Sähköpyörätuolisalibandy

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Sähköpyörätuolisalibandy
Mailapelaajat tavoittelevat palloa T-stick-pelaajan blokatessa (Suomi–Hollanti-ottelu MM-kilpailuissa 2022)
Mailapelaajat tavoittelevat palloa T-stick-pelaajan blokatessa (Suomi–Hollanti-ottelu MM-kilpailuissa 2022)
Ensimmäinen ottelu 1978
Piirteet
Tyyppi Joukkuelaji, mailapeli, paraurheilu
Pelaajien määrä 5 (maalivahti + 4)
Varusteet Salibandymaila, salibandypallo, T-stick-maila, sähköpyörätuoli
Pelikenttä Salibandykaukalo
Pelialue 24–30 × 14–18 m
Peliaika Kansainvälisissä peleissä 2 × 20 min, Suomen sarjoissa 2 × 15 min
Kilpailutoiminta
Kansainvälinen kattojärjestö International Powerchair Hockey Committee (IPCH)
Paralympialaisissa Ei

Sähköpyörätuolisalibandy eli SPT-salibandy on vauhdikas ja taktinen joukkueurheilulaji, joka on suunniteltu erityisesti sähköpyörätuolia käyttäville urheilijoille. Vaikka lajissa käytetään salibandysta tuttua mailaa ja reikäpalloa, SPT-salibandy on itsenäinen laji, joka poikkeaa perinteisestä pystysalibandysta kenttäkoon, maalien ja sääntöjen osalta. SPT-salibandyssa korostuvat pelaajien tekninen osaaminen ja tuolin hallinta, ja taktiikoiden on sanottu muistuttavan enemmän koripalloa erityisesti blokkauksien ja pelikuvioiden osalta.[1] Laji soveltuu myös vaikeavammaisille pelaajille[2] ja on yksi harvoista korkean intensiteetin paraurheilulajeista, jotka soveltuvat useille erilaisille liikuntarajoitteille.

SPT-salibandyä pelataan sekajoukkueissa,[3] mikä mahdollistaa monipuolisen osallistumisen ja tekee SPT-salibandystä aidosti inklusiivisen joukkueurheilulajin.

SPT-salibandyssä järjestetään säännöllisesti kansainvälisiä arvokilpailuja, ja se tarjoaa näyttävän esimerkin paraurheilun monipuolisuudesta.

Lajin kehitys ja historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

SPT-salibandyn alkuvaiheet sijoittuvat 1970-luvun alkuun, jolloin muutamissa erityiskouluissa alettiin kehittää uusia liikuntamuotoja, jotka sopivat oppilaille, joiden fyysinen toimintakyky vaihteli laajasti. Jo pelin varhaisessa muodossa käytettiin kevyttä mailaa ja palloa, mikä mahdollisti kaikkien osallistumisen ja tarjosi uuden tavan nauttia joukkueurheilusta. Aluksi lajia harrastettiin epävirallisesti, mutta lajin suosion kasvaessa siitä kehittyi tarkoin säädelty sisäpeli. 1980-luvulla laji alkoi saada laajempaa huomiota, ja ensimmäinen kansainvälinen turnaus järjestettiin Münchenissä vuonna 1987. Lajin kansainvälinen suosio kasvoi 1990-luvulla, kun useissa maissa aloitettiin organisoitu kilpailutoiminta. SPT-salibandy rantautui Suomeen vuonna 1993, ja ensimmäiset viralliset maailmanmestaruuskilpailut järjestettiin Helsingissä vuonna 2004. Nykyään laji on osa monien maiden paraurheilutoimintaa ja sitä pelataan aktiivisesti Euroopassa, Pohjois-Amerikassa ja Aasiassa. [4][5]

Pelisäännöt ja varusteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
T-stickin rakenne ja mitat

SPT-salibandyssä kentällä on viisi pelaajaa: neljä kenttäpelaajaa ja maalivahti. Pelaajat käyttävät fyysisen toimintakykynsä mukaan joko pyörätuoliin suoraan kiinnitettäviä T-stick-mailoja[2] tai lyhennettyjä ja kevennettyjä salibandymailoja. Ainakin yhdellä kenttäpelaajalla on oltava T-stick, ja maalivahti käyttää myös aina lähtökohtaisesti T-stick-mailaa.

Pelaajat käyttävät erityisesti urheiluun suunniteltuja pelituoleja, jotka ovat tavallisia sähköpyörätuoleja kevyempiä ja ketterämpiä, jotta he voivat tehdä tarkkoja ja nopeita liikkeitä kentällä. Pelituolien maksiminopeus on rajoitettu 15 km/h, ja nopeusrajoituksen ylitys voi johtaa rangaistukseen, kuten punaiseen korttiin ja joukkueelle asetettavaan 5 minuutin jäähyyn.[6]

Pelissä liiallinen fyysinen kontakti on kielletty eikä pallo saa nousta 20 cm korkeammalle. Pelin aikana saa tehdä vaihtoja rajoituksetta, mutta siten, etteivät ne häiritse peliä.[7]

