Henrik III (Saksa)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Henrik III. Miniatyyri vuodelta 1040.

Henrik III (saks. Heinrich III) (10171056) oli Saksan keisari, joka kuului Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan frankkilaisen eli Saalilaisen suvun hallitsijoihin. Hänestä tuli Saksan kuningas isänsä Konrad II:n kuoleman jälkeen 4. kesäkuuta 1039. Paavi Klemens II kruunasi hänet keisariksi vuonna 1046.[1]

Persoonallisuus ja suku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Edeltäjiensä tavoin Henrik käytti asevoimaa sekä omien vasalliensa ojentamisessa että valtakunnan laajentamisessa. Uskonnollinen vakaumus ei siinä ollut esteenä, paitsi että Henrik vältti taistelemista kirkollisina juhlapyhinä. [2]

Henrikistä tuli kymmenvuotiaana Svaabian ja Baijerin herttua sekä 1038 Burgundin kuningas. Vuonna 1036 Henrik avioitui Knuut Suuren 16-vuotiaan tyttären Gunhildan, kanssa. Henrikin isä Konrad oli hyvissä ajoin sopinut Knuut Suuren kanssa, että tämä saisi hallita osia Pohjois-Saksasta ja että heidän lapsensa naitettaisiin. Avioliitto solmittiin nuorimmassa laillisessa iässä, mutta Gunhilda kuoli vain kaksi vuotta myöhemmin luultavasti malariaan matkalla Adrianmeren seudulla.

Henrik meni uusiin naimisiin vuonna 1043 Agnes de Poitoun, Akvitanian herttua Vilhelm V:n tyttären kanssa. He saivat Judith-nimisen tyttären ja pojan, josta tuli keisari Henrik IV.

Ulkopolitiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Henrik pyrki uudistamaan kirkkoa. Hän kielsi laajalti yleistyneen simonian eli kirkollisten virkojen kauppaamisen. Hän käytti uskonnollisten ja poliittisten tavoitteidensa edistämiseen investituuraa eli oikeutta tehdä tärkeimmät papiston virkavalinnat. Hänen poikansa Henrik IV jatkoi samaa menettelyä, mikä lopulta johti keisarin ja paavin väliseen investituurariitaan. Paavius oli samaan aikaan ajautumassa sekasortoon paavi Benedictus IX:n pahamaineisen elämäntavan ja kirkon sisäisten riitojen takia. Vuonna 1044 paavi pakotettiin pois virkapaikaltaan ja tialle pyrkivät Gregorius VI ja Sylvester III. Riita jatkui koko 1040-luvun ajan ja Henrik pyrki ratkaisemaan sen nostamalla virkaan saksalaisen Klemens II:n, mutta tämä kuoli varsin pian.[2]

Vuonna 1046 Henrik piti hoviaan Merseburgissa ja Meissenissä, jossa hän lopetti Pommerin (Dux Bomeraniorum) ja Böömin herttua Břetislavin ja Puolan Kasimir I:n välisen riidan. Tämä on luultavasti ensimmäinen maininta nimestä Pommerilähde?.

Henrik pystyi edeltäjiensä tavoin pitämään Puolan ja Böömin kuninkaat alistettuina eli vasalleinaan, ja jopa Unkarin kuningas Andreas I tunnusti keisarin muodollisesti lääninherrakseen. Lännen puolella Henrikin lääninherruus ulottui Rhône- ja Saônejokiin asti. Henrik kuitenkin läänitti Lorrainen eteläosan Elsassin kreiville, mistä on peräisin alueen myöhempi nimi Elsass. Näillä alistetuilla alueilla alkoi Henrikin viimeisinä hallitusvuosina esiintyä kapinointia: Unkari irrottautui kokonaan Saksan holhouksesta, slaavit kapinoivat ja Etelä-Italiassa normannit valloittivat alueita sekä Saksalta että Bysantilta.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Henry III Encyclopedia Britannica. Viitattu 23.4.2023.
  2. a b c Heikki Kirkinen: Otavan suuri maailmanhistoria, osa 7. Euroopan synty, s. 238–239. Helsinki: Otava, 1984. ISBN 951-1-07689-2.
Commons
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Henrik III (Saksa).
Edeltäjä:
Konrad II
Pyhän saksalais-roomalaisen valtakunnan hallitsija
 1046–1056
Seuraaja:
Henrik IV