Sabenan lento 548

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Sabenan lento 548
Kuva lentokoneesta, joka oli onnettumuudessa
Kuva lentokoneesta, joka oli onnettumuudessa
Yhteenveto
Päivämäärä 15. helmikuuta 1961
Tapahtumapaikka Kampenhout, Belgia
  50.9209°N, 4.5268°E
Lähtöpaikka Idlewildin lentokenttä, New York
Määränpää Brysselin lentoasema, Zaventem
Kuolleita 73
Loukkaantuneita 1
Eloonjääneitä 0
Lentokone
Konetyyppi Boeing 707-329
Lentoyhtiö Sabena
Rekisteritunnus OO-SJB
Matkustajia 61
Miehistöä 11

Sabenan lento 548 oli Sabenan liikennöimä lento, joka lennettiin Boeing 707-329 lentokonemallilla.[1] Lento oli matkalla New Yorkista Brysseliin, Belgiaan 15. helmikuuta 1961. Lento oli lähtenyt Idlewildin kansainväliseltä lentoasemalta,[2] ja syöksyi maahan lähellä Brysselin lentoasemaa.[3]

Kuolonuhrien joukossa oli lähes koko Yhdysvaltain taitoluistelujoukkue, joka oli matkustamassa taitoluistelun maailmanmestaruuskilpailuihin Prahaan, Tšekkoslovakiaan.[4][5][6][7][3] Onnettomuuden tarkka syy on edelleen tuntematon, mutta todennäköisimpänä selityksenä pidetään mekaanista vikaa lennonohjausjärjestelmässä.[1][8][9]

Sabena lento 548 on edelleen kuolonuhrien määrällä mitattuna pahin Belgian maaperällä tapahtunut lento-onnettomuus.[1]

Onnettomuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lennolla oli 11 miehistön jäsentä,[1] mukaan lukien kaksi lentäjää. Toinen lentäjistä oli 48-vuotias Jean Roy ja toinen 43-vuotias Louis Lambrechts. Molemmat heistä olivat kokeneita lentäjiä ja entisiä sotilasläntäjiä.[10][11]

Lentokoneessa oli 61 matkustajaa. Yhdysvaltain taitoluistelujoukkueen mukana oli 18 luistelijaa, kuusi valmentajaa ja neljä muuta toimihenkilöä.[12][1]

Kone lähti illalla 14. helmikuuta 1961 New Yorkista.[13] Ensimmäiset seitsemän ja puoli tuntia lennosta kului normaalisti.[14][15] Lennonjohto menetti kuitenkin radioyhteyden koneeseen noin 20 minuuttia ennen, kun koneen piti laskeutua Brysselin lentokentälle.[16]

Lento oli lähestymässä Brysselin lentoaseman kiitotietä 20. noin kello 10. Lento oli kiitotien alkaessa 270 metrin korkeudessa.[17][15] Kone oli liian korkealla laskeutumista varten ja teki ylösvedon.[5] Lentokone oli joutunut perumaan myös toisen laskeutumisen, koska toinen pienempi kone oli vielä kiitotiellä.[16]

Boeing 707 kiersi lentokentän, ja yritti laskeutua viereiselle kiitoradalle 25., joka ei ollut kuitenkaan toiminnassa.[10] Myös tämä laskeutuminen epäonnistui. Silminnäkijät havaitsivat, että lentäjät taistelivat koneen hallinnasta ja yrittivät epätoivoisesti laskeutua huolimatta siitä, että mekaaninen toimintahäiriö esti heitä suorittamasta normaalia laskua.[10]

Kone kiersi Brysselin lentokentän yhteensä kolme kertaa,[14] ja koneen kallistuskulma oli kasvanut vähitellen, kunnes lentokone oli noussut 460 metriin ja oli lähes pystysuorassa kaltemassa. Sen jälkeen kone nosti toisen siiven huomattavasti korkeammalle, kun toisen, nousi äkillisesti, menetti nopeutensa ja syöksyi nopeasti sivuttain, jonka jälkeen kone alkoi syöksyä nopeasti suoraan alaspäin.[5][15] 

