Syyssonaatti

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Syyssonaatti
Höstsonaten
Ohjaaja Ingmar Bergman
Käsikirjoittaja Ingmar Bergman
Tuottaja Katinka Faragó
Säveltäjä Chopin, Bach, Händel
Kuvaaja Sven Nykvist
Leikkaaja Sylvia Ingmarsdotter
Pääosat
 Ingrid Bergman  …  Charlotte Andergast  
 Liv Ullmann  …  Eva  
 Lena Nyman  …  Helena  
 Halvar Björk  …  Viktor  
 Marianne Aminoff  …  Charlotten sihteeri  
 Erland Josephson  …  Josef  
 Gunnar Björnstrand  …  Paul  
 Arne Bang-Hansen  …  Otto  
 Georg Løkkeberg  …  Leonardo  
 Linn Ullmann  …  nuori Eva  
Valmistustiedot
Valmistusmaa Ruotsi
Ensi-ilta 1978
Kesto 99 min
Alkuperäiskieli ruotsi
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
Allmovie
Svensk Filmdatabas

Syyssonaatti (Höstsonaten) on Ingmar Bergmanin ohjaama elokuva vuodelta 1978. Se on pienimuotoinen kamarielokuva, joka kertoo kuuluisan pianistin (Ingrid Bergman) ja hänen laiminlyömänsä, nyt jo aikuisen tyttären (Liv Ullmann) kohtaamisesta. Syyssonaatti oli ainoa elokuvayhteistyö Ingmar ja Ingrid Bergmanin kesken, ja Ingmar Bergman kirjoitti sen varta vasten Ingrid Bergmanin ja Liv Ullmannin näyteltäväksi.[1]

Elokuva kuvattiin Norjassa, koska Ingmar Bergmanilla oli ongelmia Ruotsin veroviranomaisten kanssa. Elokuva palkittiin Golden Globe -palkinnolla parhaana ulkomaisena elokuvana 1979. Se oli myös Oscar-ehdokkaana parhaasta naispääosasta (Bergman) sekä käsikirjoituksesta.[2]

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Charlotte Andergast on menestynyt pianisti, joka on menettänyt aviomiehensä Leonardon. Hän matkustaa tyttärensä Evan ja tämän Viktor-miehen (Halvar Björk) luokse. Eva hoitaa kotonaan sisartaan Helenaa (Lena Nyman), joka on psyykkisesti sairas. Aluksi Eva ja Charlotte sietävät toisiaan, mutta lopulta vanhat haavat aukeavat ja molemmat puhuvat suunsa puhtaaksi suhteestaan.[3]

Arvioita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Video-oppaassa vuodelta 1994 Bello Romano pitää elokuvaa kipeänä, vaikeana ja raskaana, mutta myös vapauttavana. Hän antaa sille neljä tähteä viidestä, mikä vastaa sanallista arviota ”erinomainen”.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Romano, Bello (toim.): Video-opas 95, Yli 8500 elokuvaa, 2000 uutuutta. WSOY, 1994. ISBN 951-0-19839-0.
  2. 1978 Academy Awards® Filmsite
  3. Autumn sonata Nick's Flick Picks
Tämä elokuviin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.