Svitša

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Svitša
ukr. Свіча
Jokikoskia vuoristo-Svitšalla elokuussa v. 2013
Jokikoskia vuoristo-Svitšalla elokuussa v. 2013
Alkulähde Gordanyn vuoristo, lähellä Myslivkan kylää, Karpaatit, Ivano-Frankivskin alue
48°37′51.6″N, 23°47′52.8″E
Laskupaikka Dnestr, lähellä Žuravnon kylää, Stryin piiri, Lvivin alue
49°15′06.8″N, 24°18′55.1″E
Maat Ukraina Ukraina

GeoNames-tietokannassa 692080
Pituus 106[1][2] tai 107[3] km
Valuma-alue 1 490[4] tai 1 493[3] km²

Svitša (ukr. Свіча) on Ivano-Frankivskin alueen Dolynan ja Lvivin alueen Stryin piirissä virtaava Dnestrin oikeanpuoleinen sivujoki Ukrainassa.[1][4]

Joen kuvaus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähempänä Svitšan lähteitä sen vasemmalla sivujoella Bagonkalla virtaa vähäntunnettu, 3 metrin korkuinen Pravytšin vesiputous, joka putoaa 710 metrin korkeuksissa merenpinnan yläpuolella, mutta on helposti saavutettavissa, koska se sijaitsee päätieltä P21 kääntyvän valtatien vieressä. Noin 6 kilometrin etäisyydellä putouksesta sijaitsee Myslivkan kylä.[5]

Svitšajoki saa alkunsa Länsi-Ukrainassa Itä-Karpaattien pohjoisrinteillä[6] muodostuneen Gorganyn vuorijonon lähteistä lähellä Zakarpatskan ja Ivano-Frankivskin alueiden välistä rajaa.[7] Gorgany on erämaata, Karpaattien vähiten saavutettavissa oleva ja vähiten asuttu osa Ukrainaa. Lähin paikkakunta on Myslivkan kylä, jonka puutila sijaitsee lähellä Svitšan ja sen vasemman sivujoen Synija (Sinisen) Mahuran yhdistymispaikkaa. Varsinainen kylän keskusta on Svitšan ja sen vasemman sivujoen Ilnytsjan kohtaamispaikan liepeillä.[8] Tästä joki virtaa kaakkoon[6] kohti Dnestriä, sen pituus on joko 106[1][2] tai 107 kilometriä[3] ja sen valuma-alueen pinta-ala 1 490[4] tai 1 493[3] neliökilometriä. Joen kaltevuus on 8,3 metriä kilometriä kohti (m/km).[2] Gorganyn maaperä on enimmäkseen kovaa ja kestävää hiekkakiveä, sen maisemille on ominaista, että vuorten huiput eivät ole kovin korkeita, keskimäärin 1 400–1 500 metriä merenpinnasta, mutta sen tasanteilla ei ole myöskään vihreitä avoimia niittyjä. Svitšan ja sen sivujoen Mizunkan huuhtoutuessa pitkittäisten harjujen väliin jokien yläjuoksun laakso on kanjonimainen ja tulvatasanko puuttuu.[9] Joen uoma on hieman mutkitteleva, noin 5–10 metriä kapeaa ja 0,5–2 metriä syvää, pohja ja putoukset kivikkoisia ja virtaus nopea.[6] Vuorilta virtaava vesi on likainen ja mutainen ja voimakas virtaus jopa katkaisee puita.[10] Svitšalla on monia koskia ja jopa 60 kilometrin koskenlaskuosuus, vaikka veden puutteen vuoksi koskenlasku on mahdollista vain aikaisin keväällä ja sateisina syksyinä.[11]

Karpaattien jälkeen Dolynan piirissä Ivano-Frankivskin alueella jokilaakso levenee 5–6 kilometriin, joen virtaus on hillitty ja pohja on kivinen, joissain osissa esiintyy pieniä koskia. Uoma muuttuu mutkittelevaksi ja joki on täällä haarautunut, joten sen leveys vaihtelee 20–50 ja syvyys jopa 1,5 metriin. Alajuoksulla jokilaakso on pääosin 500–600 metriä leveä ja niittykasvillisuuden peittämä, paikoin soista. [4] Svitša päättyy Dnestriin noin kolme kilometriä Žuravno-kylästä, Lvivin alueella.[12]

Sivujoet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1957 julkaistun Ukrainan jokikatalogin sivulla 36 Svitšan:

