Ero sivun ”Eliel Aspelin-Haapkylä” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Eliel Aspelin-Haapkylän jälkeläinen on näyttelijä Minna Haapkylä. |
tiedeakatemian linkki -> suomalainen tiedeakatemia |
||
| Rivi 1: | Rivi 1: | ||
'''Eliel Aspelin-Haapkylä''' ([[9. lokakuuta]] [[1847]] – [[11. tammikuuta]] [[1917]]<ref name="lop">Saarenheimo 1997.</ref>) oli [[Suomi|suomalainen]] professori, valtioneuvos ja kulttuurintutkija. Hän toimi [[Helsingin yliopisto]]n [[estetiikka|estetiikan]] professorina ja [[Tiedeakatemia]]n ensimmäisenä puheenjohtajana. Hän oli fennomaani, suomalaisen kirjallisuudentutkimuksen ja taiteen tutkimuksen kehittäjä sekä [[Kirjallisuuskritiikki|kirjallisuuskriitikko]] <ref>http://www.sibelius.fi/suomi/suku_perhe/suku_aikalaisia.htm</ref>. |
'''Eliel Aspelin-Haapkylä''' ([[9. lokakuuta]] [[1847]] – [[11. tammikuuta]] [[1917]]<ref name="lop">Saarenheimo 1997.</ref>) oli [[Suomi|suomalainen]] professori, valtioneuvos ja kulttuurintutkija. Hän toimi [[Helsingin yliopisto]]n [[estetiikka|estetiikan]] professorina ja [[Suomalainen Tiedeakatemia|Tiedeakatemia]]n ensimmäisenä puheenjohtajana. Hän oli fennomaani, suomalaisen kirjallisuudentutkimuksen ja taiteen tutkimuksen kehittäjä sekä [[Kirjallisuuskritiikki|kirjallisuuskriitikko]] <ref>http://www.sibelius.fi/suomi/suku_perhe/suku_aikalaisia.htm</ref>. |
||
Aspelin-Haapkylän laajin kirjallinen työ oli neliosainen ''Suomalaisen teatterin historia'' (1906–1910). Hän kirjoitti myös useita elämäkertoja ja julkaisi ensimmäisen suomenkielisen taidehistorian alan väitöskirjan. Aspelin-Haapkylä toimi myös ''[[Valvoja]]n'', ''[[Aika (lehti)|Ajan]]'' ja ''[[Uusi Suometar|Uuden Suomettaren]]'' avustajana.<ref name="lop"/> |
Aspelin-Haapkylän laajin kirjallinen työ oli neliosainen ''Suomalaisen teatterin historia'' (1906–1910). Hän kirjoitti myös useita elämäkertoja ja julkaisi ensimmäisen suomenkielisen taidehistorian alan väitöskirjan. Aspelin-Haapkylä toimi myös ''[[Valvoja]]n'', ''[[Aika (lehti)|Ajan]]'' ja ''[[Uusi Suometar|Uuden Suomettaren]]'' avustajana.<ref name="lop"/> |
||
Versio 23. kesäkuuta 2011 kello 11.19
Eliel Aspelin-Haapkylä (9. lokakuuta 1847 – 11. tammikuuta 1917[1]) oli suomalainen professori, valtioneuvos ja kulttuurintutkija. Hän toimi Helsingin yliopiston estetiikan professorina ja Tiedeakatemian ensimmäisenä puheenjohtajana. Hän oli fennomaani, suomalaisen kirjallisuudentutkimuksen ja taiteen tutkimuksen kehittäjä sekä kirjallisuuskriitikko [2].
Aspelin-Haapkylän laajin kirjallinen työ oli neliosainen Suomalaisen teatterin historia (1906–1910). Hän kirjoitti myös useita elämäkertoja ja julkaisi ensimmäisen suomenkielisen taidehistorian alan väitöskirjan. Aspelin-Haapkylä toimi myös Valvojan, Ajan ja Uuden Suomettaren avustajana.[1]
Vuonna 1890 Eliel Aspelin-Haapkyläoli mukana perustamassa kustannusosakeyhtiö Otavaa. Hän oli Aleksis Kiven henkilökohtainen tuttu ja tukija, ja toi esille myös mm. Minna Canthin ja Jalmari Finnen teoksia. Hän keräsi merkittävän kokoelman suomalaista kuvataidetta, jonka lahjoitti Ateneumin taidemuseolle.
Eliel Aspelin-Haapkylän jälkeläinen on näyttelijä Minna Haapkylä.
Viitteet
- ↑ a b Saarenheimo 1997.
- ↑ http://www.sibelius.fi/suomi/suku_perhe/suku_aikalaisia.htm
Lähteet
- Saarenheimo, Eero: Eliel Aspelin-Haapkylä Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. 1997–. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Viitattu 4.1.2010.
