Tostig Godwininpoika

Wikipediasta
Tämä on arkistoitu versio sivusta sellaisena, kuin se oli 24. joulukuuta 2011 kello 15.55 käyttäjän Soppakanuuna (keskustelu | muokkaukset) muokkauksen jälkeen. Sivu saattaa erota merkittävästi tuoreimmasta versiosta.
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tostig Godwininpoika
Northumbrian jaarli
1055–1065
Edeltäjä Siward
Seuraaja Morkere
Henkilötiedot
Syntynyt [1]
Kuollut25. syyskuuta 1066
Stamford Bridge
Puoliso Judith

Tostig Godwininpoika (noin 1029–25. syyskuuta 1066)[2] oli englantilainen Northumbrian jaarli ja viimeisen anglosaksien kruunatun kuninkaan Harald Godwininpojan veli.[3] Tultuaan erotetuksi Tostigista tuli veljensä Haraldin verivihollinen ja hän yllytti Norjan kuninkaan Harald Ankaran tavoittelemaan englannin kruunua ja hyökkäämään maahan.[4]

Tostig ja Harald Ankara kuolivat Stamfordin sillan taistelussa kuningas Haraldin johtamia englantilaisia vastaan 25. syyskuuta, kolme päivää ennen kuin Vilhelm Valloittajan joukot astuivat maihin ja tasan kolme kuukautta ennen kuin Vilhelm Valloittaja kruunattiin Englannin kuninkaaksi.

Tostigin perhe

Kaavio Tostigin sukulaisuussuhteista

Tostig oli Wessexin jaarli Godwinin (k.1053) ja Gythan kolmas poika. Hänen kaksi vanhempaa veljeään olivat Hertfordshiren jaarli Svein Godwininpoika (k. 1051) sekä Harald Godwininpoika, isänsä kuoltua Wessexin jaarli ja vuodesta 1066 Englannin kuningas. Perheeseen kuului ainakin neljä nuorempaa veljeä, Ælfgar, Gyrth, Leofwine ja Wulfnoth, sekä kaksi siskoa, Edith ja Gunnhild.[5] Ensimmäisen kerran hänet mainitaan 1049, jolloin hän komensi Sandwichissa yhtä laivaa isänsä alaisuudessa,[6] toista komensi hänen veljensä Harald Godwininpoika.[7][8]

Aikanaan myös Gyrthistä[9] ja Leofwinestä[10] tuli jaarleja, ja parhaimmillaan klaanin hallitsemat alueet käsittivät ⅔ Englannin pinta-alasta.[11] Perheen vaikutusvaltaa lisäsi sisaren Edithin avioliitto kuningas Edvard Tunnustajan kanssa.

Veljistä Svein oli perheen musta lammas. Hänet kuningas ajoi kahdesti maanpakoon, ensin nunnan viettelyn vuoksi ja toisen kerran Sveinin murhattua serkkunsa Beorn-jaarlin. Kummallakin kerralla Svein sai kuninkaalta luvan palata takaisin, mutta toisella kertaa anteeksiannon ehtona oli pyhiinvaellusmatka Jerusalemiin. Sieltä palatessaan Svein kuoli Konstantinopolissa[12] vuoden 1051 tienoilla.

Tanskaa vuosina 1047-1074 hallinnut kuningas Sven Estridinpoika oli Tostig Godwininpojan serkku.

Koulutus

Godwin-jaarlin opiskelusta ei ole mitään näyttöä, mutta hänellä oli suuret odotukset lapsiensa koulutuksen suhteen. Harald, Edith ja Tostig oppivat aikansa tärkeimpiä aineita historiaa, uskontoa, kieliä ja taiteita. Sivistyneen englantilaisen tuli olla kielitaitoinen, sillä kenenkään ei odotettu osaavan puhua englantia. Harald, Tostig ja Edith ymmärsivät ranskaa, mahdollisesti norjaa ja flaaminkieltä, ehkä myös latinaa. Sisaruksista Edith oli koulutetumpi kuin Harald, ja kumpikin enemmän kuin Tostig.[13] Lisäksi on turvallista olettaa hänen saaneen koulutusta sotimisen ja hallinnon taidoissa.[14]

Avioliitto

Tostigin vaimo Judith.

Tostig nai syksyllä 1051 Flanderin kreivi Balduin V:n hovissa Judithin,[15] edesmenneen Flanderin kreivi Balduin IV:n ja Normandian Eleanoren tyttären. Judithin äiti oli niin Englannin kuninkaan Edvardin kuin Normandian herttuan Vilhelminkin serkku. Hänen velipuolensa Balduin V oli aikansa keskeisiä vaikuttajia[16] ja lisäksi on huomattava, että vuotta avioliiton solmimisen jälkeen Vilhelm Valloittaja solmi avioliiton Judithin veljentyttären Matildan kanssa.[17] Vaikka asiakirjoissa Tostigista puhutaan avioliiton yhteydessä jaarlina, ei Tostig ole vielä naimisiin mennessään voinut olla jaarli. Pikemminkin kyse on ollut avioliiton johdosta tapahtunut statuksen nosto. Godwinin klaanille avioliitto oli hyvä kaappaus.[18]

Tostigin ja Judithin avioliittoa on kuvailtu onnelliseksi ja erityisesti Tostigin mainitaan olleen uskollinen vaimolleen. Vita Ædwardi (1065–67), jonka kirjoittaja varmasti tunsi Tostigin hyvin, kirjoittaa:

»Hän luopui halusta kaikkia muita naisia kohtaan paitsi kuninkaallista syntyperää olevaan vaimoonsa ja siveästi ja hillitysti ja viisaasti hän hallitsi ruumistaan ja kieltään.»

[19]

Tostigin kuoltua hänen vaimonsa Flanderin Judith nai Baijerin herttuan Welfin.[20] Tostigilla tiedetään olleen kaksi lasta, jotka ilmeisesti varttuivat joko Ruotsissa tai Norjassa.[21][22]Judithilla oli neljä lasta toisesta avioliitostaan.[23]

Ensimmäinen maanpako 1051

Kuningas Edvard Tunnustaja, Tostigin tukija ja lanko.

Tostigin ja Judithin hääjuhla jäi lyhytaikaiseksi, sillä melkein heti perheen Flanderista Tostigin isä jaarli Godwin joutui maanpakoon 1051[24]. Kuningas Edvard ja jaarli olivat ajautuneet sisällissodan partaalle, mutta terve järki voitti ja kuningas antoi jaarlilleen ja tämän aikuisille pojille viisi päivää aikaa poistua maasta.[25] Vaimonsa Edithin, Tostigin sisaren, kuningas lähetti luostariin.[26]

1052 Godwin palasi Englantiin ilman kuninkaan lupaa.[27] Hän purjehti Wight-saarelle, jatkoi sieltä maihin ja sai joka puolella sankarin vastaanoton. Godwin eteni kaupungista toiseen (Pevensey, Hastings, Romney, Sandwich ja Dover) ja häneen liittyi yhä uusia joukkoja. Kuninkaan yritykset jaarlin pysäyttämiseen olivat tuloksettomat ja niin Godwin purjehti Lontooseen, missä neuvosto pakotti Edvardin ottamaan jaarlin ja tämän pojat takaisin. Vuodesta 1051 kuningasta neuvoneet ranskalaiset pakenivat samalla maasta.[28]

Tostigin nuorin veli Wulfnoth oli ilmeisesti joutunut kuningas Edvardin panttivangiksi Godwin-jaarlin joutuessa pakenemaan maasta.[29]1051 Godwinin ollessa poissa maasta Normandian herttua Vilhelm vieraili Englannissa kuninkaan luona, jolloin kuningas luovutti Wulfnothin herttualle. Tämä vei vankinsa Normandiaan.[30]Godwinin pojista ainoana Wulfnoth eli vielä Vilhelm Valloittajan kuoltua.[31]

Northumbrian jaarli

Northumbria (keltainen) 1060-luvulla. Aiempaan Northumbrian kuningaskuntaan kuulunut pohjoinen (keltamusta) alue oli Skotlannin hallinnassa.