Lento syöksyi maahan alle kolmen kilometrin päässä Brysselin lentokentältä kello 10.05 paikallista aikaa.[1][14]

On arvioitu, että lentäjä halusi lentokoneen törmäävän avaraan paikkaan vahinkojen minimoimiseksi. Jos kone olisi pudonnut asutuksen päällä, olisi se voinut aiheuttaa paljon suuremman onnettomuuden.[15]

Törmäyspaikka ja sen jäljet

Onnettomuuspaikka oli suoalue, lähellä Bergiä.[10][14] Silminnäkijät kertoivat, että kone räjähti osuessaan maahan, ja hylystä nähtiin sen jälkeen nousevan mustaa savua. Kone oli syttynyt myös liekkeihin.[14]

21-vuotias maanviljelijä ja paikallinen amatööripyöräilijä Theo de Laet kuoli lentokoneesta irronneisiin alumiiniosiin. Hän työskenteli pellolla onnettomuuspaikana lähellä. Toinen viljelijä Marcel Lauwers loukkaantui lentokoneesta lentävistä roskista, mikä johti hänen jalkansa osittaiseen amputointiin.[10][18][15]

Paikallinen pappi, Isä Joseph Cuyt oli tarkkaillut lentokonetta sen lähestyessä laskua. Hän juoksi nopeasti paikalle, mutta tulipalon voimakas kuumuus esti häntä menemästä lentokoneen lähelle.[14] Lentokentän pelastusajoneuvot saapuivat onnettomuuspaikalle lähes välittömästi, mutta kone oli jo liekkien keskellä.[10]

Baudouin I ja hänen puolisonsa kuningatar Fabiola matkustivat onnettomuuspaikalle[18] lohduttaakseen kuolleita uhrien perheitä. He lahjoittivat kuninkaallisella sinetillä varustettuja tammiarkkuja ruumiiden kuljettamiseksi takaisin uhrien kotimaahan.[5]

Amerikkalaisen taitoluistelujoukkue[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lennolla oli ollut mukana vuoden 1961 amerikkalaisen taitoluistelujoukkue, joka oli matkalla Prahaan taitoluistelun MM-kisoihin. Kaikki joukkueen 18 jäsentä ja heidän 16 mukana ollutta perheenjäsentä ja valmentajaa kuolivat.[14]

Kuolleiden joukossa olivat yhdeksän kertainen Yhdysvaltain taitoluistelun naisten mestari, josta tuli myöhemmin valmentaja, Maribel Vinson ja hänen kaksi tytärtään. Toinen hänen tyttärestään oli 16-vuotias Yhdysvaltojen hallitseva naisten mestari Laurence Owen, ja toinen oli 20-vuotias, hallitseva Yhdysvaltojen pariluistelun mestari Maribel Owen.[3][14][19] Molemmat olivat voittaneet kultamitaleja vain kaksi viikkoa aiemmin vuoden 1961 Yhdysvaltain taitoluistelun mestaruuskilpailuista Colorado Springsissä. Laurence oli esiintynyt Sports Illustratedin 13. helmikuuta ilmestyneen numeron kannessa, vain kaksi päivää ennen hänen kuolemaansa.[20]

Myös Maribel Owenin pari, joka oli voittanut Maribellin kanssa pariluistelun mestaruuden, Dudley "Dud" Richards ja Yhdysvaltain hallitseva miesten taitoluistelun mestari Bradley Lord kuolivat. Myös Yhdysvaltain jäätanssin mestarit Diane Sherbloom ja Larry Pierce saivat surmansa. Myös Yhdysvaltain miesten hopeamitalisti Gregory Kelley ja Yhdysvaltain naisten taitoluistelun hopeamitalisti Stephanie Westerfeld kuolivat. Myös yhdysvaltalaisten naisten taitoluistelun pronssimitalisti Rhode Lee Michelson kuoli.[21]

