Vanhojapoikia viiksekkäitä
 |
Tätä artikkelia on ehdotettu hyväksi artikkeliksi. Hyvä artikkeli -merkinnän on tarkoitus kertoa, että yhteisön mielestä artikkeli on keskitasoa parempi. Artikkelin ehdokassivulla voit ottaa asiaan kantaa.
|
| ”Vanhojapoikia viiksekkäitä” Juha Vainio & Hyvän Tuulen Laulajat | ||
|---|---|---|
| ||
| Singlen tiedot | ||
| Albumilta | Sellaista elämä on | |
| Äänitetty | 1982 Takomo-Studioilla Helsingissä | |
| Julkaistu | 1982 | |
| Tuottaja(t) | Jaakko Salo | |
| Tyylilaji | iskelmä | |
| Kesto | 03.00 | |
| Levy-yhtiö | Finndisc, Delta | |
| Juha Vainion muut singlet | ||
| ”Yleisessä saunassa” 1982 |
”Vanhojapoikia viiksekkäitä” 1982 |
”Ei ole Kööpenhamina kuin ennen” 1983 |
Vanhojapoikia viiksekkäitä on Juha ”Watt” Vainion säveltämä, sanoittama ja yhdessä Hyvän Tuulen Laulajien kanssa esittämä ikivihreä[1] kappale vuodelta 1982. Se on Vainion vuonna 1983 julkaistun Sellaista elämä on -albumin avauskappale[2] ja on Vainion tunnetuimpia kappaleita.[1] Vanhojapoikia viiksekkäitä julkaistiin singlenä syksyllä 1982,[3] ja sen b-puolella oli ”Eräänlainen sotaveteraani”.[4]
Kappale osallistui Syksyn säveleen, mutta kansan raati ei pitänyt siitä. Kappale ei päässyt finaaliin saakka, mutta se esitettiin kuitenkin Syksyn sävelen karsittujen kappaleiden joukossa, ja kappaleesta tuli suosittu.[1]
Tarina
Kappaleessa kerrotaan huuliharppua soittavasta vanhastapojasta Nestori Miikkulaisesta sekä hänen norppaystävästään, joka myös on jäänyt ilman elämänkumppania. Laulussa päivitellään paljon vanhojenpoikien yksinäisyyttä, mutta sanoista käy ilmi myös norpan ja miehen ystävyys.
Kappaleen nimi, Vanhojapoikia viiksekkäitä, viittaa Nestori Miikkulaiseen ja norppaan, jotka molemmat ovat viiksekkäitä vanhojapoikia. Nimi kirjoitetaan usein väärin muodossa Vanhoja poikia viiksekkäitä, jolloin merkitys on aivan erilainen; vanhapoika tarkoittaa tavallisen naimaiän ohittanutta naimatonta miestä.[5] Tässä muodossa nimi esiintyy kerran muun muassa vuonna 2008 julkaistun Legendan laulut – Kaikki levytykset 1963–1990 -kokoelman kirjassa.[2]
Laulun synty
Idea Veikko Kilkiltä
Juha Vainio kertoi laulun synnystä melko tarkasti Tarleena Sammalkorven toimittamassa radio-ohjelmassa.[3] Laulun idean hänelle kertoi toimittaja Veikko Kilkki vuonna 1982. Hän pyysi Vainiota tekemään laulun saimaannorpasta. Kilkki oli tehnyt vuosia aiemmin ohjelmaa YLE:lle Puumalan Lintusalon saaresta. Hän tutustui kyläseppä Nestori Reposeen, joka kertoi saimaannorpan huonosta tilanteesta sanoen: ”Kunhan ei kävisi samalla lailla kuin muillekin saariston vanhoillepojille viiksekkäille. Että jäisivät ilman akkaa.” Reponen itse oli yli 70-vuotias vanhapoika ja soitteli haitariaan rannassaan. [6] Hän kertoi, kuinka musiikki houkutteli norppia tulemaan haitarinsoittoa kohti.[3]
Kilkki esitti idean kirjeitse Vainiolle, jota hän ei siihen aikaan edes tuntenut. Kilkki tiesi Vainion olevan luonnonläheinen ihminen. Hän kertoi kirjeessä, että norppien huonon tilanteen takia jotain olisi tehtävä. Hän joutui kuitenkin odottamaan Vainion vastausta melko pitkään. Samoihin aikoihin Reponen hukkui. Vainio kertoi, että hän oli aluksi heittänyt kirjeen takkaan ja lähtenyt ulos. Ulkona ollessaan hän kuitenkin oivalsi, että hänellähän oli ollut valmis tarina käsissään. Vainio palasi takaisin kotiinsa ja noukki kirjeen takasta, jota ei vielä ehditty sytyttää. Hukkunut Reponen löydettiin vasta kesällä 1983 eikä ehtinyt kuulla valmistunutta laulua. [7]
»Kyllä kaikki nykyään jo norppaa suojelevat, mutta kuka suojelisi Kilkkiä?»