  • vasemmanpuolisiksi sivujoiksi luetellaan Iljnytsa (tai Il’nytsja[8]) 10 km, Mizunka (tai Myzunka[13]) 51 km, Vitvitsa (Lużankan alajuoksu[14]) tai Lużanka 29 km[15], Sukel tai Sukil 55[16] tai 67 km[17] ja Netetš tai Nitšytš[18] 19 km.[3]
  • oikeanpuoliset sivujoet ovat Sadžava[19] tai Sadżeva (19 km), Luštšava tai Lušava[20] (15 km), Tuššanka (38 km), Ruk. Stara Rika (13 km) ja Dubravka[21] (10 km).[3]

Svitšan suurimmat sivujoet ovat vasenpuoliset Mizunka, Vitvitsa/Lużanka ja Sukel/Sukil, mitkä saavat alkunsa Itä-Karpaattien pohjoisilta rinteiltä ja virtaavat läpi Ivano-Frankivskin alueen Dolynan piirin.[12] Niistä Mizunkan, Lużankan, Nitšytšin/Netetšin ja Sukelin kanssa Svitša kulkee pitkästi vierekkäin. Mizunka eli Pikkurilli tunnetaan koskestaan.[11] Joidenkin lähteiden mukaan oikeanpuolisten joukkoon kuuluvat myös kaksihaarainen Turjanka[22], Karbovs’kyi, Malyi Lysak ja Pravytš.[23] Vähän ennen laskupaikkaa Lvivin alueella Svitša yhdistyy oikeanpuolisten Dubravkan ja Mlynivkan kanssa, ennen sitä vasemmalta Rostoškan kanssa.[24] Vasenpuolisten joukkoon kuuluvat vielä Makhlynetsjoki, Bagonka tai Baginka (5,91 km)[25] ja Synija eli Sininen Mahura.[24][26]

Joen ekologiset olosuhteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alueella vallitsee lauhkea mannermainen ilmasto. Tammikuun keskilämpötila on -5,1 °C ja heinäkuussa +18,8°C. Vuoristossa lämpötila on yksi tai kaksi astetta alhaisempi. Joki jäätyy yleensä marraskuun lopussa tai joulukuun alussa ja jääpeite katoaa helmikuun lopussa tai maaliskuun alussa. Vuotuinen sademäärä on 500–800 mm (vuoristossa 800–1 100 mm) ja kasvukausi kestää 150–165 päivää vuodessa.[27]

Svitša tulvii joka vuosi keväällä ja kesällä[12] Joella havaitaan vuosittain jopa neljät tulvat, jolloin vedenpinta voi nousta 3–4 metriä ja joskus enemmänkin aiheuttaen paljon vahinkoa.[6] Joidenkin lähteiden mukaan vasemmanpuolisen Mizunkan kanssa yhtymisen jälkeen Novoselytsjan kylän kohdalla Svitšan uoman paikanmuutokseksi laskettiin jopa 270 metriä vuodesta 1933 lähtien ja sen arvellaan johtuvan 1980-luvulla sorakaivannoista.[6] Ševtšenkoven kylän lähistöllä Kalušin piirissä Svitšan arvellaan muuttaneen kulkuaan yli kymmenen kertaa muutaman viime vuoden aikana. Toukokuussa vuonna 2008 vuoristopurosta kylän lähimpään taloon jäi enää 50 metriä ja tulvan aikana 25 metriä. Samalla kylän läpi kulkevat Družba- ja Urengoi-Pomari-Užhorod-korkeapainekaasuputket ja eteeniputki. Jos Svitša sattuu murtautumaan kaasunjakelijan läpi, vesi voi murskata melkein kaiken eteentulevan ja myös eteeniputken, mikä tarkoittaisi ekologista katastrofia Dolynan alueella.[10] Vedenpinnan merkittävästä noususta uutisoitiin myös 25.7.2018, jolloin joki huuhteli rantoja ja lähestyi taloja.[28] Tulvien hallitsemiseksi joelle on rakennettu suuri määrä vahvistettuja pengerryksiä.[6]

Karpaattien kalalajistoa pidetään hyvin erilaisena, jota täällä edustavat taimen tai purotaimen, törö, salakka, mutu, nokkasärki, harjus, turpa, seipi, kirjoeväsimppu, madeja monet muut. Joen yläosassa, jossa se virtaa nopeasti, yleisintä on taimen, harjus, punasalakat, mudut ja turpa. Alajuoksulla Knjažolokin kylästä lähtien joki hidastuu, levenee ja esiintyy syviäkin mutatasankoja. Täällä kalalajisto voi olla paljon laajempi ja on muumuassa lahnaa, suutaria, särkeä, ruutania, vimbaa, ahventa, toutainta, haukea, turpaa ja muita.[24] Monet lajeista ovat uhanalaisia ja suojelun kohteena, minkä vuoksi ne on sisällytetty Ukrainan punaiseen kirjaan.[12] Svitšalle on rakennettu kalanviljelylampia. Joen vettä käytetään vesihuoltoon ja kasteluun.[1] Joskus Svitšan vesitse uitettiin tukkipuita.[29]