SPT-salibandykenttä on hieman tavallista salibandykenttää pienempi, mitoiltaan 24–30 metriä pitkä ja 14–18 metriä leveä[8], mikä tekee pelistä intensiivistä ja vaatii tarkkaa pelinlukutaitoa. Maalin leveys on 250 cm ja korkeus 20 cm.[9] Suomessa peliaika on 2 × 15 minuuttia ja kansainvälisissä otteluissa 2 × 20 minuuttia.[6]

Sähköpyörätuolisalibandykenttä

Maalivahdin alue on rajattu alue maalin edessä, jossa vain maalivahti saa liikkua. Kenttäpelaajat eivät saa mennä tälle alueelle, eivätkä he saa koskettaa mailallaan alueella olevaa palloa omalla puolellaan tai vastustajan puolella. Jos hyökkäävä pelaaja rikkoo tätä sääntöä, tuomari voi katkaista pelin ja antaa pallon puolustavalle joukkueelle.

Jos pallo jää sähköpyörätuolin alle tai muuten jumittuu pyörätuoliin, kyseessä on ns. kuollut pallo. Tällöin tuomari laskee kolmeen antaen pelaajille mahdollisuuden saada pallo takaisin peliin. Jos pallo pysyy "kuolleena" laskennan jälkeen, peli katkaistaan, ja se jatkuu tuomarin ohjeiden mukaisesti.[10]

Pelaajien roolit ja pisteytys

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pelaajille on myös käytössä pisteytysjärjestelmä, jonka avulla varmistetaan tasavertaiset mahdollisuudet eri liikuntarajoitteisille pelaajille. Pisteytysjärjestelmä perustuu arviointiin, jonka suorittavat koulutetut luokittelijat, yleensä kansallisissa tai kansainvälisissä kilpailuissa ennen turnauksen alkua. Suomessa luokittelijoita kouluttaa Suomen Paralympiakomitea.[11]

Pelaajat pisteytetään asteikolla 0,5–4,5, jossa korkeammat pisteet osoittavat suurempaa fyysistä toimintakykyä. Kentällä saa kansainvälisissä maaotteluissa olla kerrallaan korkeintaan 12 pisteen edestä pelaajia, mikä ohjaa joukkueiden pelaajavalintoja ja kenttäkokoonpanoja.[12]

SPT-salibandyssä jokaisella pelaajalla on oma roolinsa, jotka vaikuttavat pelitaktiikkaan:

  • Mailapelaajat toimivat yleensä hyökkääjinä ja ovat vastuussa maalinteosta. He käyttävät kevennettyjä salibandymailoja ja hyödyntävät ketteryyttä ja nopeutta murtautuakseen vastustajan puolustuksen läpi​.
  • T-stick-pelaajat keskittyvät puolustamaan ja häiritsemään vastustajan etenemistä. Puolustustilanteissa he pyrkivät estämään vastustajan pääsyn maalille, kun taas hyökkäyksessä heidän roolinsa on tukea oman joukkueensa pelaajia maalinteossa. Koska T-stick-maila on kiinnitetty kiinteästi pyörätuoliin, tämä rooli vaatii tarkkaa sijoittumista ja strategista pelinlukua.[12] T-stick-pelaajan tekemä maali lasketaan nykyään kansainvälisissä maaotteluissa kahden maalin arvoiseksi.

Kaikkien pelaajien yhteistyö on keskeistä, ja jokaisella roolilla on oma merkityksensä joukkueen toiminnassa. Tämä tekee SPT-salibandysta strategisen ja nopeatempoisen lajin, jossa jokaisen pelaajan panos on ratkaiseva pelin lopputuloksen kannalta.

Kilpailutoiminta ja saavutukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suomen maajoukkuepelaajia näytösottelussa vuonna 2021

Suomessa sähköpyörätuolisalibandyssä kilpaillaan kahdella sarjatasolla: SM-sarja ja Finlandia-sarja.

  • SM-sarja on korkein kilpailutaso, jossa pelaavat Suomen parhaat joukkueet. Sarja toimii valintaperusteena maajoukkuetoiminnalle.
  • Finlandia-sarja on tarkoitettu enemmän harrastejoukkueille ja toimii kasvualustana uusille pelaajille, jotka haluavat kehittyä ja nousta SM-sarjan tasolle.

Suomessa on myös aktiivista junioritoimintaa, jossa nuoremmat pelaajat saavat mahdollisuuden harrastaa lajia ja kehittyä kohti kansainvälistä tasoa.

Lajin maajoukkuetoiminta Suomessa käynnistettiin vuonna 1998[13], ja siitä lähtien Suomi on osallistunut aktiivisesti sekä Euroopan- että maailmanmestaruuskilpailuihin. Suomen maajoukkue on saavuttanut menestystä erityisesti 2010-luvun alussa, ja se kilpailee säännöllisesti muiden Euroopan parhaiden joukkueiden kanssa. Kansainvälisesti SPT-salibandyä pelataan nykyään aktiivisesti yli 20 maassa, ja EM- ja MM-kilpailuissa mitaleista kilpailee nykyisin toistakymmentä maata. Arvokilpailut järjestetään neljän vuoden välein, ja ne ovat tärkeä osa lajin kehitystä sekä näkyvyyttä maailmalla.