(Vainio radiohaastattelussa.[8])
Nestori Miikkulainen
Vainio nimesi laulun päähenkilön entisen naapurinsa Nestori Miikkulaisen mukaan. Miikkulainen oli Vainiota melkein neljä vuotta vanhempi, ja he olivat tutustuneet 1940-luvulla Metsolan kaupunginosassa Kotkassa.[9] Vainiolle tuli Reposesta mieleen Nestori, jonka hän tunsi. Vainio pyysi Miikkulaiselta luvan käyttää nimeä, ja sai luvan, vaikkei tämä ollut edes kuullut, miltä kappale kuulosti. Miikkulaisen ehtona oli vain, ettei laulu saanut olla pornolaulu.[10] Miikkulaisen yli 80-vuotias äiti vaati laulun sanoja muutettaviksi, sillä hänen poikansa häät tanssittiin, toisin kuin laulun sanoitukset kertovat.[11] Vainio vaihtoi Nestori Reposen haitarin huuliharppuun.[3]
Nestori Miikkulainen itse kuuli kappaleen, kun Hyvän Tuulen Laulajat -kuoro esitti sen Metsolan yhteislyseossa. Laulun myötä häntä alettiin kutsua lempinimellä ”norppa”, ja vastaavasti norppia alettiin kutsua Miikkulaisiksi.[11]
Vuonna 2000 perustettiin saimaannorppaa suojeleva säätiö, Nestorisäätiö.[12] Sen perusti eläkkeellä ollut metsänhoitaja Arto Frey.[13]
Äänitys
Äänitiedostojen kuunteluohjeet
Vanhojapoikia viiksekkäitä äänitettiin vuonna 1982 Helsingin Takomo-Studioilla. Vainion monet muutkin kappaleet on äänitetty samassa paikassa. Äänittäjinä toimivat Juha Laakso ja Jukka Teittinen.[14] Kappaleen tuotti Vainion pitkäaikainen yhteistyökumppani Jaakko Salo, ja kotkalaista Hyvän Tuulen Laulajat -taustakuoroa johti Kalevi Ukkola.
Alkuperäisversiossa olivat mukana seuraavat muusikot: [15]
- Juha ”Watt” Vainio – laulu
- Hyvän Tuulen Laulajat, joht. Kalevi Ukkola – taustalaulu
- Jaakko Salo – kapellimestari
- Heikki Jäntti – huuliharppu
- Aaro Kurkela – haitari
- Juha Björninen – kitara
- Peter Lerche – kitara
- Pekka Helin – basso
- Tapani ”Nappi” Ikonen – rummut
+ jousiryhmä:
- Jarmo Ahvenainen, Jussi Pesonen, Mari Rasilainen, Mauri Saarikoski, Mirjam Suomisto, Juhani Tiainen, Jorma Ylönen – viulut
- Mauri Pietikäinen – alttoviulu
- Kari Lindstedt – sello
Julkaisu
Finndisc julkaisi kappaleen singlenä äänitysvuonna 1982, ja b-puolella oli ”Eräänlainen sotaveteraani”.[4] Seuraavana vuonna julkaistiin Vainion kuudes studioalbumi, Sellaista elämä on, jota voidaan pitää Vainion uuden tyylin eräänlaisena huipentumana[16]. Vanhojapoikia viiksekkäitä on levyn avauskappale, ja myös ”Eräänlainen sotaveteraani” on albumilla mukana.[2]
Vainio päätti osallistua kappaleella Syksyn sävel -laulukilpailuun ja soitti syyskuussa 1982 Kilkille kertoakseen aikeistaan.[8] Laulu ei kuitenkaan selviytynyt finaaliin kansan raadin hylättyä sen.[3] Asiantuntija raati kuitenkin piti laulusta, ja se päätettiin esittää tv:ssä karsittujen joukossa.[8] Kappaleesta tuli ikivihreä iskelmä ja Vainion tunnetuimpia kappaleita.[1]
