Tittelintuure

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Piirros Tittelintuuresta Andrew Langin teoksessa The Blue Fairy Book vuodelta 1889.

Tittelintuure (saks. Rumpelstilzchen, uudemmissa suomennoksissa Hopskukkeli[1] ja Rompanruoja[2]) on Grimmin veljesten keräämä, Saksassa alkunsa saanut satu. Tämä satu julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1812 satukokoelmassa Kinder- und Hausmärchen. Sen lopullinen versio julkaistiin kuitenkin vasta vuonna 1857, sisältäen eroja aiempiin versioihin.

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mylläri halusi nousta tärkeämpään asemaan, joten hän valehteli kuninkaalle, että hänen tyttärensä osaa kehrätä oljista kultaa. Kuningas kutsui tytön luokseen, sulki hänet torniin olkien ja rukin kanssa. Hän määräsi tytön kehräämään oljista kultaa aamuun mennessä kolmen päivän ajan tai muuten kuningas teloituttaisi tämän. Tyttö oli jo ehtinyt menettää toivonsa, kun eräs kääpiö ilmestyi tornikamariin. Kääpiö kehräsi oljet kullaksi sillä ehdolla, että tyttö luovuttaisi hänelle kaulakorunsa. Seuraavana yönä kääpiö saapui taas tytön luokse ja kehräsi oljet kullaksi, tällä kertaa tytön sormusta vastaan. Kolmantena yönä tytöllä ei ollut kääpiölle enää mitään annettavaa. Kääpiö kehräsi oljet kullaksi sillä ehdolla, että mentyään kuninkaanpojan kanssa naimisiin tyttö luovuttaisi tälle esikoisensa.

Kuningas oli niin vaikuttunut tytön taidoista, että naitti tämän pojalleen, prinssille. Myöhemmin prinssin noustua kuninkaaksi ja myllärin tyttären kuningattareksi heille syntyi ensimmäinen lapsi, jolloin kääpiö palasi vaatimuksineen. Hän vaati kuningatarta pitämään lupauksensa ja luovuttamaan hänelle lapsensa. Kuningatar kauhistui ja tarjosi kääpiölle koko omaisuutensa, jos vain saisi pitää lapsensa. Kääpiö vastusteli, mutta suostui lopulta perumaan vaatimuksensa, jos kuningatar onnistuisi arvaamaan hänen nimensä kolmen päivän aikana. Kuningatar epäonnistui ensimmäisenä päivänä ja tuskastuneena lähetti palvelijansa matkaan ottamaan selvää kääpiön nimestä. Ennen toista yötä palvelija saapui ja kertoi kuulleensa kääpiön lauleskelleen nuotion ympärillä mainiten nimensä: Tittelintuure.

Kääpiön saapuessa kuningattaren luo kolmantena päivänä kuningatar osasi vastata oikein kääpiön kysymykseen, jolloin kääpiö raivostui ja repi itsensä halki.

Versioita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suuri Satuseppo vuodelta 1973 (suomentaja Mary A. Wuorio):

Myllärin tytär ei avioidu kuninkaan pojan, vaan itse kuninkaan kanssa. Hänestä tulee kuningatar ja Tittelintuure tulee vaatimaan lasta omakseen. Ensimmäisenä päivänä kuningatar arvailee ensin tuntemillaan nimillä, joista mainitaan Kasperi, Melkkeri, Petteri, Viljami. Toisena päivänä hän arvailee nimillä ja lempinimillä, joita hänen sanansaattajansa ovat keränneet talosta taloon kiertämällä, ja mainitaan nimet Rustoroope, Jääränjänne ja Nyörijalka. Kolmantena päivänä kuingatar ensin arvailee nimillä Metsäläinen ja Nuotioinen. Yksi hänen airuensa ei ollut löytänyt uusia nimiä, mutta oli nähnyt vuoren lähellä olevassa metsässä ukkelin hyppelevän nuotion ympärillä kiljuen:

”Tänään leivon, huomenna olutta panen, sitten kuningattaren lapsen haen. Eikä kukaan sitä arvata saata, että Tittelintuure tässä tömisyttää maata.”

Tässä versiossa vihaisesti ärjyvä Tittelintuure tömisyttää lattiaa niin lujasti, että putoaa sen läpi, eikä häntä enää sen jälkeen nähty.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Grimm, Jacob – Grimm, Wilhelm: Hopskukkeli. Suomentanut Marja Kyrö. Paperinukein kuvittanut Nanni Luchting. Helsinki: Lasten keskus, 1983. ISBN 951-62-6437-9.
  2. Grimm, Jacob – Grimm, Wilhelm: Grimmin sadut III, s. 103–106. Suomentaneet ja toimittaneet Raija Jänicke ja Oili Suominen. Helsinki: Tammi, 1999. ISBN 951-31-1281-0.
  3. Disney, Walt: Suuri Satuseppo, s. 80–84. Suomentanut Mary A. Wuorio. Helsinki: Sanoma, 1973. ISBN 951-9133-01-1.