Suomen muinaislinnat

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli kertoo muinaislinnoista Suomessa. Samannimisestä kirjasta kertoo Suomen muinaislinnat (kirja).
Salossa sijaitseva Rikalan Linnamäki kuvattuna vuonna 2008. Salon seutu korostuu rikkaana muinaisesineiden löytöalueena aina merovingiajalle asti.[1]

Suomen muinaislinnat (tai linnavuoret) ovat mäkiä tai harjuja joiden rinteillä voidaan tunnistaa kivi- tai maavalleja. Vallien tarkoituksena oli tukea hirsistä rakennettuja seinä- tai arkkurakenteita joiden varaan oli rakennettu puiset rintavarustukset.[2] Muinaislinnat tulivat Suomessa käyttöön pronssikaudella, vaikka myös kivikautisia linnoituksia tunnetaan.[3][4] Pääasiassa niiden on tulkittu olleen käytössä rautakaudella ja keskiajalla.

Suomesta tunnetaan varmuudella noin 100 muinaislinna. Näiden lisäksi on olemassa lukuisia epävarmoja kohteita. Suomessa ja luovutetussa Karjalassa on lukuisia kohteita, joiden nimi tai joihin liittyvä perimätieto viittaa muinaislinnaan, vaikka arkeologisia todisteita käytöstä ei ole löytynyt. On myös maankohoumia, joita tiedetään käytetyn puolustus- tai pakopaikkoina, mutta joita ei ole tiettävästi linnoitettu. Tällainen on esimerkiksi Seinävuoren rotkolaakso Tuusniemellä.lähde?. Luovutetun Karjalan alueelta tunnetaan 40 muinaislinnan paikkaa ja epävarmoja kohteita alueelta tunnetaan 30.[5]

Muinaislinnojen käyttöaika ja tarkoitus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sulkavan Linnavuoren varustusten jäänteitä vuonna 2007. Paikoin kolme metriä korkeaa muurinperustaa on nähtävillä yhä noin 120 metrin matkalta.

Useiden linnavuorien läheisyydestä on löytynyt kivikautista esineistöä sekä kalliomaalauksia, mikä viittaa siihen, että paikat ovat olleet käytössä jo varhaisista ajoista lähtien. Iijoen varrella Yli-Iissä sijaitsevalta Kierikiltä tunnetaan kivikautinen linnoitus, joka oli rakennettu paalujen varaan ja varustettu paaluaitauksella.[4] Länsirannikolla sijaitsevien jätinkirkkojen on myös arveltu olleen kivikautisia linnoituksia.[6]

Suomessa linnavuoria käytettiin erityisesti rautakaudella ja varsinkin sen jälkeen ristiretkiajalla sekä myös keskiajalla. Suomesta tunnetaan kuitenkin myös pronssikautisia muinaislinnoja, kuten esimerkiksi Laitilan Hautvuori, Veitakkalan linnamäki sekä Liedon Vanhalinna. Muinaislinnoja käytettiin ja rakennettiin aina 1400-luvulle saakka.[2] Rautakaudella sodankäynti oli nopealiikkeistä ryöstö- ja hävityssodankäyntiä. Muinaislinnat alkoivat muuttua hiljalleen tarpeettomiksi vasta kun vihollisen tarkoituksena oli ryöstelyn, polttamisen ja nopean vetäytymisen sijaan valoittaa alue pysyvästi.[2]

Muinaislinnoja on Suomessa käytetty usein lähiseudun asukkaiden pakopaikkoina, mutta joistain kohteista on löytynyt myös pysyvämmän asutuksen jäänteitä. Näitä ovat esimerksi Liedon Vanhalinna sekä Halikon Rikalan Linnamäki.[7] Muinaislinnat ovat toimineet myös tärkeiden kauppapaikkojen turvana, kuten esimerkiksi Salmenkylän linnamäki.[8] Suomen suurimman linnavuoren, Rapolan muinaislinnan, varustukset ovat yhteensä olleet noin kilometrin mittaiset ja sen noin viiden hehtaarin alueelta on löydetty 80 asuinpaikan sijainniksi tulkittua syvennystä sekä 13 uunimaista tulisijaa.[9] On arvioitu, että 20 miehen joukko olisi pystynyt varustamaan tyypillisen suomalaisen muinaislinnan muutamassa päivässä[10], mutta Rapolan linnoittamiseen olisi varovaistenkin arvioiden mukaan tarvittu kymmeniä miehiä useiden kuukausien ajan.[11]

Rapolan muinaislinnan noin kilometrin mittaisten varustusten jäänteitä. Mahdollisesti Suomen suurimman muinaislinnan pinta-ala on kaikkiaan 5,2 hehtaaria. Linnalta on löydetty mm. 80 asunnon jäänteet.

Tutkimus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valtionarkeologi Hjalmar Appelgren-Kivalon vuonna 1891 julkaisema väitöskirja Suomen muinaislinnat oli ensimmäinen laaja tutkimus aiheesta sisältäen tiedot 361:stä mahdollisesta muinaislinnasta Suomessa.[12] Sittemmin muinaislinnoja ovat Suomessa tutkineet muun muassa Julius Ailio, Jouko Voionmaa, Jukka Luoto ja J.-P. Taavitsainen.