Vuonna 1993 Ivano-Frankivskin alueneuvosto päätti perustaa paikallisen maisemasuojelualueen Svitšalle Dolynan alueella. Suojeluasema myönnettiin Svitša-vuoristojoelle yhdessä sivujoen Mizunkan kanssa, joiden alueella on lupaavin juomaveden lähde ja luonnontilassaan säilynein kasvisto- ja eläimistö. Täällä elää useita Ukrainan punaiseen kirjaan lueteltuja arvokkaita kalalajeja ja suojelualue on niiden lisääntymispaikka.[30] Jossain vaiheessa Svitšajoell noin puolisen vuosisataa sitten rakennetun padon yhteyteen alettiin suunnitella uuden vesivoimalan rakentamista. Itse pato on rappeutuneessa tilassa.[31] Elokuun alussa vuonna 2021 kerrottiin minivesivoimalan rakentamisesta Svitšalle lähellä Vyhodan kylää käyttämällä hyväksi olemassa olevia vesivoimarakenteita. Voimalaitoksen tehoksi kaavailtiin enintään 500 kilowattia (kW)[32] ja sen tontti Svitšan ja Mizunka-sivujoen maisemasuojelualueeseen kuuluvalle vesistösuojeluvyöhykkeelle.[33] Molemmat niin vesivoimala kuin pato tekevät mahdottomaksi kalojen muuttoliikkeen.[31] Vuonna 2023 maaliskuun 30-nä päivänä Vyhodan asutusneuvosto istunnossaan poisti vesivoimalan rakentamishankkeen käsittelystä.[34]

