Svenska frivilligkompaniet
| Svenska frivilligbataljonen | |
|---|---|
 Ruotsalaisvapaaehtoinen Itä-Karjalssa Syvärillä. |
|
| Toiminnassa | 1942-1944 |
| Valtio |
 Suomi |
| Puolustushaarat | Maavoimat |
| Rooli | Taistelujoukko |
| Koko | komppania |
| Sodat ja taistelut |
Jatkosota Syvärin rintama Talin–Ihantalan taistelu |
| Komentajat | |
| Tunnettuja komentajia |
kapteeni Rickard Nilsson ratsumestari Stig Mauritz Möllersvärd luutnantti Axel Hård af Segerstad kapteeni Jon Liljedahl luutnantti Orvar Nilsson |
Svenska frivilligbataljonen viralliselta nimeltä Erillinen Komppania oli ruotsalaisista koostunut vapaaehtoisjoukko jatkosodassa. Tammikuussa 1942 Suomeen jääneistä ruotsalaisista sekä uusista tulokkaista perustettiin Erillinen Komppania (Er.K) ruotsinkieliseen 17. Divisioonaan kuuluneeseen Jalkaväkirykmentti 13:een. Vapaaehtoisjoukko taisteli vuodet 1942, 1943 ja alkuvuoden 1944 Itä-Karjalassa Syvärillä, mistä heidät siirrettiin kesäkuussa 1944 Karjalankannakselle. Siellä he osallistuivat Talin–Ihantalan taisteluihin.[1]
Suomessa taisteli kesästä aina joulukuun alkuun 1941 Hangon rintamalla ruotsalainen vapaaehtoispataljoona. Puna-armeijan vetäydyttyä talvisodan rauhassa sille siirtyneeltä Hangon vuokra-alueelta taistelut päättyivät Hangon rintamalla ja ruotsalainen vapaaehtoispataljoona hajotettiin.[2]
Taistelut Itä-Karjalassa Syvärillä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tammikuussa 1942 Suomeen jääneistä ruotsalaisista sekä uusista tulokkaista perustettiin Erillinen Komppania (Er.K) ruotsinkieliseen 17. Divisioonaan kuuluneeseen Jalkaväkirykmentti 13:een (JR 13). Heidät kuljetettiin Turusta Itä-Karjalaan Podporožjeen eli suomalaisittain Koskenalaan. Heidän rintamaosansa oli Syvärin rintamalla Jandebajoen linjalla kahden kilometrin mittainen rintamaosa. Sodan kestäessä komppanian kannalta ongelmaksi tuli sotilaiden väheneminen, sillä uusia vapaaehtoisia ei tullut palvelukseen riittävästi korvatakseen poistumaa. Kaikkiaan Erillisessä Komppaniassa palveli 404 vapaaehtoista - osa vain lyhyen aikaa.[3]
Taistelut Karjalankannaksella[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Neuvostoliiton aloitettua kesäkuussa 1944 suurhyökkäyksen Karjalankannaksella Erillinen Komppania siirrettiin JR 13:n mukana Syväriltä Kannakselle. Komppanian vahvuus oli tällöin vain 64 miestä, joista 53 oli ruotsalaista vapaaehtoista. Komppania osallistui Tali-Ihantalan suurtaisteluun ja koki kovia menetyksiä. Komppanian vahvuus putosi muutamassa päivässä 20 mieheen. Kaikkiaan ruotsalainen vapaaehtoiskomppania menetti 41 kaatuneena ja 84 haavoittuneena.[2]
Muista jatkosodan ruotsalaisvapaaehtoisista[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Erillisen Komppanian lisäksi ruotsalaisvapaaehtoisia oli myös muissa sotayhtymissä eli ruotsinkielisissä Jalkaväkirykmentti 24:ssä ja Jalkaväkirykmentti 61:ssä. Kenttätykistössä oli noin 30 ja ilmatorjuntatykistössä 10 ruotsalaisvapaaehtoista. Lisäksi ruotsalaisvapaaehtoisia oli jatkosodan aikana panssarivaunuasentajina noin 100 ja automekaanikkoina 170. Ruotsalaisia lääkäreitä, eläinlääkäreitä ja sairaanhoitajia työskenteli Suomessa jatkosodan eri vaiheissa 210 henkilöä. Myöhemmin hoitohenkilökuntaa kotiutettiin vuonna 1943, mutta hoitoa Suomen armeijan haavoittuneille sotilaille järjestettiin sen jälkeen Ruotsissa.[2]
Kaikkiaan jatkosodan aikana Suomen armeijassa palveli 1709 ruotsalaisvapaaehtoista sotilas- ja siviilitehtävissä.[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Kotro, Arto: ”Ulkomaalaiset ja heimokansat Suomen armeijassa”, Jatkosodan Pikkujättiläinen (toim. Jari Leskinen ja Antti Juutilainen), s. 300-322. Helsinki: WSOY, 2006. ISBN 951-0-28690-7.