Jotkut Yhdysvallan taitoluistelun maajoukkueesta olivat jo aikaisemmin saapuneet Prahaan.[22] Kilpailu piti alun perin alkaa aikataulussa, kuten oli suunniteltu, mutta lopulta Kansainvälinen luisteluliitto (ISU) järjesti äänestyksen liiton toiminnasta ja lopulta äänestyksen perusteella päätti perua kisat.[23] [14][22] Praha sai kuitenkin järjestää seuraavan vuoden taitoluistelun maailmanmestaruuskisat.[24]

Jälkiseuraukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Onnettomuutta surettiin paljon ympäri maailman. Yhdysvaltain taitoluistelujoukkuetta surettiin erityisesti Yhdysvalloissa, ja Yhdysvaltalaiset lehdet julkaisivat etusivun uutisartikkeleita.[25]

Yhdysvallan tuore presidentti John F. Kennedy antoi surunvalittelun Valkoisesta talosta:[25]

»Maamme on kärsinyt suuresta lahjakkuuden ja armon menetyksestä, joka oli tuottanut iloa ihmisille kaikkialla maailmassa. Rouva Kennedy ja minä esitän syvimmän osanottomme kaikkien tässä onnettomuudessa kuolleiden matkustajien ja miehistön perheille ja ystäville.»

Onnettumuus antoi vakavan iskun yhdysvaltalaisille taitoluistelijoille, jotka olivat hallinneet taitoluistelua koko 1950-luvun. Tuore Yhdysvaltain taitoluisteluosaston varapresidentti Frank Shumway ennusti, että Yhdysvalloilta kestäisi jopa neljä vuotta saada takaisin maailmanlaajuinen asemansa taitoluistelussa.[25]

Jotkut nuoremmat amerikkalaiset taitoluistelijat edistyivät tavallista nopeammin, koska kentällä ei ollut parempia ja vanhempia luistelijoita.[5] Peggy Flemingin voitti vuonna 1968 olyppiakultaa ja palautti Yhdysvallat takaisin maailman huipulle taitoluistelussa. Samoissa kisoissa Tim Wood voitti olympiahopeaa.[3]

Onnettumuus sai Yhdysvaltain taitoluistelun johtajat antamaan mandaatin, joka on voimassa edelleen: Mikään kansainväliseen kilpailuun matkustava joukkue ei saa lentää yhdessä.[5]

Tutkinta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Belgian hallitus määräsi välittömästi tutkinnan onnettomuuden syistä. Belgian kansalliset viranomaiset, Yhdysvaltain liittovaltion ilmailuhallinto (FAA) ja Kansainvälinen siviili-ilmailujärjestö (ICAO) suorittivat laajat tutkimukset.[10] Tutkijat käyttivät useita kuukausia syyn selvittämiseen. FBI arvioi myös terrorismin mahdollisuutta.[5]

Onnettomuuden tarkkaa syytä ei koskaan täysin selvitetty, mutta todennäköisin selitys on mekaaninen vika.[10][8][9] Kuitenkaan tästä ei ole ollut riittäviä todisteita.[1]

Merkitäviä uhreja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuolemaan johtaneella lennolla oli yhteensä 34 Yhdysvaltain taitoluistelun valtuuskunnan jäsentä, joka oli melkein puolet lentokoneen matkustajista.[5] Lennolla oli 18 taitoluistelijaa, kuusi valmentajaa, yksi joukkueenjohtaja, kaksi tuomaria, yksi erotuomari ja kuusi taitoluisteljoiden perheenjäsentä.[23][26] [27]

Stephanie Westerfeldin ja hänen sisarensa Sharonin haudat Evergreenin hautausmaalla. Molemmat olivat Sabenan lennolla 548.