Pääsiäisenä 1053 Godwin kuoli ja kaikki hänen valtansa joutui hänen pojilleen.[32]Tostigille avautui vuonna 1055 mahdollisuus päästä jaarliksi, kun Northubrian jaarli Siward kuoli ilman täysi-ikäistä perillistä[33] ja vahvin kanditaatti virkaan jaarli Leofricin poika Ælfgar oli ajettu maanpakoon.[34] Tostig oli kuningas Edvardin suosikki[35] ja kuningas käytti tilannetta hyväkseen nimittäen jaarliksi oman luottomiehensä.[36]

Kuninkaan toimeksianto

Jaarlina Tostigin tuli huolehtia rauhan säilymisestä pohjoisella Skotlannin rajalla ja toisaalta ilmeisesti saattaa Northumbriassa voimaan valtakunnan yleiset lait.[37] Ensimmäisessä tehtävässään hän onnistui hyvin. Skotit testasivat uutta jaarlia 1058 hyökkäämällä rajan yli, mutta Tostigin onnistui neuvotteluin rauhoittamaan tilanteen ja tällöin Malcolm oli vakuuttanut ystävyyttä jaarlille ja luovuttanut tälle panttivankeja.[38] Hyviä suhteita kuvaa hyvin se, että 1059 Malcolm teki Tostigin ja kahden piispan kanssa matkan kuningas Edvardin hoviin. Sen jälkeen kun Kenneth II oli vieraillut Edgarin hovissa yli 80 vuotta aiemmin, ei moista kunnianosoitusta ollut tapahtunut. Malcolmin ja Tostigin hyvä suhde tuli esiin myös 1061, jolloin Tostig teki pyhiinvaellusmatkan Roomaan ja hänen poissa ollessaan Skotlannin Malcolm III hyökkäsi Nortumbriaan ja hävitti maata.[39] On arveltu, että Malcolm ajoitti hyökkäyksensä tähän ajankohtaan voidakseen olla rikkomatta Tostigin kanssa vannomaansa ystävyyttä. hyökkäykset loppuivat heti Tostigin palattua.[40]

Toinen, hallinnollinen tehtävä epäonnistui. Jaarlin edeltäjä, tanskalaissyntyinen Siward oli ollut naimisissa paikallisen naisen kanssa.[41] Näin hän oli kansan silmissä pätevöitynyt pohjoisten osien hallintoon ja pian hänestä tuli legenda. Huomattavaa on, että asukkaiden kapinoidessa heidän yhtenä vaatimuksena oli paluu vanhoihin Knuut-kuninkaan aikaisiin lakeihin [42] ja kun kuningas Edvard lupasi palauttaa muinaiset lait voimaan pohjoisessa, antaa tämä viitteen siitä, että Tostig oli ehkä yrittänyt saattaa anglosaksien lait voimaan jaarlikunnassaan.[43]

Sotaretki Walesiin

Roomasta palattuaan maaliskuun lopulla 1063 Tostig marssi Pohjois-Walesiin tukemaan veljensä Haraldin sotatoimia paikallista kuningasta Gruffudd ap Llywelynia vastaan.[44] Tostig samosi ratsuväkensä kanssa Walesin rannikkoa, eikä Gruffydd pystynyt estämään jaarleja yhdistämästä voimiaan[45]. Koko sota oli ohi alle kolmessa kuukaudessa ja 5.elokuuta 1063 Gruffyddin omat miehet surmasivat tämän[46] ja toivat Haraldin ja Tostigin leiriin kuninkaansa pään sekä laivan keulakoristeen.[47] Tultuaan kuninkaaksi 1066 Harald nai Gruddyfin lesken.[48]

Yhteisestä sotamenestyksestä huolimatta Tostigin ja hänen veljensä Haraldin välit alkoivat huonota, ja on syytä olettaa heidän välillään olleen sisarusten välistä kilpailua ja mustasukkaisuutta.[49] 1200-luvulla elänyt historioitsija Henry of Huntingdon kertoo veljesten välien rikkoontuneen pian Walesin sotaretken jälkeen,[50] mutta hänen esityksensä Tostigin murhanhimosta ei ole uskottava.[51]

Uskonto

Suhteet Durhamin luostariin

Sekä jaarli Tostig että hänen vaimonsa Judith olivat tunnettuja almujen antamisesta. Tostigin hallinnon aikana he loivat läheiset suhteet St.Cuthbertin luostariin Durhamiin, minne he lahjoittivat mm krusifiksin sekä neitsyt Marian ja Johannes Kastajan hopeiset kultakoristeiset kuvat. Luostarin ja hallitsijaparin erityissuhdetta kuvaa hyvin Judithin saama erikoislupa päästä muuten naisilta kiellettyyn kirkkotarhaan rukoilemaan. Piispa Æthelwine hankki Judithille pyhän Oswaldin hiuksia ja Judith korotettiin taiteiden suojelijaksi. Lisäksi ainakin neljässä uskonnollisessa kirjassa on maininta Judithista, yhdessä jopa kuva.[52]

Pyhiinvaellusmatka Roomaan 1061

Vuonna 1061 kuollut paavi Nikolaus II.

Hyvin koulutetuista ja kielitaitoisista Godwinin pojista ainakin neljä teki matkoja ulkomaille, Tosig pyhiinvaellusmatkan Roomaan.[53] Seurueeseen kuului lukuisia arvohenkilöitä, mm. paavilta palliumia hakenut Yorkin uusi arkkipiispa Ealdred[54], vaimo Judith ja veli Gyrth.[55] Paavi Nikolaus II otti Tostigin seurueineen kunnioittaen vastaan ja pyysi jaarlia osallistumaan synodiin, luultavasti siihen, jossa 15. toukokuuta 1061 pohdittiin simoniaa eli kirkollisten virkojen ostoa. Tilaisuudessa Tostig istui kunniapaikalla paavin vieressä.[56]

Tostig lähetti vaimonsa Judithin suuren seurueen kera kotimatkalle[57] ja seuratessaan jonkin ajan kuluttua perässä Tostigin oma seurue joutui Toscanassa väijytykseen Via Cassialla pian kotimatkan alettua. Hyökkäystä johti paavin kanssa sotinut kreivi Gerard. Yllätys oli matkalaisille täydellinen ja Tostig pelastautui vain kun seurueessa ollut Gospatric[58] näytteli jaarlia ja tämä vangittiin lunnaiden toivossa. Niin Tostig pääsi pakenemaan ja palaamaan Roomaan, missä sai uuden seurueen sekä paljon lahjoja paavilta.[59] Englantiin hän palasi turvallisesti syksyllä 1061.[60][61] [62]

