Tittelintuure

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Satu nimellä The Miller's Daughter, kuvittanut Anne Anderson (1874–1930)

Tittelintuure (saks. Rumpelstilzchen, uudemmissa suomennoksissa Hopskukkeli[1] ja Rompanruoja[2]) on Grimmin veljesten keräämä, Saksassa alkunsa saanut satu. Tämä satu julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1812 satukokoelmassa Kinder- und Hausmärchen. Sen lopullinen versio julkaistiin kuitenkin vasta vuonna 1857.

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mylläri halusi nousta tärkeämpään asemaan, joten hän valehteli kuninkaalle, että hänen tyttärensä osaa kehrätä oljista kultaa. Kuningas kutsui tytön luokseen, sulki hänet torniin olkien ja rukin kanssa. Hän määräsi tytön kehräämään oljista kultaa aamuun mennessä kolmen päivän ajan tai muuten kuningas teloituttaisi tämän. Tyttö oli jo ehtinyt menettää toivonsa, kun eräs kääpiö ilmestyi tornikamariin. Ukkeli kysyy tytöltä mitä tämä murehtii, ja kun hän kuulee vastauksen hän kysyy: ”Mitä annat minulle jos minä kehrään?” Myllärin tyttär antaa miekkoselle kaulakorunsa. Kuningas on ahne ja laittaa tytön kehräämään vielä suuremman huoneellisen olkia kullaksi, edelleen henkensä kaupalla. Seuraavana yönä kääpiö saapui taas tytön luokse ja kehräsi oljet kullaksi, tällä kertaa tytön sormusta vastaan. Kolmantena yönä tytöllä on entistäkin enemmän olkia kehrättävänä, mutta ei enää mitään annettavaa kääpiölle. Kääpiö kehräsi oljet kullaksi sillä ehdolla, että mentyään kuninkaanpojan kanssa naimisiin tyttö luovuttaisi tälle esikoisensa.

Kuningas oli niin vaikuttunut tytön taidoista, että naitti tämän pojalleen, prinssille. Myöhemmin prinssin noustua kuninkaaksi ja myllärin tyttären kuningattareksi heille syntyi ensimmäinen lapsi, jolloin kääpiö palasi vaatimuksineen. Hän vaati kuningatarta pitämään lupauksensa ja luovuttamaan hänelle lapsensa. Kuningatar kauhistui ja tarjosi kääpiölle koko omaisuutensa, jos vain saisi pitää lapsensa. Kääpiö vastusteli, mutta suostui lopulta perumaan vaatimuksensa, jos kuningatar onnistuisi arvaamaan hänen nimensä kolmen päivän aikana. Kuningatar epäonnistui ensimmäisenä päivänä ja tuskastuneena lähetti palvelijansa matkaan ottamaan selvää kääpiön nimestä. Ennen toista yötä palvelija saapui ja kertoi kuulleensa kääpiön lauleskelleen nuotion ympärillä mainiten nimensä: Tittelintuure.

Kääpiön saapuessa kuningattaren luo kolmantena päivänä kuningatar osasi vastata oikein kääpiön kysymykseen, jolloin kääpiö raivostui ja repi itsensä halki.

Versioita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Satukirjasta Household Stories by the Brothers Grimm, kuvittanut Walter Crane (1845–1915); julkaistu 1886.

Suuri Satuseppo, 1973[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Myllärin tytär ei avioidu kuninkaan pojan, vaan itse kuninkaan kanssa. Hänestä tulee kuningatar ja Tittelintuure tulee vaatimaan lasta omakseen. Ensimmäisenä päivänä kuningatar arvailee ensin tuntemillaan nimillä, joista mainitaan Kasperi, Melkkeri, Petteri, Viljami. Toisena päivänä hän arvailee nimillä ja lempinimillä, joita hänen sanansaattajansa ovat keränneet talosta taloon kiertämällä, ja mainitaan nimet Rustoroope, Jääränjänne ja Nyörijalka. Kolmantena päivänä kuingatar ensin arvailee nimillä Metsäläinen ja Nuotioinen. Yksi hänen airuensa ei ollut löytänyt uusia nimiä, mutta oli nähnyt vuoren lähellä olevassa metsässä ukkelin hyppelevän nuotion ympärillä kiljuen:

”Tänään leivon, huomenna olutta panen, sitten kuningattaren lapsen haen. Eikä kukaan sitä arvata saata, että Tittelintuure tässä tömisyttää maata.”

Tässä versiossa vihaisesti ärjyvä Tittelintuure tömisyttää lattiaa niin lujasti, että putoaa sen läpi, eikä häntä enää sen jälkeen nähty.[3]

Olipa kerran : klassillisia satuja, 1983[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tässäkin tarinassa myllärin tytär avioituu itse kuninkaan kanssa, kun kolmaskin huoneellinen olkia on kehrätty kullaksi. Tittelintuuresta ei käytetä nimitystä kääpiö vaan ”pieni mies”. Kun Tittelintuure tulee vaatimaan kuningatarta pitämään lupauksensa, kuningatar tarjoaa hänelle kaikkia kuningaskunnan rikkauksia lapsen sijaan. Tittelintuure vastaa: ”Ei, elävä olento on minulle rakkaampi kuin kaikki maailman aarteet.” Ensimmäisen yön kuningar muistelee kaikkia nimiä, joita on kuullut. Hän myös lähettä airuen pitkin maata tiedustelemaan mitä muita nimiä on olemassa. Mutta kuningatar ei arvaa oikeaa nimeä. Toisena päivänä kuningatar tiedustelee naapureiltaan heidän nimiään. Kolmantena päivänä airut palaa takaisin ja kertoo kulkeneensa korkean vuoren ohi keskellä erämaata. Hän oli nähnyt siellä mökin, jonka edustalla paloi tuli, ja tulen ympärillä hyppi yhdellä jalalla lystikäs pikku mies, joka huusi:

”Tänään leivon ja huomenna olutta panna joudan. Kuningattaren lapsosen ylihuomenna noudan. Onneksi ei tiedä ainoakaan, miksi minua mainitaan. Tittelintuure olen vaan!”

Kun kuningatar sanoo pikku miehen nimen, tämä huutaa: ”Sen on itse paholainen sinulle kertonut”. Suutuksissaan ukkeli polkee jalkaansa niin lujaa, että vajoaa vyötäisiään myöten maahan. Vimmoissaan hän tarttuu kaksin käsin vasempaan jalkaansa ja repii itsensä halki.[4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Grimm, Jacob – Grimm, Wilhelm: Hopskukkeli. Suomentanut Marja Kyrö. Paperinukein kuvittanut Nanni Luchting. Helsinki: Lasten keskus, 1983. ISBN 951-62-6437-9.
  2. Grimm, Jacob – Grimm, Wilhelm: Grimmin sadut III, s. 103–106. Suomentaneet ja toimittaneet Raija Jänicke ja Oili Suominen. Helsinki: Tammi, 1999. ISBN 951-31-1281-0.
  3. Disney, Walt: Suuri Satuseppo, s. 80–84. Suomentanut Mary A. Wuorio. Helsinki: Sanoma, 1973. ISBN 951-9133-01-1.
  4. Landström, Björn: Olipa kerran : klassillisia satuja / valik. ja kuv. Björn Landström, s. 43–45. Grimmin veljekset, vanha suomennos (3. p.). Helsinki: Otava, 1983. ISBN 951-1-00230-9.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Tittelintuure (Rumpelstiltskin).