Tämä on lupaava artikkeli.

39 askelta

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli käsittelee Hitchcockin elokuvaa. Nimen muita merkityksiä on lueteltu täsmennyssivulla.

39 askelta
The 39 Steps
Elokuvan juliste
Elokuvan juliste
Ohjaaja Alfred Hitchcock
Käsikirjoittaja
Perustuu John Buchanin romaaniin
The Thirty-Nine Steps
Tuottaja
Säveltäjä Charles Williams
Kuvaaja Bernard Knowles
Leikkaaja Derek N. Twist
Lavastaja
  • Oscar Friedrich Werndorff
  • Albert Jullion
Pääosat
Valmistustiedot
Valmistusmaa Yhdistynyt kuningaskunta
Tuotantoyhtiö Gaumont British
Levittäjä Gaumont British Picture Corporation
Netflix
Ensi-ilta kesäkuu 1935
Suomi: 10. toukokuuta 1936
Kesto 86 min
Alkuperäiskieli englanti
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
AllMovie

39 askelta (engl. The 39 Steps) on Alfred Hitchcockin ohjaama brittiläinen jännityselokuva vuodelta 1935. Sitä pidetään yhtenä Hitchcockin parhaimmista elokuvista, ja sen ansiosta hänet huomattiin toden teolla myös Britannian ulkopuolella – varsinkin Yhdysvalloissa.[1][2] 39 askelta oli yksi Hitchcockin omia suosikkielokuvia, sillä hänen mielestään sen tempo oli täydellinen eikä siinä ollut kuolleita hetkiä.[3]

39 askeleessa kiteytyvät ensimmäistä kertaa monet teemat, joita Hitchcock käytti usein myöhemmin: pakomatkalla olevan miehen on todistettava syyttömyytensä, miespääosassa on komea ja neuvokas mies ja naispääosassa viileä ja älykäs vaaleaverikkö, englantilainen musta huumori sekä Hitchcockin kuuluisa ”MacGuffin”, asia tai esine jota kaikki elokuvan henkilöt etsivät, mutta josta katsojat eivät juurikaan ole kiinnostuneita.[1]

Tämä elokuva valittiin 1900-luvun vaikuttavimpien brittiläistä kulttuuria edustavien elokuvien joukkoon BFI:n kyselyssä vuonna 1999[4].

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varoitus:  Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Lontoossa asuva kanadalainen Richard Hannay antaa illalla yösijan salaperäiselle naiselle, joka löytyy aamulla murhattuna. Tappajat ja poliisi ovat nyt Hannayn jäljillä. Hän lähtee Skotlannin ylämaille tapaamaan professori Jordania, joka itse asiassa on vakoilurenkaan johtaja. Hannay melkein jää kiikkiin, mutta onnistuu pakenemaan Pamelan kanssa, jonka hän oli tavannut junassa ja jonka poliisiksi naamioitunut vakoilija on kahlehtinut käsiraudoilla häneen. He päätyvät lopulta Lontoon West Endin teatteriin, jossa esiintyy Mr. Memory – muistinero, jolle vakoilijat ovat antaneet tehtäväksi opetella ulkoa salaisia asiakirjoja. Kun Memory vastaa Hannayn kysymykseen ”Mikä on 39 askelta?”, Memory ammutaan ja vakoilijoiden suunnitelmat epäonnistuvat. Hannayn maine puhdistetaan ja hänestä Pamelasta tulee pari.[3]

Juonipaljastukset päättyvät tähän.

Näyttelijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

 Robert Donat  Richard Hannay  
 Madeleine Carroll  Pamela  
 Lucie Mannheim  Annabella Smith  
 Godfrey Tearle  professori Jordan  
 Peggy Ashcroft  Margaret, torpparin vaimo  
 John Laurie  John, torppari  
 Helen Haye  rouva Louisa Jordan, professorin vaimo  
 Frank Cellier  sheriffi Watson  
 Wylie Watson  Mr. Memory  

Hitchcockin cameorooli[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alfred Hitchcockin cameorooli on noin kuusi minuuttia elokuvan alusta. Hänet nähdään ohikulkijana bussipysäkin edessä heittämässä roskaa kadulle, kun Robert Donat ja Lucie Mannheim pakenevat teatterista.[5]

Myös elokuvan käsikirjoittajalla Charles Bennettillä on lyhyt cameorooli elokuvassa.[6]

Tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alkuteos ja käsikirjoitus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

39 askelta perustuu John Buchanin samannimiseen romaaniin (1915). Buchan oli Hitchcockin lempikirjailijoita, ja tämä oli jo aiemmin ajatellut filmata Buchanin romaanin Greenmantle. Kun elokuvan Mies joka tiesi liikaa kuvaukset olivat päättyneet, Hitchcock ja Charles Bennett ryhtyivät kirjoittamaan uuden elokuvan käsikirjoitusta.[7] Romaani koki perusteellisen muokkauksen ennen kuin käsikirjoitus oli valmis. Bennett ja Hitchcock jättivät paljon pois ja lisäsivät lukuisia uusia kohtauksia (muun muassa torpparikohtaus).[8]