Jukka Luoto on todennut, että "Suomen muinaislinnoista on kirjoitettu itse asiassa kohtuuttoman paljon, kun otetaan huomioon, että vain harvalla linnalla on suoritettu kaivauksia ja löydöksiä on saatu talteen vähän.".[13] Toisaalta J-P Taavitsainen totesi väitöskirjassaan vuonna 1990, että suhteellissa mielessä muinaislinnat ovat Suomen ehkä laajimmin kaivettu muinaisjäännösryhmä: hänen vuonna 1990 listaamistaan Suomessa ja luovutetussa Karjalassa sijainneista 95 muinaislinnasta 38 prosenttia oli ollut kaivaustutkimusten kohteena.[14] Hän kuitenkin näki Julius Ailion vuonna 1925 esittämän näkemyksen, jonka mukaan muinaislinnojen kokonaisvaltainen tutkimus on vielä vähänlaista, pitävän yhä paikkansa.[15] Aiemmin tuntemattomia linnavuoria on löytynyt lisää myös viimevuosina[16] ja erityisesti linnavuorten ajoitusten on todettu tarvitsevan lisää tutkimusta.[17]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Georg Haggren, Petri Halinen, Mika Lavento, Sami Raninen ja Anna Wessman: Muinaisuutemme jäljet, s. 264. Gaudeamus, 2015.
  2. a b c Georg Haggren, Petri Halinen, Mika Lavento, Sami Raninen ja Anna Wessman: Muinaisuutemme jäljet, s. 360-361. Gaudeamus, 2015.
  3. Georg Haggren, Petri Halinen, Mika Lavento, Sami Raninen ja Anna Wessman: Muinaisuutemme jäljet, s. 224. Gaudeamus, 2015.
  4. a b Georg Haggrén, Petri Halinen, Mika Lavento, Sami Raninen, Anna Wessman: Muinaisuutemme jäljet, s. 79. Gaudeamus, 2015.
  5. Pirjo Uino: Ancient Karelia, s. 45. Suomen muinaismuistoyhdistyksen aikakausikirja 104, 1997.
  6. Georg Haggren, Petri Halinen, Mika Lavento, Sami Raninen ja Anna Wessman: Muinaisuutemme jäljet, s. 136. Gaudeamus, 2015.
  7. Georg Haggrén, Petri Halinen, Mika Lavento, Sami Raninen, Anna Wessman: Muinaisuutemme jäljet, s. 317. Gaudeamus, 2015.
  8. Museovirasto – Rekisteriportaali kulttuuriymparisto.nba.fi. Viitattu 29.6.2016.
  9. [kulttuuriymparisto.nba.fi/netsovellus/rekisteriportaali/mjreki/read/asp/r_alakohde_det.aspx?ALAKOHDE_ID=4918&KOHDE_ID=908010001 Rapolan muinaislinna] Museoviraston rekisteriportaali. Museoviraston rekisteriportaali. Viitattu 30.6.2016.
  10. Jussi-Pekka Taavitsainen: Ancient hillforts of Finland. Suomen muinaismuistoyhdistys, 1990.
  11. Georg Haggrén, Petri Halinen, Mika Lavento, Sami Raninen, Anna Wessman: Muinaisuutemme jäljet, s. 361. Gaudeamus, 2015.
  12. Hjalmar Appelgren-Kivalon: Suomen muinaislinnat. Salakirjat, 2013.
  13. Jukka Luoto Taipalsaaren Kuivaketveleen muinaislinna.doc Google Docs. Viitattu 29.6.2016.
  14. Taavitsainen, J.-P.: Ancient Hill-forts of Finland, s. 13. Suomen muinaismuistoyhdistyksen aikakauskirja 94. Helsinki: Suomen muinaismuistoyhdistys, 1990.
  15. J-P Taavitsainen: Ancient Hillforts of Finland, s. 169. Suomen muinaismuistoyhdistyksen aikakausikirja, 94, 1990.
  16. Merkittävä löytö: Janakkalasta paljastui ennen tuntematon linnavuori – katso video yle.fi. Viitattu 29.6.2016.
  17. Edited by Joonas Ahola & Frog with Clive Tolley: Fibula, Fabula, Fact: The Viking Age in Finland, s. 106. Studia Fennica, 2014.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Appelgren, Hjalmar: Suomen muinaislinnat. Näköispainos. Alkuperäinen: Väitöskirja, Suomen Keisarillinen Aleksanterin yliopisto. Ylipainos S. Muinaismuisto-Yhdistyksen Aikakauskirjasta XII. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1891. Helsinki: Kanerva-sarja & Salakirjat, 2010. ISBN 978-952-5774-09-2.
  • Hyvärinen, Jari: Hirsilinnojen aika. Helsingissä: Otava, 1998. ISBN 951-1-14853-2.
  • Seppälä, Sirkka-Liisa: Muinaislinna ja maisema – visuaalinen maisema-analyysi arkeologiassa esimerkkinä Rapolan muinaislinna. Teoksessa: Sirkka-Liisa Seppälä, Aino Nissinaho, Tuovi Kankainen & Irmeli Vuorela: Sääksmäen Rapolan rautakautinen maisema ja elinkeinot Valkeakoskella, s. 5–75. Rapola-tutkimuksia 3. Helsinki: Museovirasto, 2003. ISBN 951-616-087-5.
  • Taavitsainen. J.-P: Ancient Hill-forts of Finland, with special reference to the hill-fort of Kuhmoinen. Suomen Muinaismuistoyhdistyksen Aikakauskirja 94. Helsinki 1990.
  • Taavitsainen, J.-P: Kun nuoruus on ongelma – Rapolan muinaislinnan keskuslinna-ajatuksen purkuyritys. Masunni. Kirjoituksia Tampereelta ja Pirkanmaalta 3. Tampere 1999.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Suomen muinaislinnat.
  • Raito, Aatto: Vanajaveden muinaislinnoja. Geologi, 2011, 63. vsk, nro 2, s. 60–63. Helsinki: Suomen Geologinen Seura. ISSN 0046-5720. Artikkelin verkkoversio (pdf) Viitattu 25.3.2013.