Naiset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Miehet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Gregory Kelley (16-vuotias), 1961 Yhdysvaltainmestaruuskisojen hopeamitalisti, 1961 Pohjois-Amerikan pronssimitalisti, 1960
  • Bradley Lord (21-vuotias), 1961 Yhdysvaltainmestaruuskisojen mestari, 1961 Pohjois-Amerikan mestaruuskilpailioiden hopeamitalisti, 1959
  • Douglas Ramsay (16-vuotias), 1961 Yhdysvaltain mestaruuskilpailujen neljäs

Luistelijaparit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jäätanssijat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valmentajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tuomarit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rahasto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muutaman päivän jälkeen onnettomuudesta Yhdysvaltain taitoluistelun komitea perusti vuoden 1961 Yhdysvaltain taitoluistelujen muistorahaston kunnioittamaan joukkueen 18 jäsentä ja heidän lähipiirä, jotka kuolivat onnettomuudessa.[28] Rahastojen tehtävänä oli auttaa rakentamaan uudelleen Yhdysvaltain taitoluistelun ohjelmaa, ja antamalla taloudellista tukea lupaaville nuorille taitoluistelioille.[5][10]

Maaliskuussa 1961 Boston Gardenissa järjestettiin tapahtuma, jossa kerättiin varoja rahastolle.[22]

Rahaston ensimmäisten edunsaajien joukossa oli 12-vuotias Peggy Fleming, jonka valmentaja William Kipp kuoli onnettomuudessa. Fleming voitti ensimmäisen sijan vuoden 1968 talviolympialaisissa.[29]

Rahasto on kerännyt vuoteen 2021 mennessä yli 20 miljoonaa dollaria (yli 18 miljoonaa euroa).[12]

Perintö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muistomerkki onnettomuuspaikalla

Onnettomuuden 40. vuosipäivää muistettiin 10. helmikuuta 2001 Bergissä, jolloin paljastettiin 1,5 metriä korkea kivimonumentti läheltä onnettomuuspaikkaa.[18][10]

Yhdysvallan taitoluistelu tilasi vuonna 2009 täyspitkän dokumenttielokuvan nimeltä RISE onnettomuuden 50. vuotispäivän kunniaksi.[30][31] RISE esitettiin yhdysvaltalaisissa elokuvateattereissa 17. helmikuuta ja 7. maaliskuuta 2011.[30] Elokuvan tuotto lahjoitettiin Yhdysvaltain taitoluistelun muistorahastolle.[10][31]

Yhdysvaltain vuoden 1961 taitoluistelujoukkueen jäsenet valittiin tammikuussa 2011 Yhdysvaltain taitoluistelun Hall of Fameen vuoden 2011 Yhdysvaltain taitoluistelun mestaruuskilpailuiden yhteydessä, eli kaikki joukkueen 18 jäsentä ja kuusi valmentajaa.[5][32]