Northumbrian kapina ja Tostigin erottaminen

Northumbrian jaarlina Tostig näyttää olleen hallitsijan luotettu ministeri,[63] mutta jaarlikunnan asukkaat pitivät häntä muualta tulleena englantilaisena. [64] Vuonna 1063 tai 1064 Tostig murhasi kaksi turvatakuut saanutta miestä ja kuningatar Edith surmautti hovissa Gospatricin.[65] Kun 1065 Tostig oli joko metsästämässä kuninkaan luona tai toimittamassa jotain tärkeää tehtävää, kun hänet tavoitti tieto, että Northumbriassa oli puhjennut kapina, jota johtivat hänen paikalliset päällikkönsä (thaanit).[66] Kapinalliset olivat 3.10.1065 tunkeutuneet hänen asuntoonsa Yorkissa,[67] surmanneet sieltä löytämänsä noin 200 miestä ja ryöstäneet hänen aarteensa.[68] Lisäksi he vaativat kuningasta erottamaan Tostigin[69] ja nimittämään tilalle uudeksi jaarliksi Morkeren, Mercian jaarli Edwinin nuoremman veljen.[70]

Mustasukkaiset veljekset Harald ja Tostig tappelevat kuninkaan edessä. Propagandakuva 1300-luvulta, missä rauhallinen ja pyhimysmäinen kuningas Edvard Tunnustaja seuraa nuorukaisten taistelua.

Tostig oli ollut aina Edvardin suosikkilanko, joten Edvard asettui ensin tämän puolelle kapinoitsijoita vastaan.[71] Kuninkaan neuvonantajat kuitenkin huomauttivat, että syyn täytyi olla Tostigissa itsessään, sillä yleistä kapinaa jaarlia vastaan ei olisi voitu ajatellakaan, jos hallinto olisi ollut oikeudenmukaista. Tosig puolestaan syytti veljeään Haraldia kapinamielen lietsomisesta,[72] jolloin Harald pyhästi vannoi, ettei ole niin tehnyt.[73] Uskoi kuningas kumpaa hyvänsä, Harald oli ainoa, jolla oli auktoriteettia toimia välittäjänä. Kuningas lähetti hänet Northumbriaan mukanaan vaatimus kapinallisten antautumisesta ehtona sille, että kuningas suostuu kuuntelemaan heidän valituksena.[74]

Harald joutui traagisen henkilökohtaisen dilemman eteen. Kapinalliset vakuuttivat hänelle, etteivät ottaisi Tostigia takaisin, sanoi kuningas mitä hyvänsä.[75] Hän myös huomasi valitukset aiheellisiksi: Tosig oli ryöstänyt heidän kirkkonsa, verottanut epäoikeudenmukaisesti ja venyttänyt lakia voidakseen ruoskia ja murhata omia vastustajiaan. Kapinalliset esittivät vastavaatimuksen: kuninkaan tuli erottaa Tosig tai kapina kohdistuisi kuninkaaseen itseensä.[76] Antaakseen vaatimukselleen lisää pontta kapinalliset marssivat etelään kohti Oxfordia.[77] Kapinalliset saapuivat 28.10.1065 Oxfordiin, missä kuninkaan edustajat tapasivat heidät. Tostigin erottamista vaadittiin ja häntä syytettiin julmuudesta.[78]

Tämä sai Edvardin raivoihinsa ja hän kutsui koolle armeijansa.[79] Joukkoja ei kuitenkaan kuulunut ja hänen käskyjään ei yksinkertaisesti noudatettu.[80] Pragmaattisesti Harald suositti kuninkaalle sopimuksen tekoa kapinallisten kanssa. Haraldin mukaan Englantia oli hallittu konsensuksella, eikä kuningas pystynyt hallitsemaan pelolla ja voimalla. Koska mikään ei tässä tilanteessa oikeuttanut sisällissotaa, oli parempi antaa Tostigin kärsiä kuin tuhota satoja tai tuhansia miehiä.[81] Kuningas suostui lopulta vaatimuksiin ja nimitti kapinallisten ehdokkaan Morkeren Northumbrian jaarliksi. Tapahtuma rikkoi Tostigin ja Haraldin välit.

Toinen maanpako 1065

Karkotuksen saatuaan Tostig ylitti kanaalin yhdessä vaimonsa, alaikäisten lastensa ja lähimpien uskottujensa kanssa 1.11.1065 jälkeen.[82] Ranskan sijaishallitsijana toiminut Balduin V toivotti Tostigin ja sisarensa Judithin tervetulleeksi hieman ennen joulua ja luovutti asunnon St.Omerista, minkä kaupungin Tostig myös sai haltuunsa.[83]

Tostig vietti 6 kuukautta maanpaossa Flanderissa, missä hänen vaimonsa oli syntynyt ja missä hän oli isänsä kanssa ollut maanpaossa 15 vuotta aiemmin. Kuningas Edvardin kuoltua tammikuussa 1066 ja Haraldin tultua kuninkaaksi Tostig ilmeisesti toivoi saavansa anteeksi ja olevansa tervetullut takaisin kotiin. On kuitenkin selvää, ettei Harald suunnitellut Tostigin paluuta, sillä pohjoisten jaarlien Edwinin ja Morkeren uskollisuus oli koko valtakunnalle tärkeää ja Tostigin paluu olisi voinut nostattaa uuden kapinan.[84] Viimeistään Haraldin avioituessa jaarlien sisaren kanssa Tostigille kävi selväksi, ettei hänellä ollut paluuta Northumbriaan.[85]

Tostig etsii liittolaisia ja yrittää paluuta kesällä 1066

Normandian herttua Vilhelm, jolta Tostig turhaan pyysi apua. Myöhemmät tapahtumat osoittivat, että omalla toiminnallaan Tostig tasoitti Vilhelmin tietä Englannin kuninkaaksi.

Tostig rantautui Wightsaarelle[86] Tätä ennen hän oli käynyt Normandiassa hakemassa itselleen tukea Vilhelm-herttualta, jolla kuitenkin oli jo pitkälle menevät omat suunnitelmat maihinnousuun Englannissa ja joka ei kaivannut tasapainotonta erotettua jaarlia rinnalleen.[87] Niin Tostig jatkoi yksinäistä purjehdustaan.[88]

Tostig oli valinnut tulonsa Wightsaarelle erityisen pateettisista syistä.[89] Juuri täällä hän oli isänsä kanssa noussut maihin palatessaan edellisen kerran maanpaosta[90]. Tällöin Harald oli liittynyt heihin Irlannista ja perhe oli yhdistänyt voimansa sekä voitokkaasti marssinut rannikkoa pitkin Lontooseen. Matkalla heidät oli toivotettu tervetulleiksi jokaisessa satamassa. Tostig oli kuvitellut saman toistuvan, kohtaavansa joka puolella iloisia kansanjoukkoja sekä sankarillista juhlintaa. Väki keräisi hänelle rahaa ja ruokaa, mutta ei juhliakseen häntä vaan päästäkseen hänestä eroon.[91]

Thanetissa Tostigiin liittyi hänen luutnanttinsa Copsi, tuttu jo Walesin sotaretkeltä.[92] Tostig eteni satamakaupungista toiseen: Pevensey, Hastings, Romney, Dover ja Sandwitch. Harald oli Lontoossa saadessaan tiedon tapahtuneesta. Hänen laivastonsa ei ollut valmiina, joten hän marssi Kentin kautta seurueensa kanssa Sandwitchiin. Kun Tostig kuuli Haraldin olevan tulossa, otti hän käyttöönsä muutaman paikallisen laivan miehistöineen – osan vapaaehtoisesti, osan pakolla – ja pakeni jälleen merille.[93]

