Takaikkuna

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Takaikkuna
Rear Window
Rear Window 1954 poster.jpg
Ohjaaja Alfred Hitchcock
Käsikirjoittaja John Michael Hayes
Perustuu Cornell Woolrichin novelliin
It Had to be Murder
Tuottaja Alfred Hitchcock
Säveltäjä Franz Waxman
Kuvaaja Robert Burks
Leikkaaja George Tomasini
Lavastaja Joseph MacMillan Johnson
Erikoistehosteet
Pääosat
Valmistustiedot
Valmistusmaa Yhdysvallat
Tuotantoyhtiö Paramount Pictures
Ensi-ilta
Kesto 112 min
Alkuperäiskieli englanti
Budjetti 1 000 000 USD
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
AllMovie
Svensk Filmdatabas

Takaikkuna (Rear Window) on Alfred Hitchcockin ohjaama yhdys­valtalainen jännityselokuva vuodelta 1954.[1] John Michael Hayes kirjoitti elo­kuvan käsi­kirjoituksen Cornell Woolrichin novellin It Had to be Murder pohjalta. Pää­osia näyttelivät James Stewart ja Grace Kelly, joille kummallekin se oli toinen elokuva Hitch­cockin kanssa.[2]

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varoitus:  Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.
James Stewart
James Stewart ja Grace Kelly

L. B. Jefferies (James Stewart) on uutis­valo­kuvaaja, joka on työ­tehtävässään joutunut onnettomuuteen, katkaissut jalkansa ja joutunut viikoiksi kipsi jalassa Greenwich Villagen asunnossaan Manhattanilla. Hänen ainoana harrastuksenaan on naapureiden tekemisten seuraaminen. Kuumina hellepäivänä hänen luonaan käyvät vakuutus­yhtiön sairaan­hoitaja Stella (Thelma Ritter) ja Jefferiesiin rakastunut seura­piiri­neiti Lisa Fremont (Grace Kelly). Vaikka Fremont on Jefferiesiin rakastunut ja haluaisi seurata tätä ympäri maailman, Jefferiesiä suhde kuitenkin mietityttää.[3]

Eräänä yönä Jefferies kuulee huudon ja huomaa naapurinsa Lars Thorwaldin poistuvan asunnostaan lukuisia kertoja. Seuraavana päivänä tämän vaimosta ei ole tietoakaan, ja Jefferies alkaa epäillä Thorwaldin murhanneen vaimonsa. Hänellä on kuitenkin kova työ saada Fremont uskomaan asiaa. Hänen poliisi­ystävänsä suostuu tutkimaan asiaa, mutta ei tutkimusten jälkeen löydä asiasta mitään hämärää. Naapurin koiran tapon jälkeen Jefferies on entistä vakuuttuneempi siitä, että on oikeassa. Liittoutumalla Fremontin ja Stellan kanssa Jefferies päättää selvittää asian. Jefferies huijaa Thorwaldin ulos asunnostaan. Fremont ja Stella lähtevät ulos pihalle etsimään johtolankoja, mutta eivät löydä mitään. Sen jälkeen Fremont päättää kiivetä Thorwaldin tyhjänä olevaan asuntoon ja on joutua Thorwaldin murhaamaksi miehen palatessa takaisin kotiin. Sen jälkeen Thorwald tulee käymään Jefferiesin luona ja miehet tappelevat, jonka seurauksena Jefferies putoaa ikkunasta pihalle. Thorwald joutuu poliisin haaviin, ja Jefferies katkaisee molemmat jalkansa.[3]

Juonipaljastukset päättyvät tähän.

Rooleissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

 James Stewart  L. B. ”Jeff” Jefferies  
 Grace Kelly  Lisa Carol Fremont  
 Wendell Corey  poliisi­etsivä Thomas J. Doyle  
 Thelma Ritter  Stella  
 Raymond Burr  Lars Thor­wald  
 Judith Evelyn  neiti Yksinäinen Sydän  
 Ross Bagdasarian  säveltäjä  
 Georgine Darcy  neiti Vartalo  
 Sara Berner ja Frank Cady  avio­pari Thorwaldien yläpuolella  
 Jesslyn Fax  kuvan­veistäjä  
 Rand Harper  vasta­nainut mies  
 Irene Winston  Anna Thorwald  
 Havis Davenport  vasta­nainut nainen  

Alfred Hitch­cockin perinteinen cameorooli on säveltäjän asunnossa, jossa hänet nähdään vetämässä kelloa.

Tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elo­kuvan tapahtumat sijoittuvat yhteen ainoaan lavasteeseen, joka käsittää pää­henkilön huoneen ja sen taka­ikkunasta näkyvän sisä­pihan ja vasta­päiset asunnot.[4] Eräs syy rajatussa tilassa tapahtuvan elo­kuvan onnistumiseen oli käsi­kirjoittaja John Michael Hayes, jolla oli taito kirjoittaa elävää ja humoristista vuoro­puhelua ja luoda uskottavia henkilö­hahmoja. Pää­osissa Hitch­cockilla oli käytettävissään kaksi luotto­näyttelijää. Grace Kelly oli ollut pää­osassa Hitch­cockin edellisessä elo­kuvassa Täydellinen rikos ja James Stewart pari vuotta aiemmin Köydessä, joka myös oli yhden lavasteen elo­kuva.[5]

Elo­kuva on tullut tunnetuksi myös subjektiivisesta kamera­työstään, joka asettaa katsojan samaan asemaan kuin jalka­vaivansa vuoksi liikunta­kyvytön päähenkilö. Kamera ei nimittäin elo­kuvan aikana koskaan kuvaa sellaista, mitä pää­henkilö ei pienestä huoneesta näkisi. Tarkoituksena oli panna katsoja jumiin asuntoon kuten pää­henkilökin.

Vastaanotto ja myöhempi arvostus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Taka­ikkuna oli Epäilyksen varjon ohella Hitch­cockin omia suosikki­elo­kuvia.[6]

Pää­asiassa tekijän­oikeudellisten syiden takia Taka­ikkunaa ei nähty yli kymmeneen vuoteen ennen ensi-illan uusintaa 1983. Ensimmäisen viiden kuukauden aikana Takaikkuna tuotti Yhdys­valloissa 6,8 miljoonaa dollaria.[7] Suomessa elokuvan uusintaensi-ilta oli 23. maalis­kuuta 1984.

Taka­ikkuna valittiin vuonna 1997 Yhdys­valtojen kongressin kirjaston National Film Registryyn, johon kootaan esteettisesti, historiallisesti tai kulttuurisesti merkittäviä yhdys­valtalais­elo­kuvia.[8]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Harris, Robert A. & Lasky, Michael S.: The Films of Alfred Hitch­cock. The Citadel Press, 1976. ISBN 0-8065-0619-9. (englanniksi)
  • Taylor, John Russell: Die Hitch­cock-Bio­grafie. Alfred Hitch­cocks Leben und Werk. Saksantaja Budzinski, Klaus. Frankfurt am Main: Fischer Taschen­buch Ver­lag, 1980. ISBN 3-596-23680-0. (saksaksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Rear Window (1954) Elonetissä. Viitattu 9.8.2016.
  2. Harris 1976, s. 166.
  3. a b Rear Window Summary Gradesaver. Viitattu 2022-06-3. (englanniksi)
  4. Harris 1976, s. 167.
  5. Taylor 1980, s. 263.
  6. Taylor 1980, s. 264.
  7. Corliss, Richard: The Master Who Knew Too Much. Time, 26.3.1984, nro 13, s. –. New York: Time Inc. (englanniksi)
  8. Complete National Film Registry Listing, National Film Preser­vation Board, Library of Congress. Viitattu 13.7.2016.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Takaikkuna.