Airut

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli käsittelee juhlamenoissa esiintyvää henkilöä. Muista merkityksistä katso täsmennyssivu Airut.

Airut on juhlamenoissa käytetty avustaja. Airuet kuuluvat vahvasti erityisesti akateemiseen juhlaperinteeseen, esimerkiksi promootioissa ja osakunnilla. Airuet edustavat nuorten ylioppilaiden tärkeää osaa yliopistoyhteisössä.

Airuet ja juhlapuhuja suorittamassa HYKSin Iho-Allergiasairaalan pitkäaikaisen ylilääkärin virallisen muotokuvan paljastusta helmikuussa 2007. Airuilla on nauhat paitsi väärillä olkapäillä, myös nauhat ylösalaisin.

Airuita voidaan käyttää ovivartiossa, lippuvartiossa, arvovieraiden saattajina ja vastaavissa kunniatehtävissä. Myös esimerkiksi arvohenkilön pitäessä puhetta tai vaikka virallista muotokuvaa paljastettaessa molemmille puolille voidaan asettaa airuet.

Suomessa airuen tunnuksena on yleensä silkkinen airutnauha. Yleisin airutnauha on Suomen lipun väreissä oleva sinivalkoinen noin 20 cm leveä silkkinauha. Helsingin yliopiston osakunnilla ja tiedekuntajärjestöillä on airutnauhat omissa väreissään. Näitä käytetään tarpeen mukaan yliopiston ja osakuntien omissa tilaisuuksissa. Myös muilla järjestöillä on omia airutnauhoja. Esimerkiksi Suomen Sosialidemokraattinen Puolue ja muut työväenpuolueet käyttävät useimmiten paraateissaan airutnauhoina kokopunaisia vastaavia nauhoja.

Airutnauhan tulee aina olla siisti. Airutnauha asetetaan miehillä oikean olkapään yli kulkemaan vasemmalle puolelle rinnan yli noin lantiolle, jossa se solmitaan. Suomen lipun nauhassa valkoinen puoli on ylöspäin. Nauhan päät jäävät vapaasti roikkumaan, mieluiten mahdollisimman tasapituisina. Naisella nauha sidotaan vasemman olan yli oikealle puolelle. Tällöin kunniavartiossa nainen seisoo oikealla ja mies vasemmalla puolella ovea niin, että nauhoista muodostuu V-kirjain.

Airutnauhat edellyttävät virallista käytöstä ja siistiä tai juhlapukeutumista. Airutnauhaa käyttävä henkilö ei laula, syö, juo tai kiirehdi nauha päällä. Akateemisissa juhlissa airuilla on usein ylioppilaslakki.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kajanti, Caius: Siniristilippumme. Pohjautuu teokseen Suomen lippu kautta aikojen. Otava, 1997. ISBN 951-1-13552-X.
  • Kajanti, Caius (päätoim.): Suomen lippu kautta aikojen. Siniairut, 1983. ISBN 951-95798-0-X.
  • Veneilijän lippukirja. Helsinki: Suomen veneilyliitto, 1998. ISBN 952-9610-01-7.