Sinfonia nro 5 (Sibelius)

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Jean Sibelius viidennen sinfonian sävellystyön aikoihin.

Jean Sibeliuksen sinfonia nro 5 Es-duuri op. 82 on vuonna 1919 valmistunut kolmiosainen teos sinfoniaorkesterille. Sinfonia on yleisilmeeltään valoisa ja luonnonläheinen ja siten täydellinen vastakohta Sibeliuksen neljännen sinfonian introverttisuudelle. Säveltäjä kirjoitti luomistyön aikana päiväkirjaansa:

”Ikään kuin Isä Jumala olisi viskannut mosaiikinpalasia taivaan permannosta ja pyytänyt minua selvittämään, millainen kuvio on ollut.”[1]

Sibeliuksen itsekritiikki alkoi kuitenkin kasvaa, ja teoksen luomisprosessi oli tuskallinen. Säveltäjä laati teoksesta kolme eri versiota. Ensimmäinen versio valmistui vuonna 1915. Sibelius johti version kantaesityksen 50-vuotisjuhlillaan 8. elokuuta.[2] Toinen versio valmistui vuonna 1916. Sibelius johti lopullisen version kantaesityksen 24. marraskuuta 1919. Ensimmäisen levytyksen sinfoniasta tekivät Robert Kajanus ja Lontoon sinfoniaorkesteri vuonna 1932. Helsingin kaupunginorkesteri soitti teosta Helsingissä Sibeliuksen kuollessa. Yleisradio radioi konsertin.

Viidennen sinfonian näennäisestä tyylillisestä ongelmattomuudesta huolimatta säveltäjä ei tinkinyt epäsovinnaisuuden tarpeestaan.lähde? Ensimmäinen osa alkaa raukeana ja pastoraalisena, mutta keskivaiheilla päädytään lähes hätkähdyttävän modernilta kuulostavaan, jopa György Ligetin kenttätekniikan mieleen tuovaan taitteeseen. Viidettä sinfoniaa pidetään ainutlaatuisena muotorakenteellisista ratkaisuistaan: ensimmäinen ja nopea toinen osa ovat mestarillisesti yhteen sulautettuja. Finaalissa kuullaan yksinkertaisuudessaan nerokas käyrätorvien keinuva teema, joka huipentaa sinfonian suurenmoisella tavalla. Teoksen loppusivuilla Sibelius tarjoaa yllätyksen. Tavanomaisen koodan sijasta 5. sinfonia päättyy täyden sinfoniaorkesterin kuuteen painokkaaseen, tauoilla erotettuun sointuun, jotka kaikuvat kuin avaruuden keskeltä.

Teoksen osat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Tempo molto moderato – Un pochettino allargando al largamente – Poco a poco meno moderato – Allegro moderato (ma poco a poco stretto) – Presto – Più presto
  2. Andante mosso, quasi allegretto – Poco tranquillo – A tempo – Poco a poco stretto – Allargando al tempo tranquillo – Tranquillo – Poco a poco a tempo – Poco a poco stretto – Ritenuto al tempo I – Poco largamente – Tempo I
  3. Allegro molto – Poco a poco meno – A tempo – Misterioso – Un pochettino largamente – Poco più largamente – Largamente assai – Un pochettino stretto

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Sibelius, Jean: Päiväkirja 1909–1944, s. 277 (10.4.1915). Toimittanut Fabian Dahlström. Helsinki: Svenska litteratursällskapet i Finland, 2015. ISBN 978-951-583-288-7.
  2. Kimmo Pietiläinen: Kansalaiskalenteri 1991, WSOY 1990, s. 84

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Hepokoski, James: Sibelius: Symphony No. 5. Cambridge: Cambridge University Press, 1993. ISBN 0-521-40143-7.
  • Tawaststjerna, Erik: Jean Sibelius 4. [1978.] Ruotsinkielisestä käsikirjoituksesta tekijän kanssa yhteistyössä suomentanut Erkki Salmenhaara. Toinen painos. Helsinki: Otava, 1989. ISBN 951-1-10417-9.


Jean Sibeliuksen sinfoniat

Nro 1 e-molli op. 39 (1899) | Nro 2 D-duuri op. 43 (1902) | Nro 3 C-duuri op. 52 (1907) | Nro 4 a-molli op. 63 (1911) | Nro 5 Es-duuri op. 82 (1915) | Nro 6 d-molli op. 104 (1923) | Nro 7 C-duuri op. 105 (1924) | Nro 8 (kadonnut)