Sijoitukset kansainvälisissä arvokilpailuissa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

SPT-salibandyn maailmanmestaruuskilpailut ovat lajin arvostetuin kansainvälinen turnaus, jossa maailman parhaat sähköpyörätuolisalibandyjoukkueet kilpailevat mestaruudesta neljän vuoden välein. Ensimmäiset maailmanmestaruuskilpailut järjestettiin Helsingissä vuonna 2004, ja laji on sen jälkeen laajentunut kattamaan edustajia Euroopan lisäksi myös Pohjois-Amerikasta ja Aasiasta.

Vuonna 2026 Suomi isännöi jälleen maailmanmestaruuskilpailuja, jotka järjestetään Liikuntakeskus Pajulahdessa.[14]

Maailmanmestaruuskilpailut
Maa MM 2004 MM 2010 MM 2014 MM 2018 MM 2022
 Alankomaat 1. 2. 1. 3. 2.
 Australia 4. 8. 8. 8. 10.
 Belgia 6. 5. 2. 6. 8.
 Espanja - - - - 7.
 Italia 3. 4. 7. 1. 5.
 Kanada - - - 7. 9.
 Saksa 2. 1. 5. 4. 6.
 Suomi 5. 3. 3. - 4.
 Sveitsi - 7. 6. 5. 3.
 Tanska 7. 6. 4. 2. 1.

Euroopan-mestaruuskilpailut ovat tärkeä alueellinen turnaus, joka tuo yhteen Euroopan parhaat joukkueet kilpailemaan mestaruudesta. EM-kilpailut järjestetään neljän vuoden välein, ja Alankomaiden joukkue on ollut tähän mennessä menestynein, voittaen kaikki tähänastiset turnaukset, aina ensimmäisistä, vuonna 2005 järjestetyistä kilpailuista lähtien.

Vuoden 2020 EM-kilpailut oli määrä järjestää Suomessa, mutta ne jouduttiin ensin siirtämään ja lopulta perumaan COVID-19-pandemian takia.[15]

Euroopan-mestaruuskilpailut
Maa EM 2005 EM 2008 EM 2012 EM 2016 EM 2024
 Alankomaat 1. 1. 1. 1. 1.
 Belgia 4. 5. 2. 4. 7.
 Espanja - - - 8. 8.
 Italia 3. 3. 5. 2. 4.
 Saksa 2. 2. 4. 3. 2.
 Slovenia - - 7. - -
 Suomi 5. 4. 3. 7. 6.
 Sveitsi - 8. 8. 6. 5.
 Tanska 7. 6. 6. 5. 3.
 Tšekki 6. 7. - - -


  1. Erityisryhmät esiin: SPT-salibandyn maajoukkueessa roolitus on ensiarvoisen tärkeää Suomen Salibandyliitto. 27.9.2021. Viitattu 4.11.2024.
  2. a b Lajifaktaa KooVee (Arkistoitu – Internet Archive) n sivulla
  3. Sähköpyörätuolisalibandyn MM-joukkue nimetty – Jasmi Ahonen debytoi veljensä kipparoimassa maajoukkueessa Suomen Salibandyliitto. 14.4.2022. Viitattu 8.11.2024.
  4. Sähköpyörätuolisalibandy Suomen Salibandyliitto. Viitattu 29.10.2024.
  5. INTERNATIONAL POWERCHAIR HOCKEY INTERNATIONAL POWERCHAIR HOCKEY. 11.1.2025. Viitattu 2.11.2024. (englanti)
  6. a b Tiesitkö että Kooveella on sähköpyörätuolisalibandy eli SPT-joukkue? Salibandy. Viitattu 30.10.2024.
  7. Sähköpyörätuolisalibandy Suomen Salibandyliitto. Viitattu 30.10.2024.
  8. Pyärälavittasalibanrin kilipaalumääräykset (Säännöt 2005, pohjanmaan murteella) Jyske. Arkistoitu 27.5.2006. Viitattu 5.2.2011.
  9. Pitkänen, Kimmo: SPT-salibandy - vielä haastavampaa salibandya (pdf) salibandy.koovee.fi. 22.3.2006. Arkistoitu 4.3.2016. Viitattu 1.2.2011.
  10. Sähköpyörätuolisalibandy Suomen Salibandyliitto. Viitattu 30.10.2024.
  11. Luokittelu www.paralympia.fi. Viitattu 8.11.2024.
  12. a b Lauri Jaakkola Viestintäpäällikkö puh 045 136 8695 Lähetä sähköpostia: Valmentajan päivä: Valmentajalla on sähköpyörätuolisalibandyssa edessään monipuolinen palapeli www.paralympia.fi. 25.9.2020. Viitattu 30.10.2024.
  13. Historia sptsalibandy.net. Viitattu 9.2.2011.[vanhentunut linkki]
  14. Instagram www.instagram.com. Viitattu 30.10.2024.
  15. Sähköpyörätuolisalibandyn EM-kilpailut peruuntuvat www.pajulahti2020.fi. Viitattu 9.11.2024.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tämä urheiluun liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.