Seuraavaksi Tostig mainitaan Lindseyssä Mercian rannikolla, missä hän nousi maihin polttaen ja hävittäen. Pohjoiset jaarlit Morkere ja Edwin ryhtyivät taisteluun häntä vastaan [94] ja ajoivat Tostigin kesäkuussa 1066 pakoon.[95] Useimmat hänen merimiehistään pakenivat ja kuudestakymmenestä laivasta jäljelle jäi vain 12 pientä alusta, ilmeisesti kalastajaveneiden kokoa. Tällä joukolla Tostig jatkoi pohjoiseen ja pyysi turvapaikkaa Skotlannin kuninkaalta Malcolmilta.[96]

Tostig oli pyytänyt jo aiemmin apua serkultaan Tanskan kuninkaalta Sveniltä,[97] joka oli valmis antamaan Tostigille paikan hovistaan ja tekemään hänestä tanskalaisen jaarlin.[98] Samoin Flanderin kreivi oli valmis ottamaan Tostigin luokseen. Koska Tostig kuitenkin tavoitteli Northumbriaa takaisin itselleen, hän hylkäsi nämä tarjoukset ja suuntasi Skotlannista Norjaan kuningas Haraldin luo.[99]

Tostig Norjassa Harald Ankaran luona

Harald Ankara, ainoa Tostigin liittolainen ja tukija, joka omista itsekkäistä syistään ryhtyi sotaan Tostigin veljeä kuningas Haraldia vastaan.

Kun Tostig tuli Oslofjordiin 1066, oli Norjan kuningas Harald ensimmäisen kerran elämässään viettänyt kaksi kesää ilman taisteluita.[100] Edelliset 15 vuotta hän oli sotinut tuloksettomasti saadakseen Tanskan kruunun. Norjassa viikinkikuninkaan ei tarvinnut oikeuttaa sotaa millään, eikä Harald piitannut mahdollisista paavin vastalauseista. Päinvastoin, Norjassa oli paljon toimettomia sotilaita, jotka kaipasivat taistelua.[101] Ja toisin kuin Normandian normanneilla, Norjan viikingeillä oli sotalaivasto valmiina ja toimettomana odottamassa.[102] [103]

Haraldille Tostig kertoi matkoistaan ja pyysi apua saadakseen kruununsa. Harald vastasi, etteivät norjalaiset halua Englantiin sotimaan, kun maassa on jo kuningas. Hän vielä lisäsi, että englantilaisia ei pidetä luotettavina. Tämän kuultuaan Tostig vaihtoi taktiikkaansa ja vakuutti, että saisi käännytettyä englannin ylimykset suopeiksi Haraldin kruununtavoittelulle. Painetta lisätäkseen Tostig vielä ihmetteli, että Harald oli sotinut 15 vuotta Tanskan valloittamiseksi, muttei halunnut ottaa Englantia, jonka kruunua hänelle tarjottiin.[104]

Näin Tostig oli aloittanut pyytämällä apua omalle kuninkaaksi pääsemiselleen ja lopulta tarjosi kruunua Haraldille palkkioksi omasta jaarlikunnastaan. Tostigin puheet ylimysten asettumisesta Haraldia vastaan olivat täysin vailla katetta. Kuusi kuukautta aiemmin kukaan ei ollut noussut puolustamaan häntä, kun hänet ajettiin pois Northumbriasta.[105]

Itse asiassa hänellä ei ollut yhtä ainutta vaikutusvaltaista ystävää Englannissa, ehkä lukuun ottamatta sisartaan, ex-kuningatarta. Harald ei tuntenut englannin oloja. Norja oli melkein täydellisesti erossa saarivaltiosta ja voi olla, että oli kulunut vuosia siitä, kun hän oli saanut edellisen kerran uutisia sieltä. Näin Tostigin onnistui vakuuttamaan Haraldin. Luultavasti Harald myös tarvitsi ulkomaisen sodan saadakseen kapinoivien omien vasalliensa kiinnostuksen pois Norjasta.[106]

Harald kutsui miehet kokoon, varusti laivansa ja otti mukaan toisen vaimonsa, Novgorodin Elisabetin, poikansa Olavin sekä kaksi tytärtään.[107] Elokuun 12. päivä Harald aloitti purjehduksensa, ensin Shetlantiin ja sitten Orkney-saarille, [108] minne hän jätti vaimonsa ja tyttärensä Torfinn-jaarlin huomaan. Kuun lopulla hän jatkoi Skotlantiin.[109]

Skotlannista Harald ja Tostig hyökkäsivät Northumbriaan jopa yli 300 laivan voimalla.[110]

Paluu ja kuolema 1066

Kohti Fulfordin taistelua

Harald rantautui Northumbriaan syyskuussa 1066[111] ja poltti Scarboroughin maan tasalle.[112]Kaupungin polttaminen oli juuri sitä mitä Harald oli tehnyt aiemmin Sisiliassa, Pohjois-Afrikassa ja Tanskassa. Kylällä ei ollut merkitystä, joten se sai mennä.[113]

York, Tostigin entisen jaarlikunnan pääkaupunki ja Pohjois-Englannin tärkein kaupunki, sijaitsi sisämaassa hieman yli neljänkymmenen kilometrin päässä poltetusta Scarboroughista. Sinne pääsi myös kahta jokea pitkin, Humberia ja Ousea. Koska Harald tiesi purjehduskauden olevan ohi, hän tarvitsi laivoilleen sataman. Niinpä hän valitsi reitin jokea pitkin. Laivat etenivät lähelle Riccallin kylää noin 15 kilometrin päähän Yorkista. Tässä kohtaan joki oli jo muuttunut niin kapeaksi, ettei kohta enää olisi ollut mahdollista kääntää laivoja. Lisäksi joen yläjuoksulla oli näkynyt englantilaisia aluksia, jotka vetäytyivät norjalaisten tieltä sivujoille ja aiheuttivat täten saartouhan Haraldin laivoille. Harald pelkäsi englantilaisten kykenevän estämään omien laivojensa pääsyn takaisin merelle.[114]

Pohjoiset jaarlit, Mercian Edwin ja hänen pikkuveljensä Northumbrian Morkere olivat varsin nuoria, Edwin vain kahdeksantoista. Heistä kummallakaan ei ollut taistelukokemusta näin suuresta yhteenotosta, ei myöskään heidän joukoillaan. Harald puolestaan oli sotinut jo ennen veljesten syntymää.[115] Armeijat kohtasivat toisensa 20. syyskuuta. Tässä Fulfordin taistelussa Haraldin ja Tostigin joukot löivät täydellisesti jaarlien johtamat englantilaiset.[116]

York antautuu

Fulforfin voiton jälkeen Harald ja Tostig jatkoivat Northumbrian pääkaupunkiin Yorkiin, joka antautui englantilaisen armeijan paettua paikalta. Armeijan Harald jätti kaupungin ulkopuolelle ja marssi sisään vain henkivartiostonsa kanssa, sillä hän halusi saada haltuunsa kaupungin, ei savuavia raunioita.[117] Harald vaati panttivankeja, mihin hänellä oli oikeus, ja vangeiksi otettiin Tostigin neuvosta kaupungin vaikutusvaltaisimpien miesten pojat. Tostigia kukaan ei toivottanut tervetulleeksi ja samana iltana valloittajat poistuivat ja palasivat Riccalliin.[118]

