Suomen urheilu 1947
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
Suomen urheilu 1947 käsittelee vuoden 1947 merkittäviä uutisia ja tapahtumia suomalaisessa urheilussa.
Vuoden urheilija[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Urheilutoimittajain Liitto valitsi ensimmäisen kerran Vuoden urheilijan.[1] Äänestyksessä kymmenen parhaan joukkoon sijoittuivat:
| Sija | Urheilija | Urheilumuoto |
|---|---|---|
| 1. | Lassi Parkkinen | Pikaluistelu |
| Mikko Hietanen | Yleisurheilu | |
| 3. | Benjamin Vanninen | Hiihto |
| 4. | Jarl Gripenberg | Suunnistus |
| 5. | Pauli Janhonen | Ammunta |
| 6. | Erkki Kataja | Yleisurheilu |
| 7. | Bertel Storskrubb | Yleisurheilu |
| 8. | Viljo Heino | Yleisurheilu |
| 9. | Aimo Tanner | Voimistelu |
| 10. | Juhani Vellamo | Painonnosto |
| Lähde: [1] | ||
Ammunta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Maailmanmestaruuskilpailuissa Pauli Janhonen voitti kultaa vapaakiväärin täysottelussa. Suomi voitti lisäksi kaksi kultaa joukkuekilpailuissa. Vapaakiväärin pystyasennon voittajia olivat Janhonen, Olavi Elo, Bruno Frietsch, Onni Hynninen ja Toivo Mänttäri. Isopistoolilla kultaa voittivat Matti Kallio, Mauri Kuokka, Jaakko Rintanen ja Väinö Skarp.[2]
Jalkapallo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Suomen maajoukkue pelasi viisi ottelua, joista tuloksena oli 3–3-tasapeli Norjan kanssa syyskuussa Helsingin olympiastadionilla sekä neljä tappiota. Vaasalainen Stig-Göran Myntti teki Norjaa vastaan kaksi maalia. Heinäkuussa Aatos Lehtonen aloitti työnsä maajoukkueen valmentajana. Vuonna 1937 alkanut neljän maan kesken pelattu Pohjoismaiden-mestaruusturnaus saatiin päätökseen ja Suomi sijoittui viimeiseksi.[3][4]
- Suomen-mestaruuden voitti Helsingin IFK, hopeaa sai Turun Toverit ja pronssille sijoittui Kotkan Työväen Palloilijat.[5]
Jääkiekko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Suomen-mestaruuden voitti kolmannen peräkkäisen kerran Tampereen Ilves, hopeaa sai Hämeenlinnan Tarmo ja pronssille sijoittui Tammerfors Bollklubb. Kaikki kolme kärkijoukkuetta päätyivät tasapisteisiin ja mestaruuden ratkoivat Ilves ja Tarmo uusintaottelussa, jonka Ilves voitti 10–2.[6]
Jääpallo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Suomen maajoukkue hävisi helmikuussa Tukholmassa Ruotsille 2–7.[7]
- Suomen-mestaruuden voitti kolmannen peräkkäisen kerran Warkauden Pallo -35, hopeaa sai Oulun Palloseura ja pronssille sijoittui kolmannen peräkkäisen kerran Helsingin IFK.[8]
Koripallo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Miesten Suomen-mestaruuden voitti toisen peräkkäisen kerran Helsingin NMKY ja hopeaa sai toinen helsinkiläisseura Työväen Mailapojat.[9]
Paini[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Euroopan-mestaruuskilpailuissa pronssia kreikkalais-roomalaisessa painissa saavuttivat Lennart Viitala alle 52-kiloisten sarjassa ja Pauli Riihimäki yli 87-kiloisissa.[10]
Painonnosto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Juhani Vellamo saavutti MM-pronssia ja EM-hopeaa alle 82,5-kiloisten sarjassa.[11]
Pikaluistelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Lassi Parkkinen voitti miesten ja Verné Lesche naisten yleisluistelun maailmanmestaruuden.[12]
Pohjoismaiset hiihtolajit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Salpausselän kisoissa suomalaisvoittajia olivat Pekka Vanninen 50 kilometrin ja Kerttu Pehkonen 10 kilometrin hiihdossa.[13]
- Ruotsin hiihtokisoissa suomalaisvoittajia olivat August Kiuru 50 kilometrin ja Kerttu Pehkonen 10 kilometrin hiihdossa.[14]
