Konfutse-instituutti
| Konfutse-instituutti 孔子学院 |
|
|---|---|
 |
|
| Tutkimuslaitoksen tiedot | |
| Perustettu | 2004 |
| Pääkonttori | 15 Xueyuan Road, Haidian, Peking |
| Ministeriö | Kiinan opetusministeriö |
| Tutkimusala | kiinan kielen opetus |
| Kotisivu | |
Konfutse-instituutti (kiin.: 孔子学院; pinyin: Kǒngzǐ Xuéyuàn) on Kiinan opetusministeriön alaisuudessa toimiva koulutusjärjestö, jonka tarkoitus on edistää kiinan kielen ja kulttuurin tuntemusta ulkomailla. Se myös järjestää vaihto-opiskelumahdollisuuksia ja luentoja. Instituutteja ohjaa Hanban-virasto, joka puolestaan toimii suoraan Kiinan opetusministeriön valvonnassa. Kriitikkojen mukaan instituutit toimivat Kiinan valtion propagandakanavina ja pyrkivät estämään sille arkaluonteisista aiheista kuten Tiibetistä keskustelemisen.[1]
Kiinan valtio on arvellut, että ennen vuotta 2004, jolloin instituutti on perustettu, maailmassa oli noin 30 miljoonaa kiinan kielen opiskelijaa. Vuonna 2020 vastaava luku oli yli 100 miljoonaa, ja tämän on katsottu olevan Konfutse-instituutin ansiota.[2]
Vuonna 2017 instituutin toiminnasta tehtiin dokumenttielokuva In the Name of Confucius, joka tarkastelee instituuttiin liittyviä ongelmia ja sen saamaa kritiikkiä.[3]
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Järjestö sai alkunsa vuonna 2004, jolloin ensimmäinen Konfutse-instituutti perustettiin Etelä-Koreaan. Vuoden 2018 lopussa ympäri maailmaa toimi 548 Konfutse-instituuttia, joiden lisäksi peruskoulujen ja toisen asteen oppilaitosten yhteydessä toimi 1 193 Konfutse-luokkaa. Järjestö on saanut apua Kiinan hallitukselta, joka on tavoitellut instituuttien määrän nostamista tuhanteen vuoteen 2020 mennessä.[1]
Kritiikkiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Instituuttien kirvoittama kritiikki on saanut useita kymmeniä yliopistoja sulkemaan maassaan vaikuttavat Konfutse-instituutit. Pohjoismaista muun muassa Tanska ja Ruotsi ovat lopettaneet instituuttien toiminnan alueellaan.[4] Järjestön toimintaa on puolusteltu kiinan kielen osaamisen tarjoamilla hyödyillä ja tarpeella. Kiinan kielen osaajien tarve on lisääntynyt, minkä vuoksi se tarjoaa isäntämaan opiskelijoille mahdollisuuksia kansainvälisillä työmarkkinoilla.[5]
Instituutti on kytköksissä ns. yhteisrintaman työosastoon. Työosaston on arveltu käyttävän niitä keskeisenä välineenä Kiinan pehmeän vallan levittämisessä kielen opiskelusta kiinnostuneiden keskuudessa sekä soluttautuakseen yliopistojen kampuksille. Tähän viittaa mm. se, että instituuttia hallinnoivan elimen puheenjohtaja Liu Yandong oli aiemmin toiminut työosaston johtajana.[6][7][8]
Konfutse-instituutin rekrytointipolitiikkaa on luonnehdittu syrjiväksi, koska se ilmoittaa, ettei palkkaa Falun Gongin seuraajia.[9] Yksi merkittävimmistä tapauksista on Sonia Zhaon tapaus, jossa Zhao palkattiin kanadalaisen McMasterin yliopiston yhteydessä toimivan Konfutse-instituutin palvelukseen ja hänet pakotettiin allekirjoittamaan sopimus, jonka nojalla hän ei harjoittaisi Falun Gongia. Zhao vei tapauksen oikeuteen ja yliopisto ilmoitti lopettavansa yhteistyön Konfutse-instituutin kanssa vuonna 2013.[10] Vuonna 2014 instituutin silloinen johtaja Xu Lin sanoi BBC:lle, että kyseessä on todellakin instituutin linjaus ja tämän varmistamiseksi instituutio palkkaa vain Kiinan kansalaisia. Hän myös kiisti, että opettajilla ei olisi vapautta puhua Kiinan johdolle vaikeista asioista.[11]