Harald juhli voittoaan ja ehkä ajatteli, että englantilaiset oli lyöty yhdessä päivässä. Hän uskoi kummankin jaarlin kaatuneen ja että Yorkin kukistuminen oli antanut koko Pohjois-Englannin hänen haltuunsa. Lisäksi hän odotti Tostigin lupusten mukaisesti englantilaisten liittyvän häneen ja voivansa haastaa Harald Godwininpojan turvallisin mielin. Turvatakseen asemansa Harald vaati 500 panttivankia lisää, ei pelkästään kaupungista, vaan koko maakunnasta. Englantilaiset lupasivat etsiä tämän määrän panttivankeja ja tuoda ne hänelle maanantaina 25. syyskuuta.[119]

Paikaksi panttivankien luovutukseen sovittiin Stamfordin silta kymmenisen kilometrin päässä Yorkista. Norjalaisten leiristä Riccallista sinne oli matkaa liki kaksikymmentä kilometriä.[120]

Kyseisenä aamuna, kun Harald oli syönyt aamiaisensa, hän jakoi miehensä siten, että kaksi kolmannesta seuraisi mukana Stamfordin sillalle ja yksi kolmasosa jäisi vahtimaan laivoja.[121] Tostig seurasi Haraldin mukana, Olavi sekä Orkneyn jaarlin pojat jäivät laivoille.[122]

Harald oli niin varma, että taistelu oli ohi, että he kaikki jättivät panssaripaitansa laivansa reunalle ja varustautuivat miellyttävälle kävelylle paidoissa ja tunikoissa, kantaen käsissään kypäriään ja kilpiään, ja tietenkin keihäitään, miekkojaan ja kirveitään. Joillakin oli jousia ja nuolia, ja he kaikki olivat varsin hilpeällä tuulella.[123]

Stamfordin sillalla he eivät nähneet vilaustakaan panttivangeista vaan armeijan marssivan tietä pitkin Yorkista. Harald kutsui Tostigin luokseen kysyäkseen mistä armeijasta oli kyse. Tostig vastasi, että tulossa saattoi olla ikävyyksiä, mutta joukko saattoi olla ystäviä tulossa pyytämään armoa ja osoittamaan alamaisuuttaan kuninkaalle. Kyseessä olivat Englannin kuningas Haraldin joukot, jotka olivat edellispäivänä salaa ottaneet Yorkin haltuunsa. Aamun koitteessa Harald jatkoi matkaansa sovitulle tapaamispaikalle.[124]

Kun joukot lähestyivät Harald Ankara huomasi tilanteen ja lähetti kolme ratsumiestä hakemaan laivoille jääneitä miehiä. Muiden kanssa hän päätti jäädä taistelemaan.[125] [126]

Stamfordin sillan taistelu 25.syyskuuta 1066

Stamfordin sillan taistelussa viimeisenä viikinkikuninkaana pidetty Harald Ankara kuolee ja norjalaiset jatkavat taistelua Tostigin johdolla.

Ennen kuin varsinainen taistelu alkoi, yksinäinen ratsastaja erkani englantilaisten joukosta, ratsasti eteenpäin ja huusi kysymyksen ”Onko jaarli Tostig joukossanne?” Kun Tostig astui esiin englantilainen jatkoi: ”Veljesi lähettää sinulle terveisensä ja tarjoaa sinulle rauhaa ja koko Northumbrian”.[127] Tostig vastasi, että tilanne oli toinen viime talven jälkeen, ja jos tarjous olisi tullut silloin, moni mies olisi saanut pitää henkensä. Sitten Tostig puolestaan kysyi, mitä hänen veljelleen Norjan Haraldille olisi tarjolla rauhaa vastaan. Tähän englantilainen vastasi ”kuusi jalkaa maata”.[128]

Salaperäinen englantilainen oli itse kuningas Harald. Tostig tunnisti kyllä veljensä, muttei tahtonut tämän henkilöllisyyttä paljastaa ja samalla saattaa veljeään vaaraan, sillä Harald oli tullut tuomaan tarjousta rauhasta.[129]

Tostig hylkäsi tarjouksen ja Stamfordin sillan taistelu alkoi viikinkityyliin mies miestä vastaan. Englantilaiset pääsivät voitolle ja Norjan kuningas Harald kaatui. Silloin Harald vielä uudisti Tostigille tarjouksensa rauhasta.[130] Samalla hetkellä kuitenkin Riccallista tulleet apujoukot saapuivat paikalle ja norjalaiset hyökkäsivät uudelleen.[131]

Jossain vaiheessa iltaa myös Tostig sai surmansa. Kuolleiden lukumäärällä mitaten Stamfordin sillan taistelu oli suurin siihenastinen taistelu Englannissa. Liki kaikki norjalaiset kaatuivat. Haraldin poika Olavi jäi vangiksi, samoin Orkneyn jaarlin pojat. Heidät Harald päästi lähtemään otettuaan sitä ennen lupauksen, etteivät he milloinkaan palaisi Englantiin.[132]

Taistelun jälkeen Harald etsitytti veljensä ruumiin ja hautasi sen Yorkin muurien sisälle, Tostigin entiseen hallintokaupunkiin.[133]

Luonne

Kaikki viittaa siihen, että 1060-luvulle tultaessa Tostig oli henkisesti todella tasapainoton ja että hänen luonteensa oli muuttunut. Hän oli ollut lumoava nuori mies josta kaikki pitivät; kuningatar Edithin suosikkiveli, hurskaan kuninkaan metsästystoveri, mies jota jopa kriittinen Vita Ædwardi ihaili.[134] Tostigia on kuvailtu urheaksi mieheksi, jolle oli anteliaasti annettu älyä ja taitavuutta. Häntä verrattiin yleisesti näiden ominaisuuksien mukaan veljeensä Haraldiin. Molemmat olivat erityisen komeita ja urheilullisia, voimiltaan tasavertaiset.[135] Kuitenkin jaarlina hänestä oli yllättäen tullut sulkeutunut, uskomattoman julma ja dominoiva, jopa murhanhimoinen. Syytettynä tästä hän oli kääntänyt syytteet veljeään vastaan. Lopulta hän uskoi kaikkien olevan salaliitossa itseään vastaan: hänen omat thaaninsa, jaarlikuntansa ihmiset, veljensä Harald, hovi, muut jaarlit ja vihdoin itse kuningas Edvard.[136] Miesseurassa hän oli maineestaan mustasukkainen. Hän punnitsi tarkoin mielessään tapahtumia, mutta kun oli tehnyt päätöksensä hän toimi keskustelematta miestensä kanssa.[137] Joskus näytti siltä kuin hän ei olisi tehnyt mitään suunnitelmia, jotta hänen vastustajansa eivät olisi osanneet olla varuillaan.[138] Myös tässä tunteidensa ja aikomustensa salailussa hän oli veljensä Haraldin kaltainen.[139]


Tostigin vaikutus

G.M.Trevelyanin mukaan kuningas Edvardin ja Haraldin välillä vallitsi tasapainotila, joka ehkäisi kokonaan kansakunnan yhtenäistämiseen ja lujittamiseen tähtäävät pyrkimykset. Kansakunnan yhtenäistämiseen viitaten Trevelyanin arvio Tostigista on tyly: ”Se seikka, että kaksi hänen (Haraldin) veljistään, Svein ja Tostig, olivat tyhjäntoimittajia, jotka olivat osoittautuneet kelvottomiksi julkisiin luottamustoimiin, oli osaltaan ollut ehkäisemässä koko saaren yhdistämistä Godwinin suvun valtikan alaiseksi valtakunnaksi”.[140] Howarth arvelee Tostigin olleen henkisesti sairas ja tasapainoton mies, joka näytti olevan tuomittu tapattamaan itsensä.[141]

Arvoin tekemistä Tostigista vaikeuttaa ymmärrettävästi aikalaislähteiden niukkuus sekä Vilhelm Valloittajan sotapropagandan antama kuva vastustajastaan. Vilhelm tarvitsi syyn ja paavin hyväksynnän hyökkäykseensä Englantiin. Vastustajaa mustamaalattiin systemaattisesti ennen hyökkäystä, mutta myös sen jälkeen; esimerkiksi Tostigin mittava maaomaisuus jaettiin luostareille sekä normannivalloittajien kesken.[142].

