Syke ei sammu

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Syke ei sammu
All That Jazz
Ohjaaja Bob Fosse
Käsikirjoittaja Robert Alan Aurthur
Bob Fosse
Tuottaja Daniel Melnick
Robert Alan Aurthur
Kenneth Utt
Säveltäjä Ralph Burns
Kuvaaja Giuseppe Rotunno
Leikkaaja Alan Heim
Pääosat Roy Scheider
Jessica Lange
Leland Palmer
Ann Reinking
Valmistustiedot
Valmistusmaa Yhdysvallat
Tuotantoyhtiö Columbia Pictures
Levittäjä 20th Century Studios
Netflix
Ensi-ilta 1979
Kesto 123 minuuttia
Alkuperäiskieli englanti
espanja
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
AllMovie

Syke ei sammu (All That Jazz) on Bob Fossen ohjaama, osittain omaelämäkerrallinen musikaalifantasia vuodelta 1979. Elokuvaa inspiroivat Fossen kokemukset ajalta, jolloin hän yritti kovasti leikata elokuvaansa Lenny samaan aikaan kun ohjasi Chicago-musikaalia.

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuva kertoo Joe Gideonista, joka on koreografi, tanssija sekä teatteri- ja elokuvaohjaaja. Hän käyttää huumeita ja käy naisissa. Saatuaan sydänkohtauksen hän käy sairaalassa läpi kuoleman viisi vaihetta – viha, kieltäminen, tinkiminen, masennus ja hyväksyminen – samalla kun hän kuvittelee musikaalinumeroita elämänsä eri vaiheilta.

Rooleissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

 Roy Scheider  Joseph ”Joe” Gideon (Keith Gordon nuorena)  
 Jessica Lange  Angelique  
 Leland Palmer  Audrey Paris  
 Ann Reinking  Kate Jagger  
 Cliff Gorman  Davis Newman  
 Ben Vereen  O’Connor Flood  
 Erzsebet Földi  Michelle Gideon  
 Michael Tolan  Tri. Ballinger  
 Max Wright  Joshua Penn  
 John Lithgow  Lucas Sargeant  
 Anthony Holland  Paul  

Musikaalinumerot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ”Take Off With Us” – Paul
  2. ”Take Off With Us” (repriisi) – Victoria ja tanssijat
  3. ”Hospital Hop” – Paul
  4. ”After You’ve Gone” – Kate, Audrey ja Michelle
  5. ”There’ll Be Some Changes Made” – Kate, Audrey ja Michelle
  6. ”Who’s Sorry Now?” – Kate, Audrey ja Michelle
  7. ”Some Of These Days” – Kate, Audrey ja Michelle
  8. ”Bye Bye Life” – O’Connor ja Joe

Palkinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuva oli menestys, ja se voitti muun muassa Cannesin elokuvajuhlien arvostetun Kultaisen palmun. Se oli ehdolla yhdeksässä Oscar-kategoriassa ja voitti neljä palkintoa. Elokuva palkittiin myös useilla Bafta-palkinnoilla ja Golden Globeilla.

Oscar-palkinnot ja -ehdokkuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Arvioita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Video-oppaassa vuodelta 1994 Bello Romano kutsuu elokuvaa omituisen itseironiseksi omaelämäkerraksi ja Fellinin 8½:n uusversioksi. Hän antaa elokuvalle kolme tähteä viidestä, mikä vastaa sanallista arviota ”hyvä”.[1] VideoHound’s Golden Movie Retriever pitää elokuvaa Roy Scheiderin parhaana roolityönä ja antaa sille kolme ja puoli tähteä neljästä.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Romano, Bello (toim.): Video-opas 95, Yli 8500 elokuvaa, 2000 uutuutta. WSOY, 1994. ISBN 951-0-19839-0.
  2. All That Jazz ★★★½ 1979 (R) (Arkistoitu – Internet Archive), VideoHound's Golden Movie Retriever. Gale, 2008. Haettu 9.11.2016 palvelusta HighBeam Research (vaatii tilauksen).

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]