Elokuussa 2020 Yhdysvaltain ulkoministeriö määräsi Konfutse-instituutin rekisteröitymään ulkomaiseksi lähetystöksi. Ulkoministeri Mike Pompeo sanoi, että instituutti on "Pekingin maailmanlaajuisen propagandan levittämisen väline".[12]
Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Helsingin yliopiston tiloissa Konfutse-instituutti aloitti vuonna 2007. Aloite instituutin perustamiselle tuli Itä-Aasian kulttuurien tutkija Kauko Laitiselta, joka vastasi perustamisjärjestelyistä ja toimi instituutin ensimmäisenä johtajana. Pääministerit Wen Jiabao ja Matti Vanhanen sopivat instituutin perustamisesta syyskuussa 2006.[13] Konfutse-instituutin rahoituksesta puolet oli peräisin Suomesta ja puolet Kiinasta. Sitä johti Helsingin yliopiston Kiina-tutkimuksen professori, ja varajohtajana työskenteli Hanbanin valitsema kiinalainen. Yliopiston vararehtori Hanna Snellman perusteli kiinalaisten kanssa tehtävää yhteistyötä instituuttien tarjoaman Kiina-aiheisen opetuksen tarpeella. Instituutin toimintaa kritisoivat muun muassa Kiina-tutkija Anja Lahtinen ja Juha Janhunen.[4][14] Instituutin toiminta lopetettiin vuonna 2022.[15]
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Jakhar, Pratik: Confucius Institutes: The growth of China's controversial cultural branch BBC. 7.9.2019. Viitattu 29.10.2023. (englanniksi)
- ↑ Confucius Institute bridges global language barrier english.scio.gov.cn. 23.9.2019. Viitattu 6.2.2022. (englanniksi)
- ↑ In the name of Confucius In the Name of Confucius. Viitattu 14.1.2023. (englanniksi)
- ↑ a b Koskinen, Päivi & Parkkari, Jani: "Bränditahra" – Kiina-tuntijoiden mielestä Helsingin yliopiston sisällä toimiva Konfutse-instituutti on mainehaitta, eikä sen toiminta kuulu enää huippuyliopistoon Yle uutiset. 16.3.2020. Viitattu 24.3.2020.
- ↑ Spotlight: Confucius Institute helps secure job opportunities for youth Xinhua. 23.11.2018. Arkistoitu 9.1.2020. Viitattu 24.3.2020.
- ↑ New FDD Study Identifies 28 American Universities and Schools That Maintain Research Partnerships with Chinese Institutions That Power Beijing’s Defense Establishment 9.12.2021. Foundation for Defense of Democracies. Viitattu 7.2.2022. (englanniksi)
- ↑ China on campus: Confucius Institutes collapse nationwide Washington Examiner. 4.5.2021. Viitattu 7.2.2022. (englanniksi)
- ↑ Confucius Institutes: cultural asset or campus threat? Financial Times. 26.10.2017. Viitattu 7.2.2022. (englanniksi)
- ↑ How China's overseas Confucius Institutes pose a powerful threat to academic freedom Hong Kong Free Press. 5.5.2019. Viitattu 7.2.2022. (englanniksi)
- ↑ Craggs, Samantha: McMaster cuts Chinese institute, worried by discrimination 11.2.2013. CBC News. Viitattu 7.2.2022. (englanniksi)
- ↑ Confucius institute: The hard side of China's soft power BBC News. 22.12.2014. Viitattu 7.2.2022. (englanniksi)
- ↑ U.S. requires Confucius Institute center to register as foreign mission Reuters. 13.8.2020. Viitattu 7.2.2022. (englanniksi)
- ↑ Laitinen, Kauko: Merkittäviä tekoja Kiina- ja Japani-yhteistyön hyväksi 375 Humanistia – Helsingin yliopisto. 17.10.2015. Viitattu 29.10.2023.
- ↑ Welling, Roosa: Konfutse-instituutin johtaja kertoi välttelevänsä Kiinalle arkoja aiheita, Helsingin yliopiston mukaan tämä on normaalia kansainvälistä yhteistyötä Helsingin Sanomat. 30.8.2019. Viitattu 7.2.2022.
- ↑ Kiinan valtion rahoittama instituutti sai lähtöpassit Helsingin yliopistolta Yle Uutiset. 17.6.2022. Viitattu 17.6.2022.