Vuosina 2017–2021 Vyhodan valtionmetsäyritys rakensi 3,5 kilometriä pitkän metsätien, joka johtaa suoraan neitsytmetsiin, joiden väitettiin tarvittavan harvennushakkuita. Vuonna 2022 metsätie ylsi vuoristoon ja hakkuut alkoivat. Vuoden loppuun mennessä oli hakattu 3,5 hehtaaria eli lähes viiden jalkapallokentän verran metsää. [35] Lisäksi heinäkuun alussa v. 2023 "Svitša-joki ja Mizunkan sivujoki" maisemansuojelualueella havaittiin laitonta puiden ja pensaiden hakkuita, jolloin paikan päältä löydettiin puun pilkkomiseen tarkoitettu hakkurilaite.[36]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Svicha River (Svitša-joki) 1993. Internet Encyclopedia of Ukraine. Viitattu 26.4.2024. (englanniksi)
  2. a b c Свіча (Svitša) Ukrainan maantieteen tietosanakirja (ukr. Географічна енциклопедія України, Heohrafitšna entsyklopedija Ukrajiny), Tom 3: P-Ja. Viitattu 26.4.2024. (ukrainaksi)
  3. a b c d e f Каталог річок України (Ukrainan jokien luettelo) 1957. Ukrainan ST:n tiedeakatemia (ukr. Академія наук Української Рср, Akademia nauk Ukrainskoi Rsr). Viitattu 26.4.2024. (ukrainaksi)
  4. a b c d Свіча (Svitša) Ukrainan Karpaatit (ukr. Українські Карпати , Ukrainski Karpati). Viitattu 26.4.2024. (ukrainaksi)
  5. Водоспад Правич (с.Мислівка, Івано-Франківська обл.): карта, фото, опис (Pravytšin vesiputous (Myslivkan kylä, Ivano-Frankivskin alue): kartta, valokuva, kuvaus) drymba.com. Viitattu 26.4.2024. (ukrainaksi)
  6. a b c d e f H.Burštynska, A. Babuška, M. Dzyuba: Аналіз стійкості русла річки Свіча в місцях переходу об’єктів паливно-енергетичної інфраструктури (Svicha-joen uoman vakauden analysointi polttoaine- ja energiainfrastruktuurien siirtymäkohdissa) 2021. Lvivin polytekninen yliopisto (ukr. Національний університет “Львівська політехніка”, Natsionalnji universitet ”Lvivskaja polyteknika”). Viitattu 26.4.2024. (ukrainaksi)
  7. A.P. Nepokupnji, O.S.Strižak, K.K.Tsiluiko: Свіча. Словник гідронімів України. (Svitša. Ukrainan vesistönimien sanakirja) 1979. ukr. Видавництво «Наукова думка», Vidavnitsvo ”Naukova Dumka”. Viitattu 26.4.2024. (ukrainaksi)
  8. a b A.P. Nepokupnji, O.S.Strižak, K.K.Tsiluiko: Ільнйця. Словник гідронімів України (Ilnytsja. Ukrainan vesistönimien sanakirja) 1979. ukr. Видавництво «Наукова думка», Vidavnitsvo ”Naukova Dumka”. Viitattu 26.4.2024. (ukrainaksi)
  9. Volodymyr Kubijovyč: Gorgany Mountains (Gorganyn vuoristo) 1989. Internet Encyclopedia of Ukraine. Viitattu 26.4.2024. (englanniksi)
  10. a b Річка Свіча може знести 25 дворів на Івано-Франківщині (Svitša-joki voi tuhota 25 asuntopaikkaa Ivano-Frankivskin alueella) 8.5.2008. Gazeta.ua. Viitattu 26.4.2024. (ukrainaksi)
  11. a b Рафтинг по р. Свіча та р. Мізунка (Koskenlaskua Svitša- ja Mizunka-joilla) splav.lviv.ua. Viitattu 26.4.2024. (ukrainaksi),(venäjäksi)
  12. a b c d Річка Свіча (Svitšajoki) 24.10.2011. gonefishing.org.ua. Viitattu 26.4.2024. (ukrainaksi)
  13. A.P. Nepokupnji, O.S.Strižak, K.K.Tsiluiko: Мизунка. Словник гідронімів України (Myzunka. Ukrainan vesistönimien sanakirja) 1979. ukr. Видавництво «Наукова думка», Vidavnitsvo ”Naukova Dumka”. Viitattu 26.4.2024. (ukrainaksi)
  14. A.P.Nepokupnji, O.S.Strižak, K.K.Tsiluiko: Вйтвиця. Словник гідронімів України (Vitvitsja (Lużankan alajuoksu). Ukrainan vesistönimien sanakirja) 1979. ukr. Видавництво «Наукова думка», Vidavnitsvo ”Naukova Dumka”. Viitattu 26.4.2024. (ukrainaksi)
  15. A.P.Nepokupnji, O.S.Strižak, K.K.Tsiluiko: Лужанка. Словник гідронімів України (Lużanka. Ukrainan vesistönimien sanakirja) 1979. ukr. Видавництво «Наукова думка», Vidavnitsvo ”Naukova Dumka”. Viitattu 26.4.2024. (ukrainaksi)
  16. Sukil/ Sukel 692294 geonames.org. Viitattu 26.4.2024. (englanniksi)
  17. Сукіль (Sukil) 1993. Ukrainan maantieteen tietosanakirja (ukr. Географічна енциклопедія України, Heohrafitšna entsyklopedija Ukrajiny), Tom 3: P-Ja. Viitattu 26.4.2024. (ukrainaksi)
  18. A.P.Nepokupnji, O.S.Strižak, K.K.Tsiluiko: Нічич. Словник гідронімів України (Nitšytš. Ukrainan vesistönimien sanakirja) 1979. ukr. Видавництво «Наукова думка», Vidavnitsvo ”Naukova Dumka”. Viitattu 26.4.2024. (ukrainaksi)