Buchan itse ei aluksi ollut lainkaan mielissään siitä, miten Hitchcock kohteli hänen romaaniaan, mutta nähtyään valmiin elokuvan hän myönsi, että se oli itse asiassa parempi kuin hänen oma romaaninsa.[3]

Roolijako[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tuottaja Michael Balcon oli lähtenyt hakemaan 39 askeleen pääosaan Madeleine Carrollia Hollywoodista, jonne Balcon itse oli Carrollin lähettänyt pari vuotta aiemmin.[7] Miespääosaan Hitchcock valitsi Robert Donatin, joka siihen mennessä oli tunnettu lähinnä vain teatterinäyttelijänä. 39 askeleen myötä hänestä tuli brittielokuvan tähtinäyttelijä. Lontoon teatterimaailmasta Hitchcock myös löysi 27-vuotiaan Peggy Ashcroftin näyttelemään torpparin vaimoa.[9]

Kuvaukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hitchcock nautti elokuvan kuvauksista. Tuolloin huhuttiin, että pääosan esittäjillä Robert Donatilla ja Madeleine Carrollilla olisi ollut suhde. Hitchcock päästikin hänelle tyypillisen koulupoikahuumorinsa valloilleen heti, kun hän havaitsi pienimmänkin uupumuksen merkin Donatissa tai Carrollissa.[10]

Jälkituotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kun elokuvan kuvaukset olivat päättyneet, kaikki olivat tyytyväisiä tulokseen. Viime hetkellä Hitchcock kuitenkin leikkasi pois viimeisen kuvatun kohtauksen, jossa Donat selittää Carrollille, että he ovat itse asiassa naimisissa, sillä skotlantilaisen oikeuden mukaan pelkkä ilmoitus todistajien läsnä ollessa olisi riittävä ja sen he olivat majatalossa tehneet. Hitchcockin mielestä kohtaus sotki elokuvan lopun suuret linjat ja siksi se oli poistettava.[11]

Vastaanotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aikalaisvastaanotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

39 askelta oli suuri yleisö- ja arvostelumenestys Britanniassa ja Yhdysvalloissa. Sunday Timesin kriitikko Dydney Carroll kutsui Hitchcockia arvostelussaan neroksi ja sanoi Hitchcockin olevan elokuvan todellinen tähti.[1] Daily Telegraphin Campbell Dixon, jonka näytelmään Hitchcockin seuraava elokuva Salainen asiamies perustui, piti sitä ”erittäin elokuvallisena”. British Film Instituten tavallisesti hyvin konservatiivinen Monthly Film Bulletin piti sitä ”ensiluokkaisena viihteenä”.[6]

Vaikutus Hitchcockin uraan[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuvan menestyksen ansiosta Hitchcock alkoi saada työtarjouksia Hollywoodista. Suurta osaa niistä Hitchcock ei koskaan nähnyt, sillä Gaumont British vaikeni niistä tai antoi heti kieltävän vastauksen kysymättä lainkaan Hitchcockin mielipidettä. Tosin Hitchcock ei vielä tässä vaiheessa olisi vakavasti harkinnut lähtöä Yhdysvaltoihin, sillä hänen asemansa Britannian huippuohjaajana oli kiistaton. Lisäksi hän oli koonnut ympärilleen joukon luottotyöntekijöitä, joiden kanssa hän teki elokuvia.[12]

Teemoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

39 askelta on tavallaan synteesi Hitchcockin aikaisemmista elokuvista. Allmovien Bruce Eder toteaa, että 39 askelta kokoaa kaikki Hitchcockin aikaisempien elokuvien parhaimmat oivallukset ja yhdistää ne nerokkaasti yhdeksi ainoaksi elokuvaksi.[2] Monet näistä teemoista – kuten väärä mies, viileä blondi ja englantilainen huumori – tulisivat toistumaan lukuisissa muissa Hitchcockin elokuvissa.[1]

Yllättävät siirtymät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

39 askeleelle ovat tyypillisiä nopeat ja yllättävät siirtymät kohtauksesta toiseen. Ne antavat katsojalle mielikuvan erittäin nopeasta temposta. Peter Bogdanovichille Hitchcock sanoikin, että hän piti elokuvassa ennen kaikkia äkkinäisistä ja yllättävistä siirtymistä kohtauksesta toiseen kuten kohdassa, jossa Robert Donat hyppää ulos poliisiaseman ikkunasta, liittyy sitten Pelastusarmeijan kulkueeseen, pakenee sieltä kujalle ja päätyy puheen pitäjäksi kokouksessa.[3]

