Themiskyra

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Themiskyra
Θεμίσκυρα
Sijainti

Themiskyra
Koordinaatit 41°12′54″N, 36°58′3″E
Valtio Turkki
Paikkakunta Terme(?), Samsun
Historia
Tyyppi kaupunki
Kulttuuri antiikki
Alue Pontinen Vähä-Aasia

Themiskyra (m.kreik. Θεμίσκυρα, myös Θεμίσκυρη, Themiskyrē; lat. Themiscyra) oli antiikin aikainen kaupunki ja kaupunkivaltio (polis) Pontisessa Vähässä-Aasiassa nykyisen Turkin alueella.[1][2][3] Se sijoitetaan lähelle nykyistä Termeä.[4][5]

Maantiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Themiskyran kaupunki sijaitsi Vähän-Aasian pohjoisrannikolla Pontoksen eli Mustanmeren etelärannalla lähellä Thermodon (nyk. Terme Çayi) -joen suuta, noin 60 kilometriä itään Amisoksesta. Kaupungin seutu oli Thermodon- ja Iris (nyk. Yeşil Irmak) -jokien alluviaalitasankoa, joka työntyy nykyisin noin 15 kilometrin verran Mustaanmereen. Tasanko tunnettiin Themiskyran tasankona[2][3][6] ja nykyisin Çarşamban tasankona.[7]

Themiskyran tasanko oli hyvin vehreää ja hedelmällistä aluetta, jossa kasvatettiin paljon hevosia ja nautoja, ja joka tuotti hyvin viljaa. Eteläosa lähempänä vuoria tuotti paljon hedelmiä, kuten viinirypäleitä, omenoita, päärynöitä ja pähkinöitä.[3][6]

Themiskyra sijoitetaan nykyisen Termen paikalle noin viisi kilometriä rannikosta sisämaahan, tai sen lähelle.[2][3] Kaupunki oli rakennettu kummallekin puolelle Thermodon-jokea, joka oli purjehduskelpoinen mereltä ainakin kaupunkiin saakka.[2] Klaudios Ptolemaios sijoitti Themiskyran virheellisesti lännemmäksi Iris-joen ja Herakleionin niemen välille.[3][8]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kreikkalaisessa mytologiassa Themiskyran tasankoa pidettiin amatsonien kotipaikkana.[2][3] Diodoros Sisilialainen kertoo, että sen olisi perustanut amatsonien kuningaskunnan perustaja.[3][9] Sen varhaisiksi asukkaiksi mainitaan kuitenkin myös Leukosyroi-heimo. Varhaisin maininta Themiskyran kaupungista on Herodotoksella. Pseudo-Skylaks mainitsee Themiskyran kreikkalaisena kaupunkina.[1][3][10]

Lucullus piiritti Themiskyraa vuonna 71 eaa. Mithridateen vetäydyttyä Kyzikoksesta. Kaupunkilaiset puolustautuivat tuolloin urhoollisesti, ja kun Luculluksen miehet yrittivät saada kaupungin muurin sortumaan, he usuttivat näiden kimppuun karhuja ja muita villieläimiä sekä mehiläisparvia.[3][11] On mahdollista, että kaupunki tuhottiin tuolloin, sillä Pomponius Mela sanoo, ettei se ollut olemassa enää hänen aikanaan. Strabon ei mainitse kaupunkia lainkaan, ainoastaan Themiskyran tasangon amatsonien entisenä asuinseutuna.[1][2][3][12]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Hansen, Mogens Herman & Nielsen, Thomas Heine: ”732. Themiskyra”, An Inventory of Archaic and Classical Poleis. An Investigation Conducted by The Copenhagen Polis Centre for the Danish National Research Foundation. Oxford: Oxford University Press, 2004. ISBN 0-19-814099-1.
  2. a b c d e f Stillwell, Richard & MacDonald, William L. & McAllister, Marian Holland (toim.): ”THEMISKYRA (Terme) Pontus, Turkey”, The Princeton Encyclopedia of Classical Sites. Princeton, N. J.: Princeton University Press, 1976. Teoksen verkkoversio.
  3. a b c d e f g h i j Smith, William: ”Themiscyra”, Dictionary of Greek and Roman Geography. Boston: Little, Brown and Company, 1854. Teoksen verkkoversio.
  4. Themiskyra Pleiades. Viitattu 1.11.2021.
  5. ”87 B3 Themiskyra”, Barrington Atlas of the Greek and Roman World. Princeton University Press, 2000. ISBN 978-0691031699.
  6. a b Strabon: Geografika II s. 126, XII s. 547–; Aiskhylos: Kahlehdittu Prometheus 722; vrt. Pseudo-Apollodoros: Bibliotheke 2.5; Apollonios Rhodoslainen: Argonautika 2.370; Plinius vanhempi: Naturalis historia 6.3, 24.102.
  7. Dizisi, Eskiçağ Tarihi & Arslan, Murat: Mithradates VI Eupator: Roma’nın Büyük Düşmanı, s. 40. Odin Yayıncılık, 2007. ISBN 9789120219806. Teoksen verkkoversio.
  8. Klaudios Ptolemaios: Geografia 5.6.3.
  9. Diodoros Sisilialainen: Historian kirjasto 2.44.
  10. Herodotos: Historiateos 4.86; vrt. Pseudo-Skylaks: Periplus 89; Pausanias: Kreikan kuvaus 1.2.1.
  11. Appianos: Mithridateen sodat 78.
  12. Pomponius Mela: De situ orbis 1.19.