Kiistaton tosiasia on, että Haraldin tehtävä Englannin puolustamisessa vaikeutui kahden lähes yhtäaikaisen hyökkäyksen vuoksi. Haraldin toimia ja pientä epäröintiä ennen Hastingsin taistelua on myöhemmin kritisoitu. On mahdollista, että tuhansien norjalaisten surmaaminen ja veljensä lähettäminen kuolemaan vaikutti hänen tuleviin arvioihinsa.[143] 22.lokakuuta 1066 hän kohtasi vain puolen armeijansa kanssa Vilhelm Valloittajan joukot, ja hävisi.

Lähteet

  • DeVries, K.: The Norvegian invasion of England in 1066. Great Britain: , 1999. (englanniksi)
  • Doubleday, H.A. & de Walden, H.: The Complete Peerage. Volume IX. London: , 1936. (englanniksi)
  • Freeman, E.A.: History of the Norman Conquest. Volume II. Oxford: Clarendon Press, 1868. (englanniksi)
  • Howarth, D.: 1066 the Year of the Conquest. Great Britain: Hazell Watson & Viney Ltd, Aylesbury, Bucks, 1977. ISBN 0 86072 042 X. (englanniksi)
  • Petersen, K.: Ihmiskunnan ajantieto. Suomeksi toimittanut Antero Manninen avustajana Pentti Papunen. Porvoo: Werner Söderström osakeyhtiö, 1965.
  • Mason, E.: The House of Godwine. The History of a Dynasty. Great Britain: Cambridge University Press, 2004. ISBN 1 85285 389 1. (englanniksi)
  • Matthew,H.C.G.& Harrison, B.: Oxford Dictionary of National Biography. Volume 55. Oxford: , 2004. (englanniksi)
  • Rollason, D.: Northumbria 500–1100 Creation and destruction of a kingdom. United Kingdom: , 2003. (englanniksi)
  • Stenton, F.M.: Anglo-Saxon England. Second edition. Oxford: , 1947. (englanniksi)
  • Trevelyan, G.M.: Englannin historia. Ensimmäinen osa. Porvoo: , 1948.
  • Williams, A., Smyth, A.P. & Kirby, D.P.: A biographical dictionary of Dark Age Britain. Great Britain: , 1991. (englanniksi)

