainen rengastettu pajulintu on ollut kuusi vuotta, yhdeksän kuukautta ja 19 päivää vanha.[3] Euroopan vanhin on ollut brittiläinen 11 vuoden ja yhdeksän kuukauden ikäinen yksilö.[4]

Vanhalla pajulinnulla on täydellinen sulkasato heinä-elokuussa. Sulkasadon kesto on noin puolitoista kuukautta. Talvehtimisalueellaan sekä vanhat että nuoret pajulinnut sulkivat täydellisesti, joten keväällä niiden saapuessa Suomeen ei ikäluokkia voi erottaa toisistaan. Aikuinen pajulintu vaihtaa siis kaikki höyhenensä kahdesti vuodessa.[5]

Levinneisyys

Pajulinnun pesimisalueita ovat Pohjois- ja Keski-Eurooppa sekä Aasia. Euroopassa arvioidaan olevan 35–46 miljoonaa paria.[6] Suomessa pesii koko maassa 8–13 miljoonaa paria,[7] ja pajulintu on Suomen runsain pesimälintu.[8] Yleisimmän linnun paikkaa piti aiemmin peippo, mutta maiseman muutokset, kuten soiden ojitus, laidunnuksen vähenemisestä seurannut lehtipuuston lisääntyminen ja rantojen pusikoituminen, ovat suosineet pajulinnun pesimäympäristöjä.[9] Pajulintu on yleinen koko maassa Tunturi-Lappia myöten, kun taas peippo on Etelä-Suomen runsain lintu.

Pajulintu on muuttolintu, jonka talvehtimisalueena on Saharan eteläpuolinen Afrikka ja Arabian niemimaa. Syysmuutto tapahtuu elo-syyskuussa, viimeisiä yksilöitä tavataan vielä lokakuun puolivälissä. Keväällä ensimmäiset pajulinnut saapuvat huhtikuun lopulla, pääjoukot toukokuun puolivälin jälkeen ja muutto päättyy vähitellen juhannukseen mennessä.

Pajulinnusta on erotettu kolme alalajia: nimialalaji Phylloscopus trochilus trochilus, jota tavataan Keski- ja Etelä-Euroopassa, itäsiperialainen Phylloscopus trochilus yakutensis, joka on päälajia suurempi ja harmaampi, sekä Pohjois-Euroopan ja Länsi-Siperian Phylloscopus trochilus acredula, joka on näiden kahden väliltä.[10]

Elinympäristö

Pajulintujen elinympäristöä ovat kaikenlaiset metsät, joissa on seassa lehtipuita ja riittävästi suojaavaa aluskasvillisuutta. Elinalueeksi soveltuvat myös pensaikot, puutarhat ja pihat ulkosaaristoa ja tunturikoivikoita myöten.[11]

Lisääntyminen

Pajulintu tekee uunimaisen pesänsä maahan, tavallisesti mättään tai kannon kupeeseen. Kulkuaukko on pesän sivulla. Muninta alkaa Etelä-Suomessa toukokuun lopulla ja touko-kesäkuun vaihteessa. Pajulintu munii 5–7 valkoista, pilkukasta munaa, joita naaras hautoo 12–14 päivää. Molemmat emot osallistuvat poikasten ruokkimiseen ja hoitamiseen. Poikaset alkavat lentää 14–18 päivän ikäisinä. Pesii yleisesti kaksi kertaa kesän aikana.

Ravinto

Pajulintu on pääasiallisesti hyönteissyöjä, mutta syyskesällä myös marjat ja hedelmät maistuvat sille.

Lähteet

  1. ↑ Phylloscopus trochilus IUCN Red List of Threatened Species. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. (englanniksi)
  2. ↑ Kevätseuranta:Pajulintu 2007. Luonto-Liitto. Viitattu 23.3.2008.
  3. ↑ Rengastajatoimikunta 2007: Rengastajan vuosikirja 2006. - Rengastustoimisto. Helsinki.
  4. ↑ EURING
  5. ↑ Svensson, Lars 1997: Euroopan varpuslinnut - sukupuolen ja iän määritys. - Lintutieto. Jyväskylä. ISBN 951-95560-8-7
  6. ↑ Willow WarblerPhylloscopus trochilus 1999. Birdguides.
  7. ↑ Linnut mittaavat ympäristöä 9.3.2003. YLE Pallo Hallussa.
  8. ↑ Mitkä ovat Suomen yleisimmät pesimälinnut? Birdlife Suomi.
  9. ↑ Suomen Luonto-lehti, 2003
  10. ↑ Races of Phylloscopus trochilus Congleton birding, UK.
  11. ↑ Lintuatlas

Aiheesta muualla

Malline:Link LA

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Pajulintu&oldid=11672893”