  19. A.P.Nepokupnji, O.S.Strižak, K.K.Tsiluiko: Саджава. Словник гідронімів України (Sadžava. Ukrainan vesistönimien sanakirja) 1979. ukr. Видавництво «Наукова думка», Vidavnitsvo ”Naukova Dumka”. Viitattu 26.4.2024. (ukrainaksi)
  20. A.P.Nepokupnji, O.S.Strižak, K.K.Tsiluiko: Луїцава, Лющава. Словник гідронімів України (Lušava. Luštšava. Ukrainan vesistönimien sanakirja) 1979. ukr. Видавництво «Наукова думка», Vidavnitsvo ”Naukova Dumka”. Viitattu 26.4.2024. (ukrainaksi)
  21. A.P.Nepokupnji, O.S.Strižak, K.K.Tsiluiko: Дубравка. Словник гідронімів України (Dubravka. Ukrainan vesistönimien sanakirja) 1979. ukr. Видавництво «Наукова думка», Vidavnitsvo ”Naukova Dumka”. Viitattu 26.4.2024. (ukrainaksi)
  22. A.P.Nepokupnji, O.S.Strižak, K.K.Tsiluiko: Тур’янка. Словник гідронімів України (Turjanka. Ukrainan vesistönimien sanakirja) 1979. ukr. Видавництво «Наукова думка», Vidavnitsvo ”Naukova Dumka”. Viitattu 26.4.2024. (ukrainaksi)
  23. A.P. Nepokupnji, O.S.Strižak, K.K.Tsiluiko: Правич, Правичъ, Брабвцъ. Словник гідронімів України (Pravytš. Ukrainan vesistönimien sanakirja) 1979. ukr. Видавництво «Наукова думка», Vidavnitsvo ”Naukova Dumka”. Viitattu 26.4.2024. (ukrainaksi)
  24. a b c Рибалка на Свічі (Kalastus Svitšalla) aborigen.org. Viitattu 26.4.2024. (ukrainaksi)
  25. A.P. Nepokupnji, O.S.Strižak, K.K.Tsiluiko: Багінка. Словник гідронімів України (Baginka. Ukrainan vesistönimien sanakirja) 1979. ukr. Видавництво «Наукова думка», Vidavnitsvo ”Naukova Dumka”. Viitattu 26.4.2024. (ukrainaksi)
  26. Прогноз клёва рыбы в реке Синяя Магура (Kalojen syönnin ennuste Sinaja Mahura-joella) rybalku.ru. Viitattu 26.4.2024. (venäjäksi)
  27. Boris Balan, Ivan Myhul, Ihor Stebelsky: Ivano-Frankivsk oblast (Ivano-Frankivskin alue) 2019. Internet Encyclopedia of Ukraine. Viitattu 26.4.2024. (englanniksi)
  28. На Прикарпатті річка Свіча наближається до будинків (Prykarpatialla Svitša-joki lähestyy taloja) 25.7.2018. Uutistoimisto «firtka.if.ua». Viitattu 26.4.2024. (ukrainaksi)
  29. У соцмережі склали п'ятірку річок для рафтингу та сплавів на Калущині (Sosiaalinen verkosto kokosi viisi jokea koskenlaskua varten Kaluštšynissa) 13.3.2023. Інтернет-сайт «Вікна». Viitattu 26.4.2024. (ukrainaksi)
  30. Oleg Kindratskyi: Інформатор: There is growing indignation in social networks regarding the construction of a hydroelectric power station on the Svicha River (Informator: Sosiaalisissa verkostoissa on kasvanut suuttumus Svitša-joelle vesivoimalan rakentamisesta kohtaan) 26.4.2023. NGO “Danube-Carpathian Programme”. Viitattu 26.4.2024. (englanniksi)
  31. a b ГЕС не місце у заказнику “Річка Свіча з притокою Мізункою” (Vesivoimalaitoksella ei ole paikka "Svitšan ja sivujoen Mizunkan maisemasuojelualueella) 30.7.2021. ГО “Дунайсько-Карпатська Програма”/ NGO “Danube-Carpathian Programme”. Viitattu 26.4.2024. (ukrainaksi)
  32. У Вигоді відмовились від будівництва гідроелектростанції на Свічі (Vyhodassa kieltäydyttiin rakentamasta vesivoimalaa Svitšalle) 3.8.2021. Інтернет-сайт «Вікна». Viitattu 26.4.2024. (ukrainaksi)
  33. Мешканці Вигоди збирають підписи проти будівницва міні-ГЕС на ріці Свіча (Vyhodan asukkaat keräävät allekirjoituksia minivesivoimalan rakentamista vastaan Svitšajoelle) 2.8.2021. Kurs. Viitattu 26.4.2024. (ukrainaksi)
  34. Депутати Вигодської селищної ради не розглянули питання будівництва ГЕС на річці Свіча (Vyhodan asutusneuvoston edustajat eivät käsitelleet kysymystä vesivoimalan rakentamisesta Svitša-joelle) 1.4.2023. Pravda. Viitattu 26.4.2024. (ukrainaksi)
  35. Robert Cyglicki, Monika Hoffmann, Yehor Hrynyk, Krzysztof Cibor, Ciprian Galusca, Claire Niblett, Valentin Salageanu, Marina Barbalata, Marija Tomac: The Carpathians Forests (Karpaattien metsät) greenpeace.org. marraskuu, 2022. Viitattu 26.4.2024. (englanniksi)
  36. Vitalina Kostiv: В ландшафтному заказнику Калуського району встановлено незаконну порубку дерев (Kaluskan alueen maisemasuojelualueella on todettu laitonta puiden kaatoa) 6.5.2023. informator. Viitattu 26.4.2024. (ukrainaksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]