Massachusettsissa sijaitseva Vinson-Owen Elementary School on nimetty onnettomuudessa kuolleiden Vinson Owenin ja hänen kahden tyttärensä mukaan.[33] Se on sijoittunut useasti Bostonin parhaiden koulujen joukkoon.[22]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ a b c d e f g ASN Aircraft accident Boeing 707-329 OO-SJB Brussel-Zaventem Airport (BRU) aviation-safety.net. Viitattu 2.3.2024.
  2. ↑ The Spokesman-Review - Google-uutisarkistohaku news.google.com. Viitattu 2.3.2024.
  3. ↑ a b c d Soininen, Maisa: Urheiluhistorian tuhoisimpiin kuuluva onnettomuus tappoi kokonaisen maajoukkueen 1961 – tämä kaunotar nousi uudeksi tähdeksi Ilta-Sanomat. 30.11.2017. Viitattu 2.3.2024.
  4. ↑ The Spokesman-Review - Google-uutisarkistohaku news.google.com. Viitattu 2.3.2024.
  5. ↑ a b c d e f g h i j OTL: An enduring legacy for ice skating ESPN.com. Viitattu 2.3.2024. (englanniksi)
  6. ↑ Today in History: Sabena Flight 548 crashes just outside Brussels Airport The Brussels Times. Viitattu 2.3.2024. (englanniksi)
  7. ↑ This Day in History: 1961 USA figure skating tragedy Taraross. 15.2.2023. Viitattu 2.3.2024. (englanniksi)
  8. ↑ a b Swopes, Bryan: SABENA Flight SN548 thisdayinaviation.com. 15.2.2024. Viitattu 2.3.2024. (englanniksi)
  9. ↑ a b 1961: Sabena Flight 548 Crash – A Tragic Event that Shook the Figure Skating World – Knowledge Spectra knowledgespectra.com. Viitattu 5.3.2024. (englanniksi)
  10. ↑ a b c d e f g h i j k Light and Radiance - Figure Skater Laurence Owen and Her Team History? Because it's Here!. Viitattu 3.3.2024. (englanniksi)
  11. ↑ OO-SJB:n onnettomuusraportti baaa-acro.com.
  12. ↑ a b The US figure skating team died in a plane crash 60 years ago. The impact lives on TODAY.com. 15.2.2021. Viitattu 11.3.2024. (englanniksi)
  13. ↑ 15 febbraio, si ricordano le vittime del volo Sabena 548 (web.archieve.org) web.archive.org. 25.1.2020. Viitattu 7.3.2024.
  14. ↑ a b c d e f g h i 'Ice Queen,' 17 other U.S. skaters killed - UPI Archives UPI. Viitattu 3.3.2024. (englanniksi)
  15. ↑ a b c d e Plane crash kills U.S. figure skating team, 1961 (Sabena Flight 548) (1) The Cincinnati Post. 15.2.1961. Viitattu 11.3.2024.
  16. ↑ a b In 1961 a Plane Crash Killed the Entire U.S. Figure Skating Team TIME. 23.2.2018. Viitattu 3.3.2024. (englanniksi)
  17. ↑ The Montreal Gazette - Google-uutisarkistohaku news.google.com. Viitattu 3.3.2024.
  18. ↑ a b c Monument crash Sabena Boeing B707-329 OO-SJB (web.archive.org) web.archive.org. 13.9.2018. Viitattu 3.3.2024.
  19. ↑ The Spokesman-Review - Google-uutisarkistohaku news.google.com. Viitattu 5.3.2024.
  20. ↑ Heilman, Barbara: MOTHER SET THE STYLE SI.com. Viitattu 5.3.2024. (englanniksi)
  21. ↑ The Montreal Gazette - Google-uutisarkistohaku news.google.com. Viitattu 5.3.2024.
  22. ↑ a b c d E. M. Swift: "THE DAY THE MUSIC STOPPED" Sports Illustrated Vault | SI.com. Viitattu 5.3.2024. (englanniksi)
  23. ↑ a b Ottawa Citizen - Google-uutisarkistohaku news.google.com. Viitattu 5.3.2024.
  24. ↑ Beverley Smith: Figure Skating: A Celebration. McClelland & Stewart, 1994-11-01. Teoksen verkkoversio (viitattu 5.3.2024).
  25. ↑ a b c Soong, Kelyn: The terrible plane crash that devastated U.S. figure skating — and still shapes it today Washington Post. 28.10.2021. Viitattu 5.3.2024. (englanniksi)
  26. ↑ Pittsburgh Post-Gazette - Google-uutisarkistohaku news.google.com. Viitattu 6.3.2024.
  27. ↑ The Deseret News - Google-uutisarkistohaku news.google.com. Viitattu 6.3.2024.
  28. ↑ Welcome to U.S. Figure Skating web.archive.org. 1.3.2016. Viitattu 7.3.2024.
  29. ↑ 1968: Peggy Fleming takes home only U.S. gold medal from Grenoble (web.archieve.org) NBC Olympics. 26.4.2018. Viitattu 7.3.2024.
  30. ↑ a b About The Film (web.archieve.org) rise. 16.2.2011. Viitattu 8.3.2024.
  31. ↑ a b Welcome to U.S. Figure Skating (web.archive.org) web.archive.org. 13.9.2018. Viitattu 8.3.2024.
  32. ↑ U.S. Figure Skating Hall of Fame (web.archive.org) web.archive.org. 13.9.2018. Viitattu 10.3.2024.
  33. ↑ The Vinson Owen School is one of five elementary schools in the town of Winchester, Massachusetts (web.archive.org) web.archive.org. 21.8.2018. Viitattu 8.3.2024.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Käännös suomeksi
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Sabena Flight 548
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Sabenan_lento_548&oldid=22349013”