Stewart vastaan Abend
Stewart vastaan Abend (engl. Stewart v. Abend) oli Yhdysvaltain korkeimman oikeuden vuonna 1990 antama päätös, jonka mukaan tekijänoikeuden nykyisellä omistajalla on aiempien omistajien tekemistä sopimuksista riippumaton oikeus päättää johdannaisteosten luomisesta ja käytöstä.
Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Cornell Woolrich oli kirjoittanut novellin It Had to Be Murder ja myynyt sen julkaisuoikeudet Popular Publications -yhtiölle, joka julkaisi tarinan vuonna 1942 Dime Detective Magazine -lehden helmikuun numerossa. Kolme vuotta myöhemmin Woolrich myi tarinan filmatisointioikeudet tuotantoyhtiölle ja lupautui lisäksi sopimuksella uusimaan tuotantoyhtiön saamat oikeudet, kun Yhdysvalloissa tekijänoikeuksilla tuolloin voimassa ollut 28 vuoden suoja-aika tulisi täyteen ja tekijänoikeudet täytyisi uusia.
Vuonna 1953 näyttelijä James Stewartin ja ohjaaja Alfred Hitchcockin muodostama tuotantoyhtiö Patron osti tarinan elokuvaoikeudet 10 000 dollarilla. Novellin pohjalta Hitchcock ohjasi Stewartin tähdittämän Takaikkuna-elokuvan, joka ilmestyi 1954.
Woolrich kuoli vuonna 1968 ennen 28-vuotisen suoja-ajan umpeutumista, ja hänen kirjallinen perintönsä siirtyi hänen testamenttinsa toimeenpanijan, Chase Manhattan -pankin hallintaan. Chase myi It Had to Be Murderin filmatisointioikeudet 650 dollarilla edelleen kirjallisuusagentti Sheldon Abendille.
Abend ei suostunut noudattamaan Woolrichin tekemää sopimusta filmatisointioikeuksien uusimisesta. Kun Takaikkuna esitettiin televisiossa, Abend haastoi Stewartin oikeuteen.
Päätöksen aihe[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tuomioistuimen tuli ratkaista, rikkoiko laillisen johdannaisteoksen omistaja alkuperäisteoksen oikeuksien nykyisen omistajan tekijänoikeuksia, kun johdannaisteoksen esille saattamista jatkettiin alkuperäisteoksen suoja-ajan päätyttyä.
Päätös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Teoksen oikeuksia koskeva päätäntävalta palaa suoja-ajan päätyttyä alkuperäiselle tekijälle tai tämän oikeuksien nykyiselle haltijalle. Näin turvataan alkuperäisoikeuksien omistajan mahdollisuus lunastaa teokselle ennalta arvaamatta muodostuva arvo.
Päätöksen seuraus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sopimus oikeuksien uusinnasta oli tekijän lupaus, joka tekijän kuoltua jäi lunastamatta; tekijän seuraajalla oli oikeus estää johdannaisteoksen käyttö.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Chris Peloso: Stewart v. Abend, 495 U.S. 207 (1999) Law School Case Briefs. Arkistoitu 21.5.2011. Viitattu 29.10.2012. (englanniksi)