- Benjamin Vanninen hiihti viiden viikon aikana viisi 50 kilometrin kilpailua: hän sijoittui toiseksi SM-kilpailuissa Nokialla ja Ruotsin Bodenissa, keskeytti Salpausselällä hiihdettyään pitkään kärkivauhtia, sijoittui neljänneksi Ruotsin hiihtokisoissa Sundvallissa ja voitti Ounasvaaran kisoissa yli 9,5 minuutin erolla Pekka-veljeensä.[15][16]
Suunnistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pohjoismaisessa maaottelussa 5.10. Hönefossissa, Norjassa isäntämaa vei voiton ennen Ruotsia, Suomea ja Tanskaa, mutta henkilökohtaisissa tuloksissa paras oli Suomen Jarl Gripenberg.[14][17]
Yleisurheilu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Mikko Hietanen voitti maratonilla Pohjoismaiden-mestaruuden ja sijoittui Bostonin maratonilla toiseksi.[18] Radalla hän juoksi maailmanennätykset 20.8. Kuopiossa 15 maililla (1.18.48,0) ja 28.9. Jyväskylässä 30 000 metrillä (1.40.49,8).[18][19]
- Suomi–Ruotsi-maaottelussa 31.7.–1.8. Göteborgissa Suomi hävisi pistein 106–78. Bertel Storskrubb otti lajivoiton sekä 800 metrin juoksussa että 400 metrin aitajuoksussa.[20]
- Kalevan kisoissa 16.–18.8. Tampereella Erkki Kataja teki uuden Suomen-ennätyksen 423 cm ja myös Valto Olenius ylitti vanhan ennätyksen tuloksellaan 417 cm. Ammattilaissyytösten kohteena ollut Viljo Heino kilpaili yllättäen 3 000 metrin estejuoksussa ja oli kärkitaistelussa mukana, kun hänet määrättiin keskeyttämään 700 metriä ennen maalia.[21]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pihlaja, Juhani: Urheilun käsikirja. TietoSportti, 1994. ISBN 951-97170-0-5.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Arponen, Antti O.: Visaiset valinnat – Vuoden urheilijat 1947–1996, s. 17. Suomen Urheilumuseosäätiö ja Urheilutoimittajain Liitto ry, 1997. ISBN 951-97170-1-3.
- ↑ Pihlaja, s. 63
- ↑ Eerola, Antti: Punapaidoista Huuhkajiksi – Suomen jalkapallomaajoukkueen historia, s. 131–132, 134. Siltala, 2015. ISBN 978-952-234-250-8.
- ↑ Lautela, Yrjö & Wallén, Göran: Rakas jalkapallo – Sata vuotta suomalaista jalkapalloa, s. 372. Teos, 2007. ISBN 978-951-851-068-3.
- ↑ Pihlaja, s. 201
- ↑ Kallioniemi, Riku (vt. päätoim.): Jääkiekkokirja 2018, s. 139. Jääkiekon SM-liiga Oy, 2017. ISSN 0784-3321.
- ↑ Liikanen, Pekka (vast. toim.): Jääpallokirja 2007, s. 34. Suomen Jääpalloliitto, 2006. ISSN 0784-0411.
- ↑ Pihlaja, s. 269
- ↑ Pihlaja, s. 315
- ↑ Pihlaja, s. 496
- ↑ Pihlaja, s. 516, 520
- ↑ Pihlaja, s. 554
- ↑ Virtamo, Keijo (toim.): Fokus-Urheilu 2, s. 162. Otava, 1970.
- ↑ a b Virtamo, Keijo (toim.): Fokus-Urheilu 2, s. 161. Otava, 1970.
- ↑ Arponen, Antti O.; Hannus, Matti; Honkavaara, Aarne; Leinonen, Kimmo; Mäki-Kuutti, Tarmo; Raatikainen, Voitto & Raevuori, Antero: Talviurheilun tähdet, s. 118. WSOY, 1986. ISBN 951-0-13095-8.
- ↑ Helsingin Sanomat 24.2.1947 (s. 1, 5), 3.3.1947 (s. 1), 10.3.1947 (s. 1, 5), 17.3.1947 (s. 4), 27.3.1947 (s. 12)
- ↑ Jalle Gripenberg suunnistajakuningas. Helsingin Sanomat, 6.10.1947, s. 4. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 14.2.2023.
- ↑ a b Arponen, Antti O.: Visaiset valinnat – Vuoden urheilijat 1947–1996, s. 21. Suomen Urheilumuseosäätiö ja Urheilutoimittajain Liitto ry, 1997. ISBN 951-97170-1-3.
- ↑ Martiskainen, Seppo et al.: Suomi voittoon - kansa liikkumaan, s. 506. Yleisurheilun Tukisäätiö, 2006. ISBN 951-98952-2-1.
- ↑ Hannus, Matti & Laitinen, Esa: Maailman paras maaottelu, s. 25–26. Suomen Urheiluliitto, 2000. ISBN 951-96491-3-1.
- ↑ Hannus, Matti; Laitinen, Esa & Martiskainen, Seppo: Kalevan kisat - Kalevan malja, s. 64–65. Suomen Urheiluliitto, 2002. ISBN 951-96491-5-8.