Vanhojapoikia viiksekkäitä on menestyksensä myötä julkaistu Juha Vainion kokoelma-albumeilla ja myös albumeilla, joiden kappaleet koostuvat eri esittäjien kappaleista. Vainion kokoelma-albumeista 20 suosikkia -sarjan Albatrossi (1995)[17] ja Legendan laulut – Kaikki levytykset 1963–1990 (2008)[18] sekä siitä julkaistu tiivistelmä, Legendan laulut – 48 mestariteosta,[19] sisältävät kappaleen. Kappale oli vuonna 2006 julkaistulla albumilla Paratiisi – 38 kaikkien aikojen suomalaista iskelmää[20] ja 2007 julkaistulla kokoelmalla 100 kaikkien aikojen iskelmää, joka sisälsi myös Vainion kappaleen ”Albatrossi”.[21]
Vainio esitti kappaleen televisiossa muun muassa vuonna 1985 Ville-Veikko Salmisen juontamassa Perjantaipörssissä[22] ja vuonna 1987 ohjelmassa ”Isäntänä Seppo Hovi”.[23]
Rakenne
Sovitus
Kappale koostuu kolmesta säkeistöstä, joiden jokaisen jälkeen tulee kertosäe. Säkeistö alkaa D-mollista ja kertosäe F-duurista[24]. Introssa huuliharpulla soitetaan melodiaa ja kitaralla yksittäisiä sointuja. Sovitus on yhteydessä tekstiin esimerkiksi siten, että Heikki Jäntin[14] soittama huuliharppu soi muun muassa silloin, kun lauletaan huuliharpusta.[25]
Ensimmäisessä säkeistössä ja kertosäkeistössä taustakuoro ei laula ollenkaan. Toisessa säkeistössä se hyräilee hiljaa ja laulaa toisessa kertosäkeistössä samoin sanoin kuin Vainio. Kolmannessa säkeistössä hyräily on toista säkeistöä voimakkaampaa. Kolmannessa eli viimeisessä kertosäkeistössä kuoro laulaa huuliharpun säestyksellä kaksi ensimmäistä tahtia, kunnes Vainio ja yhtye laulavat mukana laulun viimeiset kaksi tahtia. [25]
Kappaleesta piti Vainion vaimon Pirkon ja pojan Ilkka Vainion mukaan alun perin tulla jazz-tyylinen,[3] kunnes Jaakko Salo sovitti siitä valssin.[6]
Sanoitukset ja laulutyyli
| ” | Tanssittu koskaan ei Nestorin häitä Maailma houkutti pois morsion Vanhojapoikia viiksekkäitä Mies sekä hylje kumpikin on |
” |
– Kappaleen kertosäe | ||
Vainio sävelsi kappaleen samalla, kun hän sanoitti sen. Hän tiesi omien sanojensa mukaan jo laulua tehdessään, että kertosäkeestä tulisi saaristolaisvalssin tyylinen, vaikka se olisi muuten ollutkin jazzahtava.[3] Kappaleessa on loppusointujen lisäksi myös runsaasti alkusointuja.[25] Jokainen säkeistö alkaa sanoin Saimaan saaressa pikkuinen torppa.
Vainion tärkeimpiä laulussa käyttämiä tyylikeinoja ovat tehostetauot, joita kappaleessa on runsaasti. Hän laulaa tietyissä kohdissa napakasti mutta toisissa kohdissa taas pehmeästi. Pehmeästi hän laulaa muun muassa kohdan ”hylje sen ymmärtää”. Hän ei kuitenkaan käytä nasaaliääntä kuten useassa muussa kappaleessaan. Vainio painottaa joitain sanoja erikoisesti: esimerkiksi ensimmäisen tahdin sanassa 'torppa' on painotus molemmilla tavuilla. [25]
Muiden versioita ja muita julkaisuja
Jazz-yhtye Trio Töykeät on tehnyt kappaleesta jazz-version vuonna 1997.[26] Timo Hynynen esitti kappaleen Tenavatähti-kilpailussa vuonna 1991. Hänen esittämänään kappale on albumilla Tenavatähti 1991.[27] Vesa-Matti Loirin versio kappaleesta on hänen albumillaan Ystävän laulut,[28] jossa hän tulkitsee Vainion kirjoittamia kappaleita. Kappaleen sovittivat Kalle Torniainen ja Jesse Vainio, ja siitä tehtiin myös Jaakko Slotten ohjaama musiikkivideo. Se sai ensi-iltansa Levyraadissa. Versio on alkuperäisversiota jazzmaisempi. Muita esittäjiä ovat muun muassa Aake Kalliala ja Erkki Liikanen.
