Ero sivun ”Rusakko” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Selaa historiaa interaktiivisesti
[katsottu versio][arvioimaton versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
Ei muokkausyhteenvetoa
Merkkaukset: Mobiilimuokkaus  mobiilisivustosta 
Merkkaukset:  seulottavat  Mobiilimuokkaus  mobiilisivustosta 
Rivi 32: Rivi 32:
== Kuvaus ==
== Kuvaus ==


Rusakko painaa 2,5–7 kilogrammaa. Ruumis on 55–68 senttimetriä pitkä ja häntä 8–12,5 senttimetrin pituinen. Rusakon selkäpuoli on kellertävän harmaanruskea ja pohjavilla valkea. Sivut, etukaula ja raajat ovat ruosteenkeltaiset tai ruosteenpunaiset. Vatsapuoli on valkea. Häntä on alta valkoinen ja päältä musta. Korvat ovat mustakärkiset ja pitkät, ja ulottuvat kuonon eteen vastakkain käännettynä.<ref name="Helminen2010"/> Talvipuku vaihtelee melkein kesäpuvun värisestä hopeanharmaaseen.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä=Lauri Siivonen | Nimeke=Pohjolan nisäkkäät | Julkaisija=Otava | Vuosi=1974 | Tunniste=ISBN 951-1-01443-9}}</ref> [[Metsäjänis]] vaihtaa koko turkkinsa täysvalkoiseen, mutta rusakon talviturkki on vain vähän vaaleampi kuin kesäkarva.<ref>{{Verkkoviite|osoite=http://www.oulu.fi/northnature/finnish/Suomi/talvikansio/talvivalm1.html|nimeke=Talveen valmistautuminen, eläimet|julkaisu=|julkaisija=Oulu.fi|viitattu=27.6.2016|tekijä=|ajankohta=}}</ref> Kesäpukuisesta metsäjäniksestä sen erottaa pitemmistä korvista ja kaksivärisestä hännästä, joka on myös pidempi kuin metsäjäniksellä. Rusakko elää keskimäärin 8–12 vuotta.<ref>{{Verkkoviite|osoite=http://sallanalakoulu.purot.net/rusakko|nimeke=Rusakko|julkaisu=|julkaisija=Sallanalakoulu.purot.net|viitattu=27.6.2016|tekijä=|ajankohta=|selite=lähde: ''Suomen Eläimet'', Weilin+Göös & ''Koulun biologia ja maantieto 6'', Otava}}</ref>
Sami on peppurakastelia sami on peppurakastelia...on 55–68 senttimetriä pitkä ja häntä 8–12,5 senttimetrin pituinen. Rusakon selkäpuoli on kellertävän harmaanruskea ja pohjavilla valkea. Sivut, etukaula ja raajat ovat ruosteenkeltaiset tai ruosteenpunaiset. Vatsapuoli on valkea. Häntä on alta valkoinen ja päältä musta. Korvat ovat mustakärkiset ja pitkät, ja ulottuvat kuonon eteen vastakkain käännettynä.<ref name="Helminen2010"/> Talvipuku vaihtelee melkein kesäpuvun värisestä hopeanharmaaseen.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä=Lauri Siivonen | Nimeke=Pohjolan nisäkkäät | Julkaisija=Otava | Vuosi=1974 | Tunniste=ISBN 951-1-01443-9}}</ref> [[Metsäjänis]] vaihtaa koko turkkinsa täysvalkoiseen, mutta rusakon talviturkki on vain vähän vaaleampi kuin kesäkarva.<ref>{{Verkkoviite|osoite=http://www.oulu.fi/northnature/finnish/Suomi/talvikansio/talvivalm1.html|nimeke=Talveen valmistautuminen, eläimet|julkaisu=|julkaisija=Oulu.fi|viitattu=27.6.2016|tekijä=|ajankohta=}}</ref> Kesäpukuisesta metsäjäniksestä sen erottaa pitemmistä korvista ja kaksivärisestä hännästä, joka on myös pidempi kuin metsäjäniksellä. Rusakko elää keskimäärin 8–12 vuotta.<ref>{{Verkkoviite|osoite=http://sallanalakoulu.purot.net/rusakko|nimeke=Rusakko|julkaisu=|julkaisija=Sallanalakoulu.purot.net|viitattu=27.6.2016|tekijä=|ajankohta=|selite=lähde: ''Suomen Eläimet'', Weilin+Göös & ''Koulun biologia ja maantieto 6'', Otava}}</ref>