Viitteet

  1. ↑ (en) Colin Matthew (toim.), Oxford Dictionary of National Biography, Oxford, Oxford University Press, View and modify data on Wikidata . Tieto on haettu Wikidatasta.
  2. ↑ Matthew & Harrison 2004, 66. DeVries 1999,168. Tostigin eikä hänen sisarustensa syntymävuosi ei ole tiedossa. Arvio siitä perustuu tietoon hänen vanhempiensa avioliittovuodesta (1019), siihen että Tostig mainitaan sisarussarjassa kolmanneksi pojaksi sekä hänen omaan avioliittoonsa (1051). Lisäksi syntymävuoden arvioon vaikuttaa tieto, että Tostig oli vain nuorukainen hänen sisarensa naidessa kuningas Edvard Tunnustajan 1045.
  3. ↑ Mason, s.35
  4. ↑ Petersen 1965, 267
  5. ↑ Matthew & Harrison 2004, 67
  6. ↑ Mason, s.55
  7. ↑ DeVries 1999, 90 ja 169. Kuningas Edvard Tunnustaja tuki vastoin Godwin-jaarlin suositusta keisari Henrik III:ta tämän taistelussa kapinallista vasalliaan Gottfried Parrakasta vastaan ja siirsi laivastonsa Sandwichiin, missä alukset viipyivät keisarin ja Flanderin sodan ajan. Keisari oli 1044 jakanut Lothringenin ja 1048 Ylä-Lothringenin herttua Gottfried joutui pakenemaan Flanderin kreivin Balduin V:n suojiin noustuaan epäonniseen kapinaan. Keisari Henrik III nimenomaisesti pyysi Englannin kuningasta estämään Flanderin laivaston pääsyn merelle ja näin myös kreivi Balduinin mahdollisen pakoyrityksen meritse. Lopulta sekä Balduinin että Gottfried Parrakkaan oli alistuttava. Kapinayritys ei ollut vaaraton, sillä Ranskan kuningas Henrik I (1031–1060) tuki sitä salaa. 1054 Gottried Parrakas nai Toscanan rajakreivin lesken Beatrixin ja 1055 Henrik III karkotti hänet myös Toscanasta, jolloin hän jälleen pakeni Balduin V:n suojiin Flanderiin. Hyvityksen Gottfied sai 1062, jolloin hän kaappasi jo edesmenneen Henrikin 12-vuotiaan kruununperijän Henrik IV:n.
  8. ↑ Petersen 1965, s. 265
  9. ↑ DeVries 1999, index 319. Gyrđ Godwinson, Earl of East Anglia, Cambridgeshire and Oxfordshire
  10. ↑ DeVries 1999, index 320. Leofwine Godwinson, Earl of Kent, Essex, Hertford, Surry and Buckinghamshire
  11. ↑ Howarth 1977, 36
  12. ↑ Howarth 1977, 37
  13. ↑ Howarth 1977, 54
  14. ↑ DeVries 1999, 169. Tostigin vanhemmista veljistä koulittiin sotilaita ja heitä myös perehdytettiin hallintoon, joten on luultavaa, että myös Tostig kolmantena poikana sai saman kasvatuksen.
  15. ↑ Mason, s.59
  16. ↑ DeVries 1999, 169. DeVries mainitsee kreivillisen velipuolen yhdennentoista vuosisadan manipulaattoriksi eurooppalaisessa politiikassa
  17. ↑ DeVries 1999, 171. Vilhelmin ja Matildan avioliittoa suunniteltiin jo 1049, jolloin paavi Leo IX kielsi sen liian läheisen sukulaisuuden vuoksi. Liitto kuitenkin solmittiin 1053. Paavin Nikolaus II tunnusti suhteen laillisuuden vasta 1059 sen jälkeen, kun Vilhelm oli rahoittanut kaksi luostaria Caeniin.
  18. ↑ Matthew & Harrison 2004, 67
  19. ↑ DeVries 1999,172. Tostigilla oli tuntemattoman naisen kanssa kaksi lasta mennessään naimisiin. Pojat Skulr ja Kettil mainitaan Snorri Sturlasonin ’’Heimskringla’’-eepoksessa. Tostigilla ja Judithilla tiedetään olleen lapsia, joihin ’’Vita Ædwardi’’ viittaa, mutta joiden nimiä, ikää tai sukupuolta ei tiedetä. On oletettavaa, että Judith otti lapsensa mukaansa Baijeriin naituaan Welf IV:n 1070/1071.
  20. ↑ Mason, s.183
  21. ↑ Mason, s.104. Pojat Ketil ja Skuli olivat skandinaavisista nimistä päätellen syntyneet suhteesta jonkun pohjoismaisen naisen kanssa.
  22. ↑ Mason, s.197. Ketil asettui Norjassa Halogalandiin, missä meni naimisiin ja sai lukuisia lapsia. Skuli nai kuningas Olavi Kyrren serkun Gudrun Nefsteinin tyttären ja toimi kuninkaan neuvonantajana. Myös tällä parilla oli lapsia.
  23. ↑ Mason, s.184. Judithin ja Welfin kahdesta pojasta Henrik peri Baijerin.
  24. ↑ Williams, Smyth & Kirby 1991, 144
  25. ↑ Howarth 1977, 38
  26. ↑ DeVries 1999, 95. Edvard lähetti vaimonsa Wherwellin luostariin, jonka abbedissana toimi Edvardin sisar
  27. ↑ DeVries 1999, 172. Pojista Harold ja Leofwine, jotka olivat paenneet Irlantiin, liittyivät isänsä Godwiniin Wight-saarella. Tostigia ei mainita aikalaislähteissä ja on mahdollista, että hän odotti vaimonsa kanssa Flanderissa tilanteen rauhoittumista.
  28. ↑ Howarth 1977, 39
  29. ↑ Howarth 1977, 68
  30. ↑ Howarth 1977, 69
  31. ↑ Howarth 1977, 42
  32. ↑ Howarth 1977, 44
  33. ↑ Stenton 1947, 562
  34. ↑ Mason, s.89
  35. ↑ Doubleday & de Walden 1936, 703
  36. ↑ Matthew & Harrison 2004, 67
  37. ↑ Mason, s.124
  38. ↑ Matthew & Harrison 2004, 67
  39. ↑ Doubleday & de Walden 1936, 703
  40. ↑ DeVries 1999, 175
  41. ↑ Rollason 2003, 268. Siwardin vaimo kuului Bamburghin jaarlisukuun, joka oli hallinnut aluetta 800-luvun viimeisiltä vuosikymmeniltä aina Knut Suuren aikoihin asti 1020-luvulle. Tostigin vastainen kapina oli voimakkainta juuri Bamburghin alueella.
  42. ↑ Stenton 1947, 562
  43. ↑ Stenton 1947, 582
  44. ↑ Freeman 472
  45. ↑ Mason, s.100
  46. ↑ Stenton 1947, 568
  47. ↑ Matthew & Harrison 2004, 67
  48. ↑ De Vries 1999, 231. Haraldille avioliitto oli tärkeä, sillä vaimo oli Mercian jaarli Edwinin ja Northumbrian jaarli Morkeren sisar. Tarkoitus oli yhdistää pohjoisten jaarlikuntien ja Haraldin klaanin voimat.
  49. ↑ DeVries 1999, 188
  50. ↑ Matthew & Harrison 2004, 67
  51. ↑ DeVries 1999, 188. Henry of Huntingdon kertoo Tostigin repineen veljeään hiuksista tämän tarjoillessa kuninkaalle viiniä, mihin Harald vastasi paiskaamalla Tostigin maahan. Tästä suuttuneena Tostig poistui hovista ja läksi Herefordiin, missä Haraldin palvelijat valmistelivat juhlaa kuninkaalle. Tostig surmasi palvelijat, paloitteli heidät ja laittoi jalan, pään tai käden jokaiseen viini-, olut- tai siideritynnyriin. Tostig itse tarjoili näitä juomia kuninkaalle, joka kuitenkin pyhimysmäisen kyvykkyytensä vuoksi kieltäytyi juomasta ja ajoi Tostigin, hänen vaimonsa Judithin ja luutnanttinsa Copsin maanpakoon. DeVries osoittaa lukuisia puutteita ja virheitä kertomuksessa ja pitää lisäksi epäuskottavana, ettei moista joukkomurhaa olisi mainittu muissa aikalaislähteissä.
  52. ↑ Matthew & Harrison 2004, 68. Durhamin Simeon kertoo: Kerran Judith lähetti paikalle naispalvelijansa, joka ylitettyään luostarin rajan sairastui ja kuoli pian sen jälkeen. Pahan teon korjaamiseksi Judith ja Tostig antoivat yhteisölle lahjoja.
  53. ↑ Howarth 1977, 54
  54. ↑ DeVries 1999, 176. Aluksi paavi Nikolaus II kieltäytyi antamasta palliumia eli täten virallistamasta nimitystä piispaksi. Paavi perusti kantansa kanooniseen lakiin, joka kielsi piispaa vaihtamasta piispakuntaa. Ealred oli jo Worcesterin piispa
  55. ↑ Mason, s.95. Tostigin seurueen reitti ei ollut suorin mahdollinen, joten Emma Mason pitää mahdollisena, että samalla olisi hoidettu yhteydenpitoa Saksalaiseen keisarikuntaan.