Kappaleen nuotit ja sanoitukset on julkaistu muun muassa Musiikki Fazerin Suuri toivelaulukirja -kirjasarjan kuudennessa osassa[29] ja 400 klassikkokappaletta sisältävässä Kultainen laulukirja -kokoelmassa.[30] Lisäksi Vanhojapoikia viiksekkäitä on julkaistu usealla karaokeäänitteellä, kuten äänitteillä Sellaista elämä on,[31] Finnkaraoke: parhaat[32] ja Karaokepokkari 16 – lauletuimmat miehille 2.[33]
Lähteet
- Reijo Ikävalko: Täyttä elämää – Junnu – Kotkan poikii ilman siipii. Gummerus, 1998. ISBN 951-20-5165-6.
- Nissilä, Salmi, Vainio, Virtanen, von Bagh: Juha Vainio – Legendan laulut. Warner Music, 2008. ISBN 978-952-67044-0-1.
Viitteet
- ↑ a b c d Lavalla Junnu Vainio YLE Elävä arkisto. Viitattu 18.8.2008.
- ↑ a b c Legendan laulut s. 101
- ↑ a b c d e f g Legendan laulut s. 59
- ↑ a b Juha Vainio diskografia Veikkotiitto.fi. Viitattu 12.4.2010.
- ↑ Sadeniemi ym.: Nykysuomen sanakirja S–Ö, s. 344. WSOY, 1967.
- ↑ a b Ikävalko s. 230
- ↑ Ikävalko s. 231–232
- ↑ a b c Miten syntyi laulu Nestori Miikkulaisesta? Saimaannorppaklubi. Viitattu 13.4.2010.
- ↑ Legendan laulut s. 24
- ↑ Ikävalko s. 234
- ↑ a b Ikävalko s. 235
- ↑ Säätiön perustaminen Nestorisäätiö. Viitattu 9.4.2010.
- ↑ Nestorisäätiö suojaa saimaannorppaa MTV3. Viitattu 9.4.2010.
- ↑ a b Legendan laulut s. 85
- ↑ Legendan laulut s. 85
- ↑ Sadan vuoden syke - Juha Vainio - Vääräleuka vakavoituu YLE. Viitattu 12.4.2010.
- ↑ 20 Suosikkia / Albatrossi, Juha Vainio meteli.net. Viitattu 12.4.2010.
- ↑ Juha Watt Vainio – Legendan laulut – Kaikki levytykset 1963–1990 Meteli.net. Viitattu 12.4.2010.
- ↑ Vainio, Juha – Legendan laulut – 48 mestariteosta Levykauppa Äx. Viitattu 12.4.2010.
- ↑ Eri esittäjiä: Paratiisi - 38 kaikkien aikojen suomalaista iskelmää EMI. Viitattu 13.4.2010.
- ↑ 100 kaikkien aikojen iskelmää Levykauppa Äx. Viitattu 12.4.2010.
- ↑ Lavalla Junnu Vainio YLE/Elävä arkisto. Viitattu 12.4.2010.
- ↑ Ikimuistoinen: Juha Vainio YLE. Viitattu 21.4.2010.
- ↑ Vanhoja poikia viiksekkäitä (säv. ja san. Juha Vainio) Ari Torpström. Viitattu 24.10.2008.
- ↑ a b c d Laura Henriksson: Juha Vainio kuplettiperinteen jatkajana jazzpoparkisto.net. Viitattu 24.10.2008.
- ↑ Trio Töykeät, Iiro Rantala – Vanhojapoikia viiksekkäitä YLE Elävä arkisto. Viitattu 3.4.2010.
- ↑ Hakutulos kappaleelle Vanhojapoikia viiksekkäitä Suomen äänitearkisto. Viitattu 3.4.2010.
- ↑ Loiri, Vesa-Matti: Ystävän laulut Levykauppa Äx. Viitattu 10.11.2008.
- ↑ Suuri toivelaulukirja 6 F-musiikki. Viitattu 8.4.2010.
- ↑ Kultainen laulukirja F-musiikki. Viitattu 9.4.2010.
- ↑ Juha Vainio -karaoke Sellaista elämä on fanituoteshop.fi. Viitattu 8.4.2010.
- ↑ Finnkaraoke: Parhaat Levykauppa Äx. Viitattu 8.4.2010.
- ↑ Karaokepokkari 16 - lauletuimmat miehille 2 netanttila.com. Viitattu 8.4.2010.