Sabina Spielrein

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Spielrein vuonna 1918

Sabina Spielrein (ven. Сабина Нафтуловна Шпилрейн, Sabina Naftulovna Špilrein; 7. marraskuuta (J: 25 lokakuuta) 1885 Rostov, Jekaterinoslavin kuvernementti, Venäjän keisarikunta12. elokuuta 1942 Rostov, Venäjän SFNT, Neuvostoliitto) oli venäläinen lastenlääkäri ja yksi ensimmäisistä naispsykoanalyytikoista.

Elämänvaiheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Spilrein syntyi juutalaisen kauppiaan perheeseen Donin Rostovissa (Rostov-na-Donu), ja hän kuoli kotikaupungissaan saksalaissotilaiden murhaamana vuonna 1942. Hänen sisaruksiaan olivat psykologi, lingvisti Isaak Spielrein (1891–1937), matemaatikko Jan Spielrein (1887–1937) ja biologi, dekaani Emil Spielrein (1899–1938). Hänen puolisonsa oli juutalainen lääkäri Pavel Scheftel (Šeftel).

Spielrein joutui vuonna 1904 mielenterveysongelmien vuoksi Eugen Bleulerin johtamalle Burghölzlin psykiatriselle klinikalle Zürichiin, ja hänestä tuli Carl Gustav Jungin potilas. Jung oli Spielreinin psykoanalyytikko vuosina 1905–1909 ja sittemmin sekoitti ammattiroolinsa ja heidän välilleen syntyi romanttinen jännite. On kahdenlaista spekulaatiota siitä, oliko heidän välillään myös seksuaalinen yhteys. Tämä oli yksi syy Sigmund Freudin ja Jungin välirikkoon.

Spielrein laati ensimmäisenä naisena psykoanalyysiin keskittyvän tohtorinväitöskirjan (Über den psychologischen Inhalt eines Falles von Schizophrenie) vuonna 1911. Hän tutustui Freudiin, ja hänestä tuli Wienin psykoanalyyttisen yhdistyksen jäsen.

Vuonna 1912 Spielrein avioitui Pavel Scheftelin kanssa, ja heille syntyi kaksi tytärtä: Irma Renata vuonna 1913 ja Eva vuonna 1926. Ensimmäisen maailmansodan ajan Spielrein asui Sveitsissä Lausannessa ja julkaisi kirjoituksia lapsipsykologiasta ja muista aiheista. Hän toimi Jean Piaget’n koulutusanalyytikkona.

Vuonna 1923 Spielrein palasi kotimaahansa, joka oli muuttunut Neuvostoliitoksi, ja perusti Moskovaan ”Valkoisen koulun”. Nimensä koulu sai siitä, että kaikki sen huonekalut oli maalattu valkoisiksi. Koulun johtavana ajatuksena oli lasten mahdollisimman suuri vapaus. Seuraavana vuonna hän muutti Rostoviin aviomiehensä luo, kun Josif Stalin oli alkanut vainota psykoanalyytikkoja Moskovassa. Stalinin vainojen aikana (1935–1938) Spelreinin aviomies Pavel Scheftel kuoli ja veljet Isaak, Jan ja Emil katosivat. Psykoanalyysi kiellettiin Neuvostoliitossa vuonna 1936, ja tämän jälkeen Spielrein työskenteli opettajana ja lääkärinä.

Spielrein julkaisi kirjoituksia länsimaalaisissa psykoanalyyttisissa aikakausjulkaisuissa.

Kun natsi-Saksan joukot olivat miehittäneet Rostovin toistamiseen 24. heinäkuuta 1942, oli kaupungin kaikkien juutalaisten kokoonnuttava erääseen koulurakennukseen, josta heidät vietiin teloitettavaksi. Uhrien joukossa olivat Sabina Spielrein (57) sekä hänen tyttärensä Renata (29) ja Eva (16).

Populaarikulttuurissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elisabeth Márton ohjasi vuonna 2002 dokumenttielokuvan Ich hieß Sabina Spielrein (Nimeni oli Sabina Spielrein). Samana vuonna valmistui Roberto Faenzan näytelmäelokuva Prendimi l’anima (Sabina Spielreinin tarina), joka keskittyi Spielreinin ja Jungin väliseen suhteeseen. Samasta teemasta kertoo myös vuonna 2011 julkaistu elokuva A Dangerous Method, jonka on ohjannut David Cronenberg.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Airas, Christel 2007: ”Kuka oli Sabina Spielrein?” – Elokuva ja psyyke: Verhon takana (toim. Antti Alanen), s. 115–131. Minerva, Helsinki. ISBN 978-952-492-105-3.
  • Karsten Alnæs, 1994: Sabina: Biografisk roman. Aschehoug, Oslo. ISBN 8203174132.
  • Covington, Coline 2001: ”Comments on the Burghölzli Hospital Records of Sabina Spielrein”. – Journal of Analytical Psychology, 46, s. 105–116.
  • Covington, Coline – Wharton, Barbara 2003: Sabina Spielrein: Forgotten Pioneer of Psychoanalysis. Brunner-Routledge, New York. ISBN 1-58391-903-1.
  • Goldberg, A. 1984: ”A Secret Symmetry: Sabina Spielrein Between Jung and Freud”. – Psychoanalytical Quarterly, 53, s. 135–137.
  • Hoffner, A. 2001: ”Jung's Analysis of Sabina Spielrein and His Use of Freud's Free Association Method”. – Journal of Analytical Psychology, 46, 117-128.
  • Kerr, John 1993: A Most Dangerous Method: The Story of Jung, Freud and Sabina Spielrein. Alfred A. Knopf, New York. ISBN 0-679-73580-1.
  • Martynkewicz, Wolfgang 1999: Sabina Spielrein und Carl Gustav Jung: Eine Fallgeschichte. Rowohlt, Berliini. ISBN 3-87134-287-4.
  • Richebächer, Sabine 2008: Sabina Spielrein: Eine fast grausame Liebe zur Wissenschaft: Biographie. Btb, München. ISBN 978-3-442-73598-3.
  • Rutanen, Mirja 1995: Mitä nainen tahtoo? Kolme naista Freudin koulussa. Otava, Helsinki. ISBN 951-1-13483-3.
  • Spielrein, Sabina 2002: Sämtliche Schriften. Mit einem Vorwort von Ludger Lütkehaus. Edition Kore, Freiburg. ISBN 3-926023-03-1.
  • Spielrein, Sabina 2002: Tagebuch und Briefe: Die Frau zwischen Jung und Freud. Herausgegeben von Traute Hensch. Nachwort und Epilog übersetzt von Beate Thill. Psychosozial-Verlag, Gießen. ISBN 3-89806-184-1.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]