== Levinneisyys ja elinympäristö ==
== Levinneisyys ja elinympäristö ==

Versio 22. marraskuuta 2017 kello 14.03

Rusakko
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Nisäkkäät Mammalia
Alaluokka: Theria
Osaluokka: Istukkanisäkkäät Eutheria
Lahko: Jäniseläimet Lagomorpha
Heimo: Jänikset Leporidae
Suku: Jänikset Lepus
Laji: europaeus
Kaksiosainen nimi

Lepus europaeus
Pallas, 1778

Rusakon levinneisyys, luontainen elinalue punaisella ja siirtoistutusalueet violetilla.
Rusakon levinneisyys, luontainen elinalue punaisella ja siirtoistutusalueet violetilla.
Katso myös

  Rusakko Wikispeciesissä
  Rusakko Commonsissa

Rusakko eli peltojänis (Lepus europaeus) on jäniseläimiin kuuluva laji, joka esiintyy alkuperäisenä Euroopassa ja Aasian länsiosissa. Sitä metsästetään ravinnoksi ja turkkinsa takia. Vuonna 2013 Suomessa metsästettiin noin 66 100 rusakkoa.[2]

Kuvaus

Sami on peppurakastelia sami on peppurakastelia...on 55–68 senttimetriä pitkä ja häntä 8–12,5 senttimetrin pituinen. Rusakon selkäpuoli on kellertävän harmaanruskea ja pohjavilla valkea. Sivut, etukaula ja raajat ovat ruosteenkeltaiset tai ruosteenpunaiset. Vatsapuoli on valkea. Häntä on alta valkoinen ja päältä musta. Korvat ovat mustakärkiset ja pitkät, ja ulottuvat kuonon eteen vastakkain käännettynä.[3] Talvipuku vaihtelee melkein kesäpuvun värisestä hopeanharmaaseen.[4] Metsäjänis vaihtaa koko turkkinsa täysvalkoiseen, mutta rusakon talviturkki on vain vähän vaaleampi kuin kesäkarva.[5] Kesäpukuisesta metsäjäniksestä sen erottaa pitemmistä korvista ja kaksivärisestä hännästä, joka on myös pidempi kuin metsäjäniksellä. Rusakko elää keskimäärin 8–12 vuotta.[6]

Levinneisyys ja elinympäristö

Rusakon luontainen levinneisyysalue kattaa lähes koko Euroopan, pois lukien muun muassa pohjoisimmat alueet, sekä alueita Länsi-Aasiasta Kiinaan saakka. Rusakko on alkujaan kotoisin Länsi-Aasian aroilta. Euroopan suurista kasvillisuusvyöhykkeistä rusakko on levinnyt eniten lehtimetsiin, sekametsiin ja aroalueille[7]. Suomeen rusakko on levinnyt kaakosta 1800-luvun loppupuolelta lähtien. Leviämistä edistivät muutamat Lounais-Suomessa 1900-luvun alussa toteutetut istutukset.[8] Erityisen nopeasti laji runsastui 1910-luvulla, ja 1930-luvulle mennessä se oli levinnyt miltei koko maahan. Kylminä sotatalvina kanta kuitenkin taantui, ja vasta vuosisadan loppupuolella se alkoi runsastua uudelleen. Nykyisin se on levinnyt Suomeen Oulun korkeudelle saakka.[9] Ruotsin rusakkokanta on kokonaan peräisin istutuksista, joita tehtiin Ruotsin ja Tanskan välisessä salmessa olevalle saarelle. Uusille alueille levittyään rusakko on yleensä syrjäyttyänyt alkuperäisen jänislajin, metsäjäniksen.[3]

Rusakko on tulokaslaji myös Isossa-Britanniassa. On arveltu, että jo antiikin roomalaiset istuttivat ne Britteinsaarille.[10] Rusakkoja on istutettu riistaeläimeksi myös Euroopan ulkopuolelle: Argentiinaan, Australian Tasmaniaan, Barbadokselle, Brasiliaan, Kanadaan, Chileen, Falklandille, Irlantiin, Uuteen-Seelantiin, Réunionille, Uruguayhin ja Yhdysvaltoihin.[1]

Rusakon tyypillistä elinympäristöä ovat peltoaukeat, kun taas metsäjänis viihtyy nimensä mukaisesti paremmin metsissä.[11] Nämä kaksi lajia saattavat elää rinta rinnan metsänrajalla. Nykyisin rusakoita tavataan yleisesti myös asuinalueilla.[3] Rusakko karttaa metsiä, mutta suosii etenkin pensaikkoisia viljelyalueita ja kohtalaisen lyhytruohoisia laitumia, joilla ei ole liikaa laiduneläimiä.[12]

Lisääntyminen

Rusakkonaaras voi saada samana kesänä jopa neljä poikuetta.[11] Yleensä poikueita on kolme, ja yhdessä poikueessa 2–4 poikasta.[10]

Juokseva rusakko.
Rusakon poikanen.