Tässä suhteessa 39 askelta muistuttaa hyvin paljon Hitchcockin yhdysvaltalaista Vaarallista romanssia (1959). Monet kriitikot, joiden mielestä 39 askelta on Hitchcockin paras brittielokuva, pitävätkin Vaarallista romanssia hänen parhaana yhdysvaltalaisena elokuvanaan.[13]

MacGuffin[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

39 askelelta oli ensimmäinen elokuva, jossa Hitchcock käytti MacGuffinia. MacGuffinin ”keksiminen” oli tavallaan elokuvan perusedellytys, sillä sen nopeatempoisuus ei jättänyt sijaa pitkille selityksille siitä, miksi tämä kaikki nyt oikeastaan tapahtuu tai miten.[9]

Elokuvan MacGuffinina on vakoilurenkaan paljastaminen. Katsojalle ei tosin koskaan selviä, keitä he oikein ovat tai mitä he oikeastaan tahtovat. Ensimmäisessä käsikirjoitusversiossa oli mukana kohtaus maanalaisessa lentokonehallissa, mutta Hitchcock poisti sen, koska se ei millään tavalla palvellut elokuvaa. Kuten Vaarallisessa romanssissa, tässäkin elokuvassa itse takaa-ajo on elokuvan tosiasiallinen tarkoitus.[10]

Varietee[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hitchcock oli aina ollut innostunut varieteesta (engl. music hall). 39 askeleen kehystarinassa ja Mr. Memoryssa varieteeta kuvataankin hyvin aidosti. Mr. Memoryn esikuvana oli varieteetaiteilija Datas, joka pystyi vastaamaan lähes jokaiseen kysymykseen, jos se käsitteli tosiasioita tai lukuja. Hitchcock oli nähnyt hänen esiintyvä lukuisia kertoja. Elokuvan Mr. Memory sai lisäksi vielä tiukan ammattietiikan: jos hän tietää vastauksen kysymykseen, hänen on vastattava siihen, vaikka sillä olisikin kohtalokkaita seurauksia.[14]

Sovitukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuvasta on tehty kaksi samannimistä uudelleenfilmatisointia Britanniassa vuosina 1959 ja 1978. Ne eivät saaneet juurikaan menestystä. Vuonna 2008 aiheesta tehtiin televisioelokuva The 39 Steps.

Patrick Barlow kirjoitti 2005 jännityskomedianäytelmän 39 askelta (The 39 Steps), joka perustuu Nobby Simonin ja Simon Corblen alkuperäisideaan. Näytelmä perustuu sekä Hitchcockin elokuvaan että Buchanin romaaniin. Näytelmän kantaesitys Suomessa oli Åbo Svenska Teaterissa helmikuussa 2008. Suomenkielinen kantaesitys oli Tampereen Komediateatterissa syyskuussa 2008.[15] Helsingin Kaupunginteatterissa näytelmä esitettiin Mikko Kivisen ohjaamana komediana 19. helmikuuta 2014 alkaen Studio Pasilan näyttämöllä.[16]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Harris, Robert A. & Lasky, Michael S.: The Films of Alfred Hitchcock. Secaucus, N. J.: The Citadel Press, 1976. ISBN 0-8065-0619-9. (englanniksi)
  • Taylor, John Russell: Die Hitchcock-Biografie. Alfred Hitchcocks Leben und Werk. Frankfurt am Main: Fischer Taschenbuch Verlag, 1980. ISBN 3-596-23680-0. (saksaksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Holdstein, Deborah: The 39 Steps filmreference.com. Viitattu 5.3.2010. (englanniksi)
  2. a b Eder, Bruce: The 39 Steps – Review AllMovie.com. Viitattu 5.3.2010. (englanniksi)
  3. a b c d Harris & Lasky 1976, s. 51.
  4. BFI | Features | The BFI 100 web.archive.org. 14.5.2012. Viitattu 27.2.2022.
  5. Alfred Hitchcock's Film Cameo Appearances filmsite.org. Viitattu 6.9.2010. (englanniksi)
  6. a b Duguid, Mark: The 39 Steps (1935) BFI Screenonline. 2003. British Film Institute. Viitattu 17.9.2010. (englanniksi)
  7. a b Taylor 1980, s. 144.
  8. Taylor 1980, s. 145.
  9. a b Cady, Brian: Articles for The 39 Steps (1935) www.tcm.com. Viitattu 14.9.2010. (englanniksi)
  10. a b Taylor 1980, s. 147.
  11. Taylor 1980, s. 149.
  12. Taylor 1980, s. 150.
  13. Taylor 1980, s. 146.
  14. Taylor 1980, s. 148–149.
  15. 39 askelta 2009. Kemin kaupunginteatteri. Arkistoitu 6.11.2009. Viitattu 15.9.2010. (englanniksi)
  16. 39 askelta 2014. Helsingin kaupunginteatteri. Viitattu 9.4.2014. (suomeksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]