  56. ↑ Doubleday & de Walden 1936, 703
  57. ↑ Mason, s.96<
  58. ↑ Mason, s.97. Historioitsija Emma Mason nimeää Gospatricin kuningas Edvardin sukulaiseksi ja itse asiassa selittää tämän olleen matkalla mukana panttivankina. Myös jaarli Ælfgarin poika oli samasta syystä mukana seurueessa. Tällä tavoin Tostig halusi estää mahdolliset vallanvaihdokset jaarlikunnassaan poissaolonsa aikana.
  59. ↑ Mason, s.98. Tostig käytti kovia sanoja tapahtuneen jälkeen ja käytännössä uhkasi paavia Englannin maksujen lakkauttamisella.
  60. ↑ Matthew & Harrison 2004, 67
  61. ↑ Howarth 1977, 54
  62. ↑ DeVries 1999, 176. Paavi myös myönsi Ealredille aiemmin kieltämänsä palliumin.
  63. ↑ Matthew & Harrison 2004, 68
  64. ↑ Stenton 1947, 563
  65. ↑ Mason, s. 125. Gospatric oli vuoden 1061 Roomanmatkan sankarin kaima ja sukulainen, jaarli Uhtredin poika.
  66. ↑ Freeman 483
  67. ↑ Matthew & Harrison 2004, 68
  68. ↑ Mason, s.126. Aarteiden lisäksi kapinalliset saivat aseita. Ryöstön jälkeen he polttivat paikan.
  69. ↑ Mason, s.127
  70. ↑ Howarth 1977, 44
  71. ↑ Mason, s.128. Kapinalliset olivat epäilemättä jo edeltä käsin olleet yhteydessä Edwiniin ja Morcariin. Lisäksi joukot aiheuttivat suurta tuhoa kulkiessaan, ja varsinkin joukkoihin liittyneet walesilaiset tekivät kapinasta vaarallisen.
  72. ↑ Freeman 493
  73. ↑ Freeman 494
  74. ↑ Howarth 1977, 44
  75. ↑ Freeman 492
  76. ↑ Mason, s.129
  77. ↑ Howarth 1977, 44
  78. ↑ Matthew & Harrison 2004, 68
  79. ↑ Mason, s.130
  80. ↑ Mason,s. 131. Talvella aloitetun hyökkäyksen onnnistuminen olisi ollut epävarmaa ja Tostigin pysyttäminen vallassa olisi vaatinut lisäksi suunnattomastivoimia.
  81. ↑ Howarth 1977, 45
  82. ↑ Mason, s.132. Kuningas antoi läksiäiseksi Tostigille runsaita lahjoja, mikä osoittaa kuningas Edvardin pitäneen jaarliaan syyttömänä kapinan puhkeamiseen.
  83. ↑ Matthew & Harrison 2004, 85
  84. ↑ Howarth 1977, 84
  85. ↑ DeVries 1999, 230. Harold teki myös matkan Northumbriaan taivutellakseen vuotta aiemmin kapinoineen jaarlikunnan asukkaat uskollisiksi yhtenäiselle Englannille.
  86. ↑ Howarth 1977, 83
  87. ↑ Howarth 1977, 84
  88. ↑ Mason, s.143. Masonin mukaan Tostigin hyökkäys Etelä-Englantiin oli kuningas Harald Ankaran kanssa neuvoteltu toisen rintaman avaus yhteisessä hyökkäyksessä Englantiin.
  89. ↑ DeVries 1999 245-247 esittää kysymyksen miksi Tostig riskeerasi tällä pienen joukon maihinnousuyrityksellään myöhemmäksi sovitun suurimittaisen sotatoimen Harald Ankaran kanssa? Hän antaa neljä mahdollista vastausta. Ensiksi ehkä Vilhelm Valloittaja yllytti Tostigia saadakseen itse vihiä Haraldin puolustusvalmiudesta. Toiseksi tulee Howartin myös mainitsema halu toistaa Godwin-jaarlin maihinnousu 1051 ja vallata maa yksin ilman Norjan Haraldin apua. Tämän selitysmallin mukaan Tostig olisi voinut vielä tukeutua norjalaisiin, mikäli hänen oma yrityksensä epäonnistuisi. Kolmanneksi hän ehkä kuvitteli nostattavansa joukkoja Haraldia vastaan norjan kuninkaalle antamansa lupauksen mukaisesti. Ja neljänneksi Tostig ehkä vain siirsi huomion etelärannikolle, jotta Harald Ankaran joukot voisivat pohjoisessa nousta helpommin maihin.
  90. ↑ DeVries 1999, 172. Toisin kuin Howarth, DeVries esittää, että Tostig ei ollut Godwinin mukana, vaan vaimonsa kanssa turvassa Flanderissa. Hän epäilemättä tunsi kuitenkin hyvin isänsä ja veljiensä voitokkaan marssin Lontooseen.
  91. ↑ Howarth 1977, 85
  92. ↑ Matthew & Harrison 2004, 67
  93. ↑ Howarth 1977, 85
  94. ↑ Harald sai ilmeisesti tiedon norjalaisten tulosta Skotlantiin. Hänen päätökseensä luovuttaa ensisijainen vastuu pohjoisen jaarleille vaikutti kolme seikkaa. Ensinnäkin Harald arvioi häntä itseään tarvittavan enemmän etelässä, missä Normandian Vilhelmin maihinnousun uhka vaati puolustuksen parantamista ja kuninkaan läsnäoloa. Toiseksi Harold saattoi luottaa Morkeren ja Edwinin taistelevan Tostigia vastaan, sillä Tostigin paluu olisi vienyt Morekelta jaarlikunnan. Ja vielä kolmanneksi päätökseen vaikutti Northumbrian asukkaiden aiempi kapina: oli varsin epätodennäköistä, että Tostig olisi saanut minkäänlaista tukea entisestä jaarlikunnastaan.
  95. ↑ Gilbert1968, 16
  96. ↑ Howarth 1977, 86
  97. ↑ Mason, s.142. Tostig houkutteli Sven Estridinpoikaa hyökkäämään Englantiin uudistamaan enonsa Knuut Suuren valtakunta. Kuningas vastasi olevansa enoaan pienempi kuningas, jolla oli kädet täynnä työtä Norjan kuningasta vastaan taistellessaan.
  98. ↑ Howarth 1977, 111
  99. ↑ Howarth 1977, 112
  100. ↑ Howarth 1977, 111
  101. ↑ Howarth 1977, 112
  102. ↑ Howarth 1977, 113
  103. ↑ Kertomus Tostigin vierailusta perustuu norjalaisen Snorri Sturlasonin Heimskringla-kertomukseen (1230). Englantilaisissa lähteissä tätä matkaa ei mainita. Osa historioitsijoista pitää matkaa epätodennäköisenä ja olettaa Tostigin liittyneen Haraldin joukkoihin vasta Skotlannissa syksyllä 1066. Näin Harald olisi päättänyt tavoitella Englannin kruunua ilman Tostigin suostuttelua.
  104. ↑ Howarth 1977, 114
  105. ↑ Howarth 1977, 114
  106. ↑ Howarth 1977, 115
  107. ↑ Howarth 1977, 116
  108. ↑ Howarth 1977, 123
  109. ↑ Howarth 1977, 124
  110. ↑ Stenton 1947, 580
  111. ↑ Howarth 1977, 129
  112. ↑ Mason, s.147. Kaupungin hävittäminen teki Humberille purjehtimisen turvalliseksi.
  113. ↑ Howarth 1977, 131
  114. ↑ Howarth 1977, 132
  115. ↑ Howarth 1977, 133
  116. ↑ Mason, s.148
  117. ↑ E.A.Freemanin mukaan (The History of the Norman Conquest of England (1869) s. 353) Yorkin lempeässä kohtelussa näkyy Harald Ankaran tahto, ei Tostigin. Tostig oli tullut kostamaan, mutta Harald tiesi tarvitsevansa liittolaisia tulevissa taisteluissa. Ilmeisesti Harald ei täysin luottanut miestensä rauhallisuuteen ja sen vuoksi hän ei tuonut armeijaansa kaupungin sisälle.
  118. ↑ Howarth 1977, 134
  119. ↑ Howarth 1977, 134
  120. ↑ Howarth 1977, 135
  121. ↑ Mason, s.149
  122. ↑ Howarth 1977, 135
  123. ↑ Howarth 1977, 135
  124. ↑ Howarth 1977, 135
  125. ↑ Howarth 1977, 137
  126. ↑ Howarth 1977, 138
  127. ↑ Howarth 1977, 138
  128. ↑ Howarth 1977, 139
  129. ↑ Mason, s.150
  130. ↑ Mason, s.151
  131. ↑ Howarth 1977, 140
  132. ↑ Howarth 1977, 141
  133. ↑ Mason, s.152
  134. ↑ Howarth 1977, 84
  135. ↑ Matthew & Harrison 2004, 67
  136. ↑ Howarth 1977, 84
  137. ↑ Mason, s.103
  138. ↑ Mason, s.104
  139. ↑ Matthew & Harrison 2004, 68
  140. ↑ Trevelyan 1948, 141
  141. ↑ Howarth 1977,84-85
  142. ↑ Tostigin maaomaisuutta ei ole kokonaisuudessaan luetteloitu Domesday Bookissa, mutta kirjan internetjulkaisu http://domesday.pase.ac.uk/?Text_1=tosti&qr=1&col=-c11&pag=0 antaa kuvan siitä, kuka hyötyi normannien valloituksesta
  143. ↑ DeVries 1999, 298
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Tostig_Godwininpoika&oldid=11063777”