Kiima-aikana rusakkourokset kilpailevat mahdollisuudesta pariutua naaraan kanssa, joka on vain muutamien tuntien ajan hedelmällinen. Naaras on urosta kookkaampi ja se puolustautuu ja saattaa pahoinpidellä liian innokasta kosijaa. Naaraan tiineys kestää noin 42 vuorokautta. Poikaset näkevät heti ja ovat karvapeitteisiä. Kukin niistä hakeutuu omaan piiloonsa tiheän kasvillisuuden sekaan, jotta petoeläimet eivät saisi niitä kerralla kiinni montaa. Emo käy imettämässä niitä vain kerran vuorokaudessa noin kahden viikon ajan. Imetyshetken ajaksi emo kutsuu kaikki poikaset luokseen, minkä jälkeen ne taas palaavat kukin omaan piilopaikkaansa.[3]

Ravinto

Kehittyneen ruoansulatusjärjestelmänsä avulla rusakko pystyy ottamaan talteen suurimman osan ruohon ja vastaavan kasviaineksen sisältämistä ravintoaineista. Sille kelpaavat hyvin monet kasvit, joten ravinto ei mainittavammin rajoita rusakon esiintymistä. Silti rusakko on metsäjänistä nirsompi kasvien ravintopitoisuuden suhteen. Rusakko syö lähinnä erilaisia heinämäisiä ja ruohomaisia[12] vihreitä kasveja[13]. Etenkin apilat ja heinät ovat sille mieluisia.lähde? Rusakko syö myös muun muassa juurikkaita, vehnää[14] ja perunoita[12]. Metsäjänisten tavallinen ruoka, puuravinto, muun muassa koivun ja pajun oksat, ovat rusakoille harvinaista, lähinnä talven hätäravintoa.[15] Rusakko selviytyy talvesta napostelemalla silmuja ja nuorten puiden kuorta, jotka ovat ravintona tavallisesti huonompaa kuin ruohokasvit. Puista rusakko syö usein jalopuita ja muun muassa omenapuiden kuorta.

Lisäksi rusakot vierailevat lintujen ruokintapaikoilla herkuttelemassa kauroilla ja auringonkukansiemenillä.lähde?

Katso myös

Lähteet

Viitteet

  1. ↑ a b Smith, A.T. & Johnston, C.H.: Lepus europaeus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2014.1. 2008. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 2.7.2014. (englanniksi)
  2. ↑ Metsästys 2013 Riistan- ja kalantutkimus. Viitattu 27.6.2016.
  3. ↑ a b c d Helminen, Matti: Kesy jänis. Suomen Luonto, 2010, nro 8, s. 78. Suomen luonnonsuojeluliitto.
  4. ↑ Lauri Siivonen: Pohjolan nisäkkäät. Otava, 1974. ISBN 951-1-01443-9.
  5. ↑ Talveen valmistautuminen, eläimet Oulu.fi. Viitattu 27.6.2016.
  6. ↑ Rusakko (lähde: Suomen Eläimet, Weilin+Göös & Koulun biologia ja maantieto 6, Otava) Sallanalakoulu.purot.net. Viitattu 27.6.2016.
  7. ↑ Brärvall 2003, s. 70.
  8. ↑ Nummi, Petri: Suomeen istutetut riistaeläimet, s. 5. Julkaisusarjan 9. osa. 2. uudistettu painos. Helsinki: Helsingin yliopisto, Maatalous- ja Metsäeläintieteen Laitos, 1988. ISBN 951-45-4760-8.
  9. ↑ Metsästettävät lajit – Rusakko (Lepus europaeus) Metsastys-kalastus.com. Viitattu 27.6.2016.
  10. ↑ a b Brown hare (Lepus europaeus) Wildscreen Arkive. Viitattu 27.6.2016. (englanniksi)
  11. ↑ a b Rusakko Keskisuomalainen. [vanhentunut linkki]
  12. ↑ a b c Koivisto 1983, s. 68.
  13. ↑ Koivisto, Ilkka: Suomen eläimet 1 (7. painos), s. 184. Espoo: Weilin+Göös, 1983. ISBN 951-35-2730-1.
  14. ↑ Koivisto 1983, s. 183.
  15. ↑ Koivisto 1983, s. 184.

Aiheesta muualla

 

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Rusakko&oldid=16913905”