Tilhi

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli käsittelee lintua. Tilhi oli myös vuosina 1884–1886 ilmestynyt lastenlehti.
Tilhi
Bombycilla garrulusII.jpg
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Suomessa: Elinvoimainen [2]

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Varpuslinnut Passeriformes
Heimo: Tilhet Bombycillidae
Suku: Tilhet (suku) Bombycilla
Laji: garrulus
Kaksiosainen nimi

Bombycilla garrulus
(Linnaeus, 1758)

BombycillaGarrulusIUCNver2019 1.png
Alalajit
  • B. g. garrulus
  • B. g. pallidiceps
Katso myös

 Wikispecies-logo.svg Tilhi Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Tilhi Commonsissa

Tilhi (Bombycilla garrulus) on parvissa liikkuva vaelluslintu.

Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tilhi on tanakka, kottaraisen kokoinen lintu. Sen pituus on 18–20 senttimetriä ja siipiviäli 32–36 senttimetriä. Paino on 50–75 grammaa. Tilhen pää on suuri ja kaula paksu, ja sen päälella on töyhtö. Tilhen pääväri on harmaan punaruskea. Vatsapuoli on hieman vaaleampi. Siiven reunassa on mustaa, keltaista ja punaista. Pyrstön kärjessä on keltainen vyö, ja kurkku on musta.[3] Sukupuolet ovat lähes samanväriset, joskin naaraan väritys on hieman himmeämpi.

Tilhet lentävät loivasti aaltoilevaa rataa. Sen lennossa vuorottelevat lyhyet liidot ja nopeat siiveniskut. Siivet ovat lennossa kolmionmuotoiset.[3]

Tilhien kutsu- ja lentoääni on helisevä ”sirrrr” ja kutsuäänenä joskus myös lyhyt ”sri, sri”. Se on myös varsinaisen laulun pääaiheena, mutta sen joukossa tulee myös ”tsjark”- ja ”jark”-tyyppisiä ääniä.[3]

Euroopan vanhin rengastettu tilhi on ollut vähintään 13 vuotta ja 6 kuukautta vanha.[4]

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tilhi on pohjoisen pallonpuoliskon taigametsien laji.[1] Sen pesimäalue kattaa Euraasian ja Pohjois-Amerikan pohjoisosat. Euraasiassa Fennoskandiasta Kamtšatkan niemimaalle ja Pohjois-Amerikassa Alaskasta Brittiläisen Kolumbian etelä- ja Ontarion pohjoisosiin.[5] Suomessa tilhi pesii pohjoisessa. Pesimäkanta on keskimäärin 20 000 paria. Talvisin tilhiä tavataan etelämpänäkin. Ne vaeltavat talvisin paikkakunnalta toiselle pihlajanmarjatilanteen mukaan. Marjojen loputtua muutto voi jatkua joskus jopa Välimeren alueelle saakka.

Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tilhi suosii pesimäaikana suhtellisen avoimia metsiä tai metsän reunoja. Sitä tavataan yleensä kuusi- tai mäntymetsissä, mutta sitä esiintyy myös koivu- ja sekametsissä.[5] Pohjoisilla alueilla sitä tavataan myös männiköissä ja tunturikoivikoissa.[3] Tyypillisellä esiintymisalueella on runsaasti hedelmiä ja hyönteisiä.[5]

Talvehtemiskautena tilheä tavataan hyvin erilaisilla alueiilla, mutta niissä pitää olla riittävästi hedelmiä ja ainakin jonkin verran puita. Tällaisia paikkoja ovat teidenvarret, puutarhat, peltomaat ja kesävihantien metsien reunat.[1]

Lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tilhet munivat varsin myöhään, jopa myöhempään kuin monet sen lähisukulaiset.[5] Muninta-aika alkaa toukokuun lopulla. Pesä on avoin kuppi, joka on rakennettu risuista, jäkälistä ja sammalista, sekä vuorattu muun muassa karvoilla ja höyhenillä.[1] Pesä on havupuun oksalla lähellä runkoa, tavallisesti muutaman metrin korkeudella maasta.

Naaras munii tyypillisesti 4–6 munaa, jotka ovat haalean siniharmaita mustilla pisteillä. Munien koko on 25 x 17 millimetriä.[5] Naaras hautoo 14–15 vuorokautta. Koiraskin voi hautoa toisinaan. Molemmat ruokkivat poikasia. Poikaset lähtevät pesästä 15–19 päivän ikäisinä, ja poikueet liikkuvat aluksi perhekunnittain.

Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tilhi syö kesällä hyönteisiä, talvella marjoja. Marjaravintoon siirrytään heti marjojen kypsyttyä, ensin variksenmarjaan. Pihlajanmarjat ovat tärkeä osa tilhen ravintoa. Myös keväällä pääosa tilhen ravinnosta tulee talvehtineista marjoista. Tilhi voi syödä myös omenia ja etelämpänä muitakin hedelmiä. Sille kelpaavat myös tammen lehtisilmut ja oksien päällä kasvava jäkälä.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d BirdLife International: Bombycilla garrulus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2021-3. 2016. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 6.3.2022. (englanniksi)
  2. Jari Valkama: Tilhi – Bombycilla garrulus Suomen Lajitietokeskus. 2019. Viitattu 23.3.2022.
  3. a b c d Perti Koskimies: Linnut. Helsinki: Readme.fi, 2017. ISBN 978-952-321-384-5.
  4. Fransson, T., Kolehmainen, T., Kroon, C., Jansson, L. & Wenninger, T.: EURING list of longevity records for European birds euring.org. Viitattu 8.1.2015.
  5. a b c d e Crystal Wilson: Bombycilla garrulus Animal Diversity Web. 2009. Viitattu 6.3.2022. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Pulliainen, Erkki & Erkinaro, E. 1978: The digestibility of rowan-berry seeds, Sorbus aucuparia L., for the waxwing, Bombycilla garrulus L., as studied by scanning electron microscope. – Aquilo Ser. Zool. 18:15–16.
  • Pulliainen, Erkki, Helle, Pekka & Tunkkari, Paavo 1981: Räkättirastaan, tilhen, kottaraisen, punatulkun, taviokuurnan ja isokäpylinnun ruoansulatuskanavassa, sydämessä ja siivissä ilmenevistä sopeutumista. – Ornis Fennica 58:21–26.
  • Saurola, Pertti 1977: Tiu tau tilhi? – Lintumies 3.1977 s. 79–87. LYL.
  • Siivonen, L. 1941: Uber die Kausalzusammenhänge der Wanderungen beim Seidenschwanz, Bombycilla g. garrulus (L.). – Ann. Zool. Soc. 'Vanamo' 8:1–40.