Soft power

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Soft power (suomeksi 'pehmeä voima' tai 'pehmeä vaikuttaminen') tarkoittaa vaikuttamista pehmein keinoin, kuten muokkaamalla mielipiteitä kulttuurituotteiden avulla tai hyödyntämällä poliittisia arvoja ja ulkopolitiikkaa.[1] Soft power perustuu kulttuurin, arvojen ja ulkopolitiikan legitimiteettiin ja moraaliseen auktoriteettiin. Siihen kuuluu houkutteleminen, "kiehtominen", vetovoima ja sitouttaminen, vaan ei pakko, voima tai raha. Valtio tavoittelee itselleen hyvää imagoa käyttämällä mediaa, koulutusta ja julkista diplomatiaa.[2] Tämän vaikutuksen kohteena olevassa maassa voi soft poweria käyttävä valtio ihaillun imagonsa avulla saavuttaa tavoitteensa.[3]

Käsitettä käytetään politiikan tutkimuksessa, sosiologiassa ja mediatutkimuksessa.[2] Käsitteen kehitti Harvardin yliopiston professori Joseph Nye vuonna 1990, ja perusteellisemmin hän käsitteli aihetta 14 vuotta myöhemmin. Nyen oman määritelmän mukaan soft power on sitä, kun jokin maa saa muut maat haluamaan mitä se itse haluaa.[1] Nye loi soft powerin käsitteen selittääkseen vallan henkisen ulottuvuuden. Nyen mukaan soft powerin muodostavat maan historia, maantiede, kulttuurinen monimuotoisuus, taloudellinen voima, yhteiskuntajärjestelmä, demokraattinen kehitys, kansalaisyhteiskuntajärjestöjen yleisyys ja vaikutus, tieteen ja teknologian infrastruktuuri, sekä arvot kuten taide ja urheilu.[3]

Soft powerin vastakohta on hard power, joka tarkoittaa lähinnä sotilaallisia keinoja, talouspakotteita, kauppasotaa tai talousapua.[1] Soft powerin etuna hard poweriin pidetään sitä, että suostumuksen kautta saavutettu menestys on pysyvämpää kuin voimakeinojen avulla saavutettu. Hard powerin käyttö voi myös vahingoittaa maan taloudellisia pyrkimyksiä.[3]

Soft poweria mittaamaan on luotu useita indeksejä.[3] Kärkisijoilla soft power -indekseissä ovat länsimaat kuten Ranska, Englanti, Yhdysvallat, Saksa, Kanada ja Japani.[1]

Joidenkin tutkijoiden mukaan Venäjä käyttää soft poweria pehmittämään kansainvälistä mielipidettä, naapurimaita ja venäläisiä vähemmistöjä ulkomailla.[2]

Kiinassa alettiin puhua soft powerista vuonna 2011, kun kommunistisen puolueen puheenjohtaja Hu Jintao kiinnitti huomiota kulttuurin voimaan mielipiteiden muokkauksessa sen yhteydessä, kun Kiina alkoi pyrkiä sosialistista kulttuuria ylläpitäväksi suurvallaksi. Presidentti Xi Jinping kehotti vuonna 2014 Kiinaa lisäämään pehmeää vaikuttamistaan esittämällä Kiina sivistyneenä maana, jolla on rikas historia, yhteen hiileen puhaltavia kansallisuuksia sekä kulttuurista moninaisuutta. Myös Kiinan hyvää hallitusta, kehittynyttä taloutta, kukioistavaa kulttuuria, yhtenäisyyttä ja maisemia tulisi hänen mukaansa kuvata.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Pertti Seppälä: Kiinan soft power eli pehmeä vaikuttaminen 20.9.2017. Yle. Viitattu 5.9.2019.
  2. a b c Jukka Rislakki: Soft Power, Venäjä ja Baltia Idäntutkimus. 4/2014. Viitattu 5.9.2019.
  3. a b c d Kiymet Yavuzaslan & Murat Cetin: Soft Power Concept and Soft Power Indexes 1/2016. ResearchGate. Viitattu 5.9.2019.
Tämä yhteiskuntaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.