Serlachius-museo Gustaf
| Gustaf | |
|---|---|
 |
|
| Tyyppi | Erikoismuseo |
| Sijainti | R. Erik Serlachiuksen katu 2, Mänttä |
| Perustettu | 2003 |
| Ylläpitäjä | Gösta Serlachiuksen taidesäätiö |
| Kotisivut | https://serlachius.fi/museot-ja-kokoelmat/museot/serlachius-museo-gustaf/ |
| Koordinaatit | |
 Gustaf |
|
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Serlachius-museo Gustaf, aiemmin G. A. Serlachius -museo, on Mänttä-Vilppulassa sijaitseva tehdaspatruuna Gustaf Adolf Serlachiuksen mukaan nimetty museo ja uudempi Serlachius-museoiden kahdesta museosta. Se sijaitsee entisessä G. A. Serlachius -yhtiön pääkonttorissa, Valkoisessa talossa, Mäntän keskustassa[2].
Arkkitehtuuriltaan talo edustaa 1930-luvun pohjoismaista modernismia[3], ja talosta on löydettävissä monia funktionalistisia piirteitä.lähde?
Museon taustayhteisö ja omistaja on Gösta Serlachiuksen taidesäätiö.
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Valkoiseksi taloksi kutsuttu rakennus on valmistunut Koskelanlammen rannalle vuonna 1934. Vuorineuvos Gösta Serlachius halusi luoda funktionalismia edustavasta talosta yhtiönsä käyntikortin, jota koristeltiin maineikkaiden taiteilijoiden teoksilla. Talossa käytettiin aikansa parasta tekniikaa, kuten koneellista ilmastointia, automaattista puhelinkeskusta ja modernia henkilöhakujärjestelmää.[4] [5] Sen ovat suunnitelleet arkkitehtiveljekset Valter ja Bertel Jung (arkkitehtitoimisto Jung & Jung) ja yhtiön edustajat, Warner Silfversparre ja Gösta Serlachius. Pääkonttorissa oli esillä paljon taidetta. Pääaulassa on Lennart Segerstrålen suuret maalaukset Maa ja Metsä ja Mäntän tehtaan syntyä kuvaava friisi. Pääsisäänkäynnin yhteydessä on Jussi Mäntysen Äidin ylpeys -nimiset ilvesveistokset ja talon edessä Viktor Janssonin suihkukaivoveistos, joka esittää poikaa ja kalaa. Vuorineuvoksen työhuoneessa ja johtokunnan kokoontumishuoneessa oli esillä metsäteollisuuteen liittyviä teoksia, kuten Hannes Autereen reliefejä.[5]
Vuonna 1986 Serlachius fuusioitui Metsäliiton teollisuuden kanssa ja rakennuksen vuodet pääkonttorina olivat ohi. Talossa toimi muun muassa Metsä-Serlan maankäyttöosasto Metsämannut Oy.[5]
Vuonna 2000 Gösta Serlachiuksen taidesäätiö osti G. A. Serlachius Oy:n entisen pääkonttorirakennuksen Metsä-Serla Oyj:ltä [4]. Taidesäätiön silloinen puheenjohtaja, Gösta Serlachiuksen pojanpoika, vuorineuvos Gustaf Serlachius (1935–2009) halusi varmistaa pääkonttorirakennuksen arvokkaan käytön. Rakennuksesta päätettiin tehdä kulttuurihistoriallinen museo esittelemään suomalaisen teollisuuden ja siitä eläneen paikkakunnan historiaa.lähde? Yleisölle museo avattiin peruskorjauksen jälkeen vuonna 2003.[4]
Toiminta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Gustaf-museon mukaan sen toiminnan keskipisteessä ovat tarinat, eivät esineet.[6] Museon tehtävänä on kertoa Mäntän ja muiden samankaltaisten koskien varrelle rakentuneiden teollisuusyhdyskuntien historiaa. Yritysten historian tai tekniikan historian sijaan se kertoo ihmisten, sekä työläisten että johtajien, elämästä yhden yhtiön varaan rakentuvassa yhteisöissä. Ihmisten kertomat tarinat ja arjen historia tuodaan esille dramatisoinnin ja modernin museoteknologian avulla.lähde? Museossa järjestetään kaikille avoimia luentoja, seminaareja, urheilukilpailuja, iltamia, konsertteja, teatteriesityksiä ja muita kulttuuritapahtumia.[4]
Kuvia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ http://www.museot.fi/museohaku/index.php?museo_id=22054. Tieto on haettu Wikidatasta.
- ↑ Teemu Källi: Asiakastutkimus Serlachius-museoille
- ↑ Hedman, Tarja.: Metsä-Serla Oy:n rakennuskannan jatkoinventointi Mäntässä 1997. Metsä-Serla, 1997.
- ↑ a b c d Gustaf Serlachius Museot. Arkistoitu 11.12.2019. Viitattu 16.12.2019.
- ↑ a b c Tarja Hedman ja Pauli Sivonen (toim.): Museo jalkautuu kaupunkiin, s. 44. Gösta Serlachiuksen taidesäätiö, 2004.
- ↑ Museomme Serlachius Museot. Arkistoitu 11.12.2019